Työtuomioistuin: Työnantaja täytti työntarjoamis- ja koulutusvelvollisuutensa
Työtuomioistuimen päätöksessä (TT 2024:35) luottamusmiehenä toimineen valvomopäivystäjän työ oli loppunut ulkoistamisen takia. Kiista koski työnantajan työntarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta.

1. Mitä oli tapahtunut?
Valtakunnallisen yrityksen tytäryhtiö ulkoisti hälytyskeskustoimintansa. Tämän seurauksena valvomopäivystäjien, mukaan lukien luottamusmiehen, työt loppuivat. Irtisanomistilaisuudessa työnantaja kävi läpi yhtiössä avoinna olleet tehtävät. Luottamusmiehelle tarjottiin palveluneuvojan tehtävää, johon hän olisi ollut sopiva ja joka olisi ollut lähinnä hänen aiempaa tehtäväänsä, mutta hän ei ollut tehtävästä kiinnostunut. Luottamusmies ilmaisi tilaisuudessa kiinnostuksensa kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtävään, johon hän ei myöhemmin tullut valituksi. Irtisanomistilaisuuden jälkeen luottamusmiehelle oli lähetetty viikoittain sähköpostilla listaus kaikista yhtiössä avoinna olevista työpaikoista ja ohjeet miten toimia, jos työntekijä oli jostain tehtävästä kiinnostunut.
2. Mitä kiista koski?
Kiista koski sitä, oliko työnantajan noudattama työntarjoamistapa työsopimuslain mukainen. Lisäksi oli kyse siitä, olisiko työnantajalla ollut velvollisuus tarjota luottamusmiehelle toista, hänen aiempaa tehtäväänsä vaativampaa työtä ja kouluttaa hänet siihen.
3. Mikä lainkohta oli keskeinen ratkaisun kannalta?
Asiassa sovelletun luottamusmiessopimuksen mukaan luottamusmies voidaan irtisanoa tai lomauttaa vain, kun luottamusmiehen työ päättyy kokonaan eikä hänelle voida järjestää hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena (Työsopimuslaki 7 luku 4 § 1 ja 2 mom.).
4. Mitä oikeus päätti?
Työtuomioistuin arvioi ratkaisussaan ensiksi työn tarjoamistapaa ja sitä, täyttääkö se työntarjoamisvelvoitteelle asetetut vaatimukset. Työnantajan työntarjoamistapaa oli työtuomioistuimen mukaan perusteltua arvioida samoista lähtökohdista niin luottamusmiehen kuin tavallisen työntekijänkin kohdalla. Samaan lopputulokseen työtuomioistuin tuli arvioidessaan työnantajan koulutusvelvollisuutta. Työtuomioistuin katsoi, että työnantajan noudattama työn tarjoamistapa oli käsiteltävänä olleessa asiassa vastannut sitä, mitä työnantajalta oli edellytetty työn tarjoamisvelvollisuuden toteuttamiseksi. Lisäksi työtuomioistuin katsoi, että työnantaja ei ollut rikkonut luottamusmiehen kohdalla työntarjoamis- ja koulutusvelvollisuuttaan.
5. Miksi oikeus päätti näin?
Työtuomioistuin katsoi, että työntarjoamistapa oli työsopimuslain mukainen. Niin irtisanomistilaisuudessa läpikäydyssä avointen tehtävien listauksessa kuin tämän jälkeen työntekijälle sähköpostitse lähetetyissä yhtiön avointen tehtävien listauksissa työntekijälle sopivat toimihenkilötehtävät olivat erottuneet selkeästi listauksen alussa esitettyinä. Määrällisesti toimihenkilötehtäviä oli ollut kutakin viikkoa kohden rajoitettu määrä (1–13 kpl), joten toimihenkilötehtävistä ja niiden sijaintipaikkakunnista oli saanut helposti käsityksen. Tehtävien tarkempaan sisältöön oli ollut mahdollista tutustua sähköpostitse lähetettyjen listausten lopussa olleista kuvauksista. Koska asiassa oli lisäksi selvitetty, että irtisanomistilaisuudessa oli käyty läpi työntekijän kiinnostus tuolloin avoinna olleisiin palveluneuvojan ja kiinteistöhälytyksistä vastaavan palvelumestarin tehtäviin, työtuomioistuin katsoi, että työnantajan noudattama työn tarjoamistapa oli vastannut sitä, mitä siltä työntarjoamisvelvoitteen toteutumiseksi edellytettiin.
