Kuuluvuuden tunne syntyy vuorovaikutuksessa

Se, miten työyhteisö ottaa tulijan vastaan, koskee jokaista uutta työntekijää. Maahanmuuttajien kohdalla asia korostuu. Myönteiset kokemukset parantavat kaikkien työhyvinvointia ja työssä jaksamista.

– Helposti keskitymme huolenaiheisiin, kun pitäisi katsoa, mitä uutta saamme työyhteisönä monikulttuurisuuden ja monikielisyyden kautta, Siirtolaisinstituutin erikoistutkija Sari Vanhanen sanoo.

Sari Vanhanen on tavannut Suomeen muuttaneita henkilöitä, joilla innostus omalle alalle työllistymisestä on vaihtunut epämääräiseen pettymyksen tunteeseen. Työyhteisössä heitä ei otettu kunnolla vastaan, ja uusi työntekijä koki jääneensä ulkopuoliseksi.

– Tämä herätti minussa kiinnostuksen tutkia, mistä kuuluvuuden tai ulkopuolisuuden tunne syntyy. On tärkeää muistaa, että työyhteisöön liittyminen ei saa jäädä yksin uuden työntekijän vastuulle. Vastaanottamiseen pitää valmistautua etukäteen keskustelemalla avoimesti, Vanhanen korostaa.

Suu auki vai kiinni?

Rekrytoinnin jälkeen pitää työskennellä sen eteen, että työntekijä pysyy työyhteisössä. Vanhanen harmittelee, että liian usein keskitytään vain muodolliseen ammatilliseen osaamiseen ja kieli­taitoon, jolloin arjen vaikeudet unohtuvat.

Työpaikoilla on omat kirjoittamattomat sääntönsä esimerkiksi kahvihuoneessa ja muussa sosiaalisessa kanssakäymisessä, eivätkä nämä välttämättä ole itsestään selviä kantasuomalaisellekaan. Mistä kohtaamisissa puhutaan? Millaisille vitseille nauretaan? Millä kielellä asiat kerrotaan?

– Voi esimerkiksi olla epäselvää, mitä aiheita kokouksissa on tarkoitus käsitellä. Uusi työntekijä ei tiedä, milloin hän voi ottaa puheeksi mitäkin, ja asiat jäävät kysymättä. Ulkopuolisuuden tunne luo kokemuksen arvostuksen puutteesta, mikä vaikuttaa jaksamiseen työssä, Vanhanen sanoo.

Kuulumisen tunteen ja kielitaidon kannalta on oleellista, että työtehtävät kehittyvät. Vanhanen suosittelee osaamista kehittävien urapolkujen rakentamista, mikä lisää sitoutumista työyhteisöön.

Vaikeat asiat esille

Sari Vanhanen huomauttaa, että tunteista puhuminen työelämässä koetaan helposti toiveeksi kaikesta kivasta ja mukavasta. Hänen mukaansa esihenkilön tehtäviin kuuluu myös ikävien tunteiden kohtaaminen. Jokaisella on oikeus kokea tulevansa kuulluksi ja voivansa turvallisesti käsitellä huoliaan. Tämä koskee niin uusia kuin vanhojakin työntekijöitä.

– Suomessa ihmisiltä odotetaan itsenäisyyttä. Tämä tarkoittaa, että eteen tulevat ongelmat olisi pystyttävä ratkomaan yksin.

Erityisesti monikielisessä työyhteisössä esihenkilö ei saa jäädä odottamaan, että alainen kysyy itse. Kiireen taakse ei pidä piiloutua, vaan työaikaa on ohjattava siihen, että alussa joku kulkee rinnalla. Perehdyttäminen ja ohjaaminen eivät saa jäädä vapaaehtoisuuden varaan. Näin käy helposti etenkin, jos työyhteisössä on jo joku samaa kulttuuritaustaa edustava.

– Jotta maahanmuuttaja ei jää sivuun, on esimerkiksi kokouksissa käsiteltyjä asioita kerrattava ja varmistettava, että ei jää epäselvää.

Työntekijän tulisi ymmärtää, mitä häneltä odotetaan ja millainen suoritus on riittävä. Onnistumisista on annettava palautetta.

– Kuuluvuuden tunne ei rakennu itsestään, vaan vuorovaikutuksessa. Ylipäätään on tärkeä muistaa, että tieto ja tunteet kietoutuvat meissä ihmisissä yhteen myös työelämässä.

Kuka hän on?

Sari Vanhanen

Siirtolaisuusinstituutin erikoistutkija, YTT

Siirtolaisuusinstituutti tutkii muuttoliikkeitä Suomeen ja pois Suomesta. Mobile Futures -hankkeessa tutkitaan luottamusta, ja kohteina ovat esimerkiksi monikulttuuriset työyhteisöt.