Lapin yliopistossa tutkitaan henkilöstötuottavuutta maailman parhailla tutkimusmenetelmillä.

– Olen ennenkin haastattelussa sanonut, että jos oltaisiin Harvardissa, niin koko maailma tietäisi tästä, tutkimusjohtaja Marko Kesti kertoo tutkimustyöstään.

Kun aloitin vuonna 1980 työni virkamiesharjoittelijana valtiovarainministeriössä, mieleen jäivät pitkät virkojen perustamislistat. Jokaisen viran perustamiseen tarvittiin valtiovarainministeriön B-listakäsittelyn puolto. Suurimmillaan valtionhallinto oli 1980-luvulla, jolloin henkilöstömäärä ylitti 220 000.

Johtaminen julkisella sektorilla on paljolti samanlaista kuin yritysmaailmassa. Eroa on päätöksenteon poliittisuudessa, toiminnan lakiin perustuvassa julkisuudessa ja tietysti byrokratiassa.

Taitavat puhujat ylittävät uutiskynnykset. Jotkut käyttävät median edessä kovaakin kieltä, vaikka neuvottelupöydässä äänen väri ja sanavalinnat voivat olla hyvin erilaisia. Se on tärkeää, sillä sopimukset syntyvät aikanaan neuvottelujen tuloksena, eivät huutoäänestyksellä. Tämä retorinen peli johtaa ajattelemaan kielenkäyttöä kahden tuoreen selvityksen kautta.

Lainanottotarvetta kuvaava toiminnan ja investointien rahavirta on kehyskaudella 1,9-2,7 miljardia negatiivinen. Hallitusohjelman mukaisen julkisen talouden tasapainottamistavoitteen saavuttamiseksi paikallishallinnon taloutta pitäisi sopeuttaa lähes kahdella miljardilla eurolla vuoteen 2023 mennessä.

Terminä strateginen viestintä ilmestyi länsimaissa tutkijoiden ja sotilaiden kieleen parikymmentä vuotta sitten, ja on levinnyt sieltä aina poliittisiin koneistoihin ja valtiollisille tasoille. Ilmiö sinänsä ei ole uusi. Viestintä on johtamista ja vaikuttamista, usein yhtä aikaa, ja olennainen osa organisaatioiden toimintaa.

Kuntasektorin työvoimakustannukset henkilötyövuotta kohden laskettuna olivat vuonna 2016 keskimäärin 48 740 euroa. Valtiolla kustannukset olivat 59 296 euroa ja yksityisellä sektorilla 57 368 euroa. Sektorien väliset erot johtuvat pääosin erilaisista palkkatasoista.

Ammatillisen koulutuksen reformilain perusajatus on työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääminen. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan luoda työssäoppimispaikkoja yrityksiin tai työpaikolle, vaan niiden syntyminen jää paikallisten toimien varaan.

Kuntakentän muutoksille ovat tunnusomaista organisaatioiden jatkuvat muutokset yhdistymisistä yhtiöittämisiin, sopimuksiin ja muihin palvelujen järjestämisen tapoihin.

Työhyvinvoinnin voi tietenkin määritellä monella eri tavalla. Itse pidän siitä, että yhteys työn tarkoitukseen ja tuloksellisuuteen on määritelmässä selvästi näkyvissä. Ei ole hyvä, jos työhyvinvointi jää muusta toiminnasta erilliseksi asiaksi.