Työtuomioistuin katsoi lisäksi, ettei työnantaja ollut rikkonut työntarjoamis- ja koulutusvelvollisuuttaan, kun se ei ollut tarjonnut työntekijälle tämän aiempaa työtä vaativampaa palvelumestarin tehtävää. Oikeuden mukaan työnantaja pystyi osoittamaan, että tehtävässä edellytettiin sellaista kokemusta ja osaamista, jota työntekijällä ei ollut. Työntekijälle ei myöskään olisi voitu järjestää molempien osapuolten kannalta tarkoituksenmukaista ja kohtuullista koulutusta.
6. Mitä kantaa ratkaisu vahvistaa?
Ratkaisu vahvisti kantaa, että niin työn tarjoamistapaa kuin tehtävän sopivuutta ja työnantajan koulutusvelvollisuutta arvioidaan luottamusmiehen kohdalla lähtökohtaisesti samalla tavoin kuin muidenkin työntekijöiden kohdalla. Tässä tapauksessa työn tarjoamisvelvoitteen täyttämiseksi riitti, kun yhtiön avoimet tehtävät käytiin ensin läpi työntekijän kanssa irtisanomistilaisuudessa ja tämän jälkeen työntekijälle lähetettiin yhtiön avoimista tehtävistä viikoittain sähköpostilistaus, jossa työntekijälle sopivat tehtävät olivat olleet selkeästi eroteltavissa. Kyse oli suuresta yrityksestä, jolloin myös yrityksen koolla sekä irtisanottujen työntekijöiden ja avoimien tehtävien määrällä oli merkitystä.
Mitä aiempi oikeuskäytäntö sanoo?
Työnantajalla on velvollisuus tarjota työtä oma-aloitteisesti, henkilökohtaisesti ja selvin ehdoin irtisanomisen vaihtoehtona. Aiemmassa oikeuskäytännössä on hyväksytty työn tarjoamisvelvollisuuden täyttäväksi menettely, jossa useille irtisanotuille työntekijöille välitetään samanaikaisesti tieto yhtiössä avoinna olevista työpaikoista esimerkiksi sähköpostilla tai kirjeitse taikka hyödyntäen tätä tarkoitusta palvelevaa tietojärjestelmää. Kuitenkin oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantaja ei voi täysin siirtää omaa aktiivista työntarjoamisvelvollisuuttaan työntekijän oman aktiivisuuden varaan (KKO 2022:33, KHO 2020:18 ja TT 2013:106).
Menettely on täyttänyt työntarjoamisvelvoitteen, kun yksilöityjä työtehtäviä on tarjottu kullekin työntekijälle henkilökohtaisesti osoitetulla kirjeellä (TT 2013:106). Menettely ei ole täyttänyt työntarjoamisvelvoitetta, kun työntekijä on saanut viikoittain pitkän rekrytointikirjeen, jonka sisältämiä työtehtäviä ei ole lainkaan valikoitu siten, että ne soveltuisivat työntekijälle hänen koulutuksensa, ammattitaitonsa ja työhistoriansa huomioon ottaen (KKO 2022:33).
Aiemman oikeuskäytännön mukaan luottamusmiehellä voi olla uudelleensijoitustilanteessa etuoikeus johonkin tehtävään, mikäli työtehtävän arvioidaan olevan luottamusmiehelle sopiva (TT 2023:79 ja 2022:8).
19.3.2025