Keskusjohtoisuusko Suomen malli?

Ennusteiden mukaan BKT näyttäisi kasvavan, ­samalla kun inflaatio pysyy matalana ja korkotaso laskee. Tosin juuri uutisoitiin, että työttömyys ­olisi kasvussa muillakin aloilla kuin ­rakentamisessa.

Paikallishallinnon lähivuosien näkymä ei ole valoisa. Tulevina vuosina talousahdinko ja siitä seuraava sopeuttamis- ja säästötarve vaikuttavat vahvasti kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaan lakisääteisten palveluiden järjestäjinä ja tuottajina. Toivottavaa olisi, että ennustettu ­talouskasvu toisi edes viiveellä helpotusta myös paikallishallinnolle.

Suomen hallitus on pyytänyt Risto Murtoa vetämään työryhmää, jonka tehtävänä on pohtia, miten kasvua ja tuottavuutta voitaisiin edistää. Työryhmän tehtävä on tärkeä, ­mutta ei voi olla ajattelematta, pitääkö Suomessa kaikki asiat tosiaan hoitaa ­keskusjohtoisesti. Eli mikään ei tapahdu, jollei Suomen hallitus tai valtio sitä erikseen aseta tavoitteeksi ja/tai ­rahoita. Tämä keskusjohtoisuus on ­ollut nähtävissä hallituspohjasta riippumatta jo ­pidemmän aikaa.

Yksi esimerkki keskusjohtoisuudesta ovat yritystuet. Niistä suurin osa on tutkimusten ­mukaan niin sanottuja säilyttäviä tukia, eli ­niillä ylläpidetään vanhoja rakenteita. Jatkossa olisi ­nostettava tuotantorakenteita uudistavien, inno­vaatioita tuottavien tukien osuutta. Samalla ­olisi ­annettava vastuuta ja vapautta TKI-toimijoille ­itselleen. ­Tämä yritystukien perkaus ja uudelleen ­suuntaus voisi auttaa myös julkisen talouden tasapainotuksessa.

Ei keskusjohtoisuus tähän lopu. Aiemmin työmarkkinoilla tehtiin tarvittaessa isompia tai pienempiä keskitettyjä ­työmarkkinaratkaisuita, ­joissa Suomen valtio oli toki mukana, mutta kolmi­kanta oli tasapainossa. Nyt ­työmarkkinoita ­halutaan keskusohjata tulos tai ulos -mentaliteetilla tai tarkoitus pyhittää keinot -periaatteella. Valtio astuu suoraan vanhojen kolmikantakumppaneidensa varpaille ja ylikin.

”Työmarkkinoita halutaan keskus-ohjata tulos tai ulos -mentaliteetilla.”

Edellä mainitun taustalla vaikuttaa osin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n kymmenisen vuotta sitten tekemä sääntömuutos, joka ­karsi tai rajoitti vanhan kolmikannan työkaluvarastoa. Se antoi valtiolle mahdollisuuden lisätä keskusjohtoisuuttaan. Nykyään EK pyrkii tausta­lobbauksella ja mediavaikuttamisella vaikuttamaan  niihin asioihin, joissa sillä oli ennen ­mandaatti neuvotella. Sittemmin EK on menettänyt jäseniään. Kaikki toimijat tai vaikuttamisen kohteet eivät tunnu huomaavan, että vanha keisari pukeutuu nykyään liian suuriin vaatteisiin.

Kunta-alalla on vanhastaankin ollut valtion ­keskusohjausta, vaikka kunnilla on ollut laaja ­itsehallinto. Kun hyvinvointialueet aloittivat ja kun sosiaali- ja terveyspalveluiden ja palo- ja pelastustoimen palveluiden järjestäminen siirtyivät niille kunnilta, keskusjohtoisuudesta on tullut näkyvämpää,

Nyt tuntuu siltä, että valtiovarainministeriö ohjaa hyvinvointialueita rahalla, sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö taas palveluiden järjestämiseen liittyvällä substanssilainsäädännöllä. Varmaan löytyy se neljäskin ohjausinstanssi, jolloin alueet on tiukasti puristettu neljän ­ohjausseinän sisälle, ­jossa ne joutuvat järjestämään palvelut  ja harjoittamaan niille myönnettyä itsehallintoa.

Yhtä kaikki, tulevaisuus voisi olla taloudellisestikin valoisampi, jos eri toimijat saisivat ja ­ottaisivat enemmän omaehtoista vastuuta talous- ja tuottavuuskasvun aikaansaamisesta. Tätä Murron työryhmän tulisi edistää.