Vanhempainvapaat voi nyt jakaa tasapuolisesti
Perhevapaat ovat uudistuneet. KT:n asiantuntijat selittävät, mitä uudistus tarkoittaa.
Perhevapaa ei ole entisensä. Hallituksen perhevapaauudistus hyväksyttiin viime vuodenvaihteessa. Kunta- ja hyvinvointialalla uudistus huomioitiin työ- ja virkaehtosopimuksissa osana kesäkuun sopimusratkaisua. Kunta-ala on muutoksessa keihäänkärkenä, sillä alan työ- ja virkaehtosopimukset mahdollistavat molemmille vanhemmille yhtä pitkän oikeuden palkalliseen vanhempainvapaaseen.
Mitä muutos merkitsee työpaikan arjessa? Kysyimme asiaa KT:n asiantuntijoilta, jotka olivat mukana neuvottelemassa perhevapaamääräyksiä sopimuksiin.
– Suurin muutos on kokonaisvaltaisessa ajattelutavassa, kertoo KT:n työmarkkina-asiamies Mari Kokko.
– Perhemallit ovat moninaisia. Uusi lainsäädäntö mahdollistaa perhevapaiden pitämisen aiempaa joustavammin erilaisille perheille, hän sanoo.
Uusi lainsäädäntö ei enää pääosin puhu äidistä ja isästä, vaan vanhemmista. Synnyttävälle vanhemmalle on oma raskausvapaansa, mutta muutoin vanhemmat ovat tasavertaisia. Onpa laissa huomioitu myös apilaperheet, joissa vanhempia voi olla enemmän kuin kaksi – vaikkapa kaksi isää ja kaksi äitiä eri kodeissa.
Hoitovastuuta halutaan tasata
Uudistuksessa lainsäätäjän tärkeänä tavoitteena on ollut, että lasten hoitovastuu jakautuu aiempaa tasaisemmin. Suurin muutos on se, että toiselle vanhemmalle – useimmiten isälle – on korvamerkitty huomattavasti enemmän vapaata kuin ennen.
Aiemmin vauvaperhe sai käyttöönsä 158 arkipäivää vanhempainvapaata, jonka vanhemmat saivat jakaa keskenään. Lisäksi äidille ja isälle oli omat vapaansa, joista isälle merkitty osuus oli vain 54 arkipäivää.
Uudessa lainsäädännössä synnyttäjälle on yhä oma raskausvapaansa, mutta muutoin vanhempainvapaan 320 arkipäivää on kiintiöity puoliksi kahden vanhemman kesken. Kummallekin vanhemmalle jää siten ansiosidonnaista vapaata 160 arkipäivää.
Omasta osuudestaan saa luovuttaa 63 päivää toiselle vanhemmalle tai esimerkiksi toisen vanhemman puolisolle, mutta suurinta osaa ei voi siirtää toiselle. Jos vanhempi ei käytä hänelle varattua vapaata, vapaa jää pitämättä. Yksinhuoltajat saavat pitää koko potin itse.
– Uusi lainsäädäntö mahdollistaa perhevapaan jakamisen eri perhemuodoissa. Samat säännöt koskevat yhtä lailla naispareja ja adoptiovanhempia kuin perinteistä isän ja äidin yksikköäkin. Apilaperheissä vapaita voidaan jakaa enintään 3–4 vanhemman kesken, Mari Kokko kertoo.
Sijaisralli voi kiihtyä
Korvamerkittyjen ansiosidonnaisten vapaiden toivotaan lisäävän erityisesti isien halua hoitaa lapsiaan kotona. Vastaavasti äitien toivotaan palaavan nykyistä aiemmin työelämään.
Näin ollen voisi kuvitella, että isien hoitovastuun lisääntyminen on pitkällä aikavälillä naisvaltaisten alojen etu. Toisaalta ennakkoon on vaikea arvioida, miten laki vaikuttaa perheiden päätöksentekoon. Voihan olla, etteivät isät sittenkään käytä muita kuin palkallisia vapaitaan.
Paljon on siis hämärän peitossa, mutta uudistuksen huonot puolet ovat tiedossa. Niitä ovat ainakin työnantajille koituvat kustannukset. Sekin on varmaa, että uudistus kohtelee eri aloja hyvin eri tavoin.
– Riskinä työnantajan kannalta on se, jos työntekijät ja viranhaltijat jakavat perhevapaitaan hyvin pieniin tai moniin osiin. Tällöin sijaisten tarve kasvaa ja heitä voi olla vaikea saada lyhyisiin työsuhteisiin. Myös työnantajan hallinnollinen työ voi lisääntyä, kertoo Eeva Vesterbacka.
Uuden lainsäädännön mukaan kummallakin työ- tai virkasuhteessa olevalla vanhemmalla on oikeus käyttää vapaata enintään neljässä jaksossa, jotka ovat vähintään 12 arkipäivän pituisia. Synnyttävällä vanhemmalla on lisäksi oikeus 40 arkipäivän raskausvapaaseen.
Vanhempainvapaajaksoja voi siis kertyä kahden vanhemman perheessäkin peräti kahdeksan, ja hoitovapaat päälle. Verraten harvinaisissa apilaperheissä perhevapaajaksoja voi kertyä jopa 16, jos vanhempainvapaapäiviä luovutetaan molempien vanhempien puolisoille ja kaikki käyttävät maksimimäärän lain sallimia vanhempainvapaajaksoja.
