Talousennustajien taitoja testataan

Yksityisellä sektorilla vientialojen työehtosopimusneuvottelut ovat edenneet siten, että näkyvillä on jotain osviittaa niin sanotusta yleisestä linjasta Tälle vuodelle sovittujen palkankorotusten taso on noin kahden prosentin tienoilla. Vaihteluväli on ollut 1,8–2,0 prosenttia. Vientialojen sopimuksissa korotukset sovitaan ensisijaisesti paikallisesti, mutta jos sopimukseen ei päästä, edellä mainitut korotukset toteutetaan. Korotusten rakenne on vaihdellut sopimuksissa. Järjestelyerän ja yleiskorotuksen välinen suhde on liikkunut 50 ja 30 prosentin välillä.

Sopimuskauden pituudessa tärkeimpien vientialojen sopimusmalli on ollut 1+1 vuotta. Korotukset toiselle vuodelle sovitaan vasta myöhemmin. Jollei sopimukseen päästä, koko työehtosopimus on irtisanottavissa ensimmäisen vuoden jälkeen.

Miksi näin? Itselle tulee mieleen ainakin kaksi syytä. Ensimmäinen liittyy epäselvään talousnäkymään. Tulevien vuosien talouskehityksen ennustaminen on tavallista vaikeampaa. Erityisesti näin on inflaation osalta. Inflaatio ja inflaatio-odotukset ovat sopimuskorotusten kannalta merkityksellisiä sen takia, että varsinkin palkansaajapuoli vahtii reaalisen ansiokehityksen (=nimellinen korotustaso - inflaatio) eli ostovoiman kehitystä.

Toinen syy on kyynisempi. Sopimusmalli on valittu, koska vientialojen sopijaosapuolilla on pelko siitä, että julkinen sektori, kunta-ala etunenässä, tekee sopimusratkaisuja, joissa vientialojen korotustaso olisi pelkkä astinlauta.

Valitsemallaan sopimuskauden pituudella vientialat taklaavat kaksi asiaa kerralla. Kun ne neuvottelevat ensi syksynä toisen vuoden palkankorotuksista, talousnäkymät voivat olla selvemmät. Lisäksi niillä on mahdollisuus kuroa heti umpeen mahdollinen erotus, mikä syntyisi, jos julkinen sektori tai mikä tahansa muu ala tekisi korkeampia sopimusratkaisuita.

Miltä kunta-alan neuvottelupöydässä näyttää? Kuntataloudessa on vaikeaa nähdä, missä oikeasti mennään. Vuodet 2020 ja 2021 ovat olleet valtion koronatukien ja -kompensaatioiden täyttämiä, joten kuntatalouden tulos näiltä vuosilta ovat niin sanotusti doupattuja. Näitä vuosia edeltävät vuodetkin pitivät sisällään suurta tulosheiluntaa, joten on vaikea nähdä, mikä kuntatalouden tilanne oikeasti on. Pidempiaikaiset, osin rakenteelliset muun muassa väestön ikääntymisestä ja talouden kestävyysvajeesta johtuvat talousongelmat odottavat edelleenkin ratkaisujaan.

Hyvinvointialueuudistuksessa noin puolet kuntataloudesta siirtyy hyvinvointialueille ja sitä kautta sote- ja pela-palvelut siirtyvät pääosin valtion rahoituksen piiriin.  Tämä voi vaikuttaa työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluihin.

Osana rahoituksen siirtoa hyvinvointialueille kuntien kunnallisverosta leikataan tietty osuus pois. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kunnat eivät päätä tulevana syksynä seuraavan vuoden kunnallisveroprosenttiaan. Täten jos kunta-alan sopimuskorotukset ovat kuntien talousarvioissaan ennakoimia korkeampia, kuntien ainoa keino rahoittaa korotukset on ottaa lainaa. Eli lisää velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien edustajana kannan huolta julkisen sektorin talouden kestävyydestä. Korona-aikana työsuorituksissaan venyneet kunta-alan työntekijät ovat toki palkankorotuksensa ansainneet. Korotukset on kuitenkin mitoitettava kuntien ja tulevaisuudessa hyvinvointialueiden eli valtion maksukyvyn mukaan. Julkisen talouden velka ei saa kasvaa kestämättömäksi nykyisille eikä tuleville sukupolville.