Kuntasektorin eläkkeiden rahastointiaste korkein
Kuntasektori on maksanut noin neljä prosenttiyksikköä korkeampaa eläkemaksua kuin yksityinen sektori. Jatkossa näin suuri ero ei ole enää perusteltavissa. Rahastointiaste on sektoreista korkein.
Eläkkeiden rahastoinnin tasoon ei ole yhtä oikeaa vastausta, sillä tarkastelutapoja on useita. Eläkkeiden rahastoinnin tasoa eri työmarkkinasektoreilla voi tarkastella rahastointiaste -käsitteen kautta, joka on suureena varsin moniulotteinen. Siihen vaikuttaa voimakkaasti laskentahetken näkemykset tulevaisuudesta.
Ero rahastointiasteissa kasvanut
Eläketurvakeskuksen arvion mukaan rahastointiaste oli vuonna 2020 TyEL:ssä noin 33,6 prosenttia, valtiolla 23,8 prosenttia ja kunnilla 42,7 prosenttia.
Rahastointi eroaa yksityisen sektorin TyEL:n eläkkeissä ja julkisen sektorin JuEL:n kunnallisissa eläkkeissä. Kuntatyönantajien näkökulmasta kannattaa kiinnittää huomiota yksityisen ja kunnallisen sektorin koko ajan kasvavaan eroon rahastointiasteessa. Vuonna 2020 ero oli kasvanut yhdeksään prosenttiyksikköön, kun vuonna 2014 eroa oli noin viisi prosenttiyksikköä.
Rahastointiastetta ei voi kuitenkaan suoraan ajatella aikasarjana, sillä se kuvaa laskentahetken tilannetta ja oletuksia varojen ja karttuneiden eläkkeiden suhteesta.
Rahastointiaste kuvaa sitä, kuinka suuri osuus jo karttuneista eläkkeistä voitaisiin rahoittaa olemassa olevilla eläkevaroilla. Rahastointiasteen tasolle on ratkaisevaa tulevien eläkkeiden tuotto-odotus. Se on kuitenkin laskennallinen suure ilman muodollista merkitystä eläkkeiden rahoituksessa. Rahastointiaste ei sisälly lainsäädäntöön tai laskuperusteisiin.
Rahastointiasteet ovat kasvaneet lähes vuosittain. Eläketurvakeskuksen mukaan tämä johtuu osittain erilaisista suhdannenäkemyksistä aiheutuvista indeksieroista sekä Eläketurvakeskuksen käyttämän mallin päivityksistä.
Kuntatyönantajilta peritty korkeaa eläkemaksua
Työeläkejärjestelmän rahoitus perustuu osittain rahastoivaan eläkejärjestelmään, jossa osa maksettavasta eläkkeestä rahastoidaan ennakkoon ja osa kustannetaan eläkkeen maksuvuoden eläkemaksuista.
Kunnallinen eläkejärjestelmä on luonteeltaan jakojärjestelmä, mutta siihen sisältyy myös puskuriluonteinen rahasto.
Keva on viime vuosina kerännyt kuntatyönantajilta noin neljä prosenttiyksikköä korkeampaa eläkemaksua TyEL:iin verrattuna. Tätä on perusteltu kunnallisen eläkejärjestelmän yksityistä sektoria suuremmilla eläkemenoilla.
Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin korjattujen laskelmien mukaan ns. kestävä maksutaso on TyEL:ssä 26,7 prosenttia. Kevan jäsenyhteisöille se on 27,6 prosenttia.
TyEL:n eläkemaksu on tänä vuonna keskimäärin 24,4 prosenttia. TyEL sai ylimääräisen 2,6 prosenttiyksikön alennuksen työnantajamaksuihin kuluvan vuoden toukokuusta alkaen. Alentamisen perusteena oli niin sanottu koronakriisipaketti. Kuntatyönantajien eläkemaksu on tänä vuonna yhteensä 28,3 prosenttia.
Lopputulema on, että kuntatyönantajat ovat maksaneet selvästi korkeampaa eläkemaksua kuin mitä Eläketurvakeskus arvioi vaadittavan.
