Palkkauksen rakenne vaihtelee sopimusaloittain

Tehtäväkohtaisen palkan perusteena on tehtävien vaativuus. Tehtäväkohtaisen palkan osuus kokonaisansioista vaihtelee sopimusaloittain lääkäreiden 66 prosentista KVTES:n lähes 90 prosenttiin.

Palvelusaikaan sidotut lisät perustuvat työkokemusvuosiin ja henkilökohtaisen lisän maksaminen perustuu työssä suoriutumiseen ja ammatinhallintaan.

Säännöllisiä työajan lisiä ovat esimerkiksi ilta-, yö-, viikonloppu- ja arkipyhälisät. Säännöllisen työajan lisiä kertyy kuntasektorin sopimusaloista eniten SOTE-sopimukseen kuuluvilla. Sen henkilöstöstä noin 70 prosenttia on jaksotyöajan piirissä.

Lääkäreille eniten korvauksia lisä- ja ylityöajalta

Kuntasektorin palkkatilastosta voidaan tarkastella myös rahana maksettujen lisä- ja ylityökorvauksien määrää. Niissä ovat mukana varallaolokorvaukset ja hälytysrahat. Lisä- ja ylitöitä voidaan korvata vapaana, mikä ei näy palkkatilastossa.

Kuntasektorilla eniten ylityökorvauksia ovat tienanneet lääkärit. Niiden osuus kokonaisansioita on 20,9 prosenttia vuonna 2020. Ne muodostuivat enimmäkseen päivystyskorvauksista.

Ammattiryhmistä reilusti keskimääräistä enemmän lisä- ja ylityökorvauksia ovat ansainneet rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät sekä prosessi- ja kuljetustyöntekijät. Heidän kokonaisansioissa lisä- ja ylityökorvausten osuus kokonaisansioista on 16 - 21 prosenttia.

Sairaanhoitajilla ja lähihoitajilla lisä- ja ylityökorvausten osuus kokonaisansoista jää alle kuntasektorin neljän prosentin keskiarvon. Sairaanhoitajilla korvausten osuus on kolme prosenttia ja lähihoitajilla kaksi prosenttia. Työaikakorvaukset kertyvät pääasiassa säännölliseltä työajalta työn luonteesta johtuen.

On ammattinimikkeitä, joissa lisä- ja ylityökorvauksia ei kerry keskimäärin lainkaan, esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajat ja lastenhoitajat, toimistosihteerit, koulukuraattorit ja erikoiskirjastovirkailijat. Opettajilla ylituntipalkkiot kuuluvat säännöllisen työajan ansioon.