Kunta-alan sopimusten mukaan palkalliset perhevapaajaksot tulee kuitenkin pitää yhdenjaksoisesti. Samoin synnyttävän vanhemman on pidettävä palkallinen vanhempainvapaajakso heti raskausvapaan perään, jotta siitä maksetaan palkkaa.
Palkkaa myös pyhäpäiviltä
Tärkeä ja toisinaan myös sekaannuksia aiheuttava sana kunta-alan sopimusmääräyksissä on ”ajanjakso”. Palkallista vanhempainvapaata on KVTESin mukaan ajanjakso, joka sisältää vapaan ensimmäiset 32 arkipäivää. Samalla logiikalla maksetaan raskausvapaan palkkaa synnyttäjälle: ajanjaksolta, joka sisältää 40 arkipäivää.
Ajanjakso tarkoittaa sopimuksissa sitä, että palkalliseen ajanjaksoon sisältyy paitsi tietty määrä arkipäiviä, myös vaihteleva määrä sunnuntaita ja arkipyhiä. Sunnuntai- ja arkipyhäpäiviä ei lasketa mukaan arkipäivien määrään, mutta niiltäkin maksetaan silti palkkaa. Näin ollen palkallinen vapaa voi olla todellisuudessa paljon pidempi kuin 32 tai 40 arkipäivää – varsinkin jos ajanjaksolle sattuvat osumaan esimerkiksi joulu tai pääsiäinen.
Hyvänä puolena kunta-alan perhevapaata koskevissa määräyksissä Kokko ja Vesterbacka pitävät sitä, että ne lisäävät kuntien ja hyvinvointialueiden kilpailukykyä työnantajina.
– Muissa työ- tai virkaehtosopimuksissa ei meidän tietojemme mukaan esimerkiksi puhuta ”ajanjaksosta”, vaan palkkaa maksetaan arkipäiviltä, Mari Kokko kertoo.
Sukupuolten tasa-arvossa kunta-ala on edellä myös valtionhallintoa. Valtion virkaehtosopimuksen mukaan toiselle vanhemmalle maksetaan palkkaa vain ensimmäisiltä 18 arkipäivältä.
– Yksilön kannalta perhevapaauudistus on toteutettu kunta- ja hyvinvointialueiden sopimuksissa erinomaisesti. Perheystävällisyys on yksi tekijä myös hyvän työnantajakuvan luomisessa, Kokko sanoo.
Palkanmaksu on kytketty Kelan päätöksiin
Muutoksia on myös siinä, millä perusteella palkkaa maksetaan perhevapaan aikana. Lakisääteisten perhe-etuuksien edellytyksenä on lapsen hoitaminen.
– Yhtenä muutoksena voi mainita sen, että jos Kela ei maksa päivärahaa, työnantaja ei maksa palkkaa, Mari Kokko kertoo.
Työntekijä ei voi siis esimerkiksi nostaa samaan aikaan vanhempainvapaan palkkaa ja työskennellä muualla. Työnantajan ei tarvitse onneksi arvioida tilannetta itse, vaan se perustaa ratkaisunsa Kelan päivärahapäätökseen. Kelan päätökset tosin tulevat viiveellä.
Miten siis toimia, kun työntekijä tai viranhaltija kertoo iloisia perheuutisia?
– Ensin kannattaa selvittää, onko työntekijällä tai viranhaltijalla oikeus palkalliseen perhevapaaseen. Toiseksi on tärkeää huolehtia, että työntekijä tietää mahdollisuudesta palkan takaisinperintään.
KVTESin mukaan oikeus palkalliseen vanhempainvapaaseen on työntekijällä tai viranhaltijalla, jolla on sairausvakuutuslain mukaan oikeus vanhempainrahaan. Heitä ovat esimerkiksi lapsen vanhemmat, jotka ovat myös lapsen huoltajia, ja adoptiovanhemmat.
– Työnantajan on hyvä luottaa työntekijään ja maksaa perhevapaan palkka ehdollisena, vaikka Kela ei olisi vielä antanut päätöstä vanhempainrahasta. Työntekijälle on tärkeää kertoa, että jos Kela ei maksa päivärahaa raskaus- tai vanhempainvapaalta, palkka voidaan periä takaisin, Kokko neuvoo.
Uutta perhevapaalainsäädäntöä ja uusia KVTESin määräyksiä noudatetaan, jos lapsen laskettu synnytysaika on 4.9.2022 tai sen jälkeen, tai jos adoptiolapsen hoitoonottopäivä on 31.7.2022 tai sen jälkeen. Uutta lainsäädäntöä ja uusia määräyksiä noudatetaan lapsen lasketusta synnytysajasta huolimatta, jos oikeus vanhempainpäivärahaan alkaa 1.8.2022 tai sen jälkeen lapsen ennenaikaisen syntymisen vuoksi.
Mikä apilaperhe?
Apilaperhe = Perhe, jossa lapset syntyvät kahden eri perheyksikön yhteisiksi lapsiksi. Puhutaan myös kumppanuusvanhemmuudesta. Apilaperheessä kaikki vanhemmat ovat lapsen sosiaalisia vanhempia, mutta oikeudellisesti vain kaksi heistä voi olla vanhempia. Vanhempien määrästä riippuen puhutaan myös kolmi- ja neliapilaperheistä.
Oikeudellinen vanhemmuus = Suomessa lapsella voi olla kerrallaan vain kaksi juridista eli oikeudellista vanhempaa. Usein oikeudellinen vanhempi on myös lapsen huoltaja, mutta ei aina.
Lähde: Monimuotoiset perheet>
Lue lisää: Huoneentaulu perhevapaista>
28.4.2023