Työmarkkinatilastojen tuntija

Tilastokeskuksen yliaktuaari Sampo Pehkonen on työskennellyt Suomen palkkatilastojen parissa jo seitsemän vuoden ajan. Siinä ajassa on työllisyyttä kuvaava työssäkäyntitilasto tullut hänelle tutuksi. Kyseessä on rekisteripohjainen tilasto, jonka aineisto tulee yli 30 rekisterilähteestä, niin julkiselta kuin yksityiseltä puolelta.

– Tietojen yhteen koostaminen on aika hankalaa, koska lähteet voivat olla toisinaan myös ristiriitaisia, tai sama henkilö voi olla samassa ajanhetkessä kahdessa eri työssä, jolloin pitää päätellä mikä on päätyö, Pehkonen sanoo.

Tilastojen koostaminen vie aikaa. Esimerkiksi tänä vuonna tapahtuneet ammattikohtaiset muutokset työssäkäynnissä näkyvät virallisissa tilastoissa vasta vuonna 2023.

Asiantuntijat pysyvät ammateissaan

Alkuvuodesta, työehtosopimusneuvottelujen ollessa käynnissä, julkisessa keskustelussa käsiteltiin jälleen alanvaihtajia. Pehkonen oikoi etenkin sairaanhoitajien alanvaihtoon liittyviä väitteitä Tilastokeskuksen blogissa. Tilastojen valossa sairaanhoitajat pysyvät ammatissaan hyvin.

– Kun numeroita katsoo, niin sairaanhoitajat ovat yleensä siellä päässä jossa alaa vaihdetaan vähiten, yhdessä esimerkiksi professorien, opettajien ja hammaslääkärien kanssa, Pehkonen kertoo.

Asiantuntijat, erityisasiantuntijat ja johtajat vaihtavat alaa vähiten. Vilkkainta vaihtuvuus on rakennus- ja palvelualalla sekä esimerkiksi siivoojien ja jätehuollon työntekijöiden joukossa.

Vaikka palvelualalla on paljon vaihtuvuutta, siellä työskentelevien määrä on kuitenkin kasvanut 2000-luvulla. Myös asiantuntijoina työskentelevien määrä on noussut, kun taas teollisuustyöntekijöiden määrä on laskenut. Rakennustyöntekijöillä on suurin riski jäädä työttömäksi.

Alanvaihto on monitulkintainen käsite

Alanvaihtamisen tilastointi ei ole yksinkertaista. Yksittäinen vuositilasto kertoo sen, mitä henkilö teki vuoden viimeisenä päivänä.

Alanvaihdon selvittämiseksi pitää ottaa esimerkiksi vuosien 2016 ja 2017 tilastot rinnakkain, ja vertailla moniko on vaihtanut työpaikkaa vuosien välillä. Valtavissa tilastoissa on vuositasolla noin 5,5 miljoonaa