Yksityinen sektori on menetellyt työnantajien ja palkansaajien päätöksillä toisin. Tässä yhteydessä on hyvä ymmärtää, että Eläketurvakeskuksen käyttämät oletukset ovat jo varsin turvaavia.
Kuntasektorilla tasapainoluku yli sata
Toinen mielenkiintoinen eläkejärjestelmien kestävyyttä kuvaava määre on niin sanottu tasapainoluku.
Tasapainoluvulla tarkoitetaan tässä yhteydessä eläkemaksujen ja eläkevarojen nykyarvon suhdetta tulevan eläkemenon nykyarvoon.
Yksinkertaisemmin tämän voi ajatella siten, että jos saatava luku on alle sata prosenttia, eläkejärjestelmässä on painetta maksun korotukseen, ja päinvastoin.
Kuntien tasapainoluku on 101,8 prosenttia eli maksutasoa on mahdollista alentaa kestävästi.
TyEL:n puolen luku sen sijaan on 89,9 prosenttia ja siihen kohdistuu selkeä maksunnousupaine.
On hyvin hankalaa nähdä enää tulevaisuudessa tarvetta erojen kasvattamiselle pitämällä yllä kuntien nykyistä ylisuurta eläkemaksutasoa.
Toisaalta KT suhtautuu varsin kriittisesti maksutason nostamiseen TyEL:ssä. Parempi vaihtoehto olisi tavoitella korkeampia sijoitustuottoja esimerkiksi nykyistä vakavaraisuuskehikkoa muuttamalla sekä laajentamalla rahoituspohjaa muun muassa työperäistä maahanmuuttoa lisäämällä.
TyEL
- Eläkevarat 140,1 mrd €
- Karttuneet eläkeoikeudet 416,9 mrd €
- Rahoitusaste 33,6 %
- Maksut ja varat 875,9 mrd €
- Eläkemenon nykyarvo 974,2 mrd €
- Tasapainoluku 89,9
JuEL, valtio
- Eläkevarat 21,0 mrd €
- Karttuneet eläkeoikeudet 88,1 mrd €
- Rahoitusaste 23,8 %
- Maksut ja varat 162,1 mrd €
- Eläkemenon nykyarvo 127,3 mrd €
- Tasapainoluku 127,3
JuEL, kunta-ala
- Eläkevarat 58,9 mrd €
- Karttuneet eläkeoikeudet 138,0 mrd €
- Rahoitusaste 42,7 %
- Maksut ja varat 325,9 mrd €
- Eläkemenon nykyarvo 101,8 mrd €
- Tasapainoluku 101,8
Lähde: Eläketurvakeskus. Maksut ja varat sekä eläkemenon nykyarvo 31.12.2020. Laskelmissa oletuksena reaalinen diskonttokorko 2,5 % vuosina 2023-2028 ja 3,5 % vuodesta 2029 alkaen.
Työeläkejärjestelmien erot perua 1960-luvulta
Suomessa yksityisen ja julkisen sektorin eläketurva on vielä toistaiseksi eriytetty toisistaan. Periaatteena on, että jokainen eläkejärjestelmä vastaa velvoitteestaan.
Erillisyysperiaate juontaa juurensa 1960-luvulta, kun TEL luotiin 1961. Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki KVTEL tuli voimaan 1964. Erillisyyttä perusteltiin muun muassa sillä, että eläketurva oli julkisella sektorilla parempi.
Nykyään etuudet ovat molemmissa järjestelmissä hyvin yhteneväisiä. Eläkettä karttuu työansioista sekä etuusansioista samojen karttumisprosenttien mukaan.
Julkisella sektorilla sovelletaan palvelussuhteen voimassa ollessa ammatillisen työkyvyttömyyden määritelmää, kun yksityisellä sektorilla työntekijän työkyvyttömyyttä arvioidaan pääsääntöisesti yleisen työkyvyttömyyden määritelmän mukaan. Yksityiselläkin sektorilla työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta painotetaan 60 vuotta täyttäneellä työntekijällä.
25.10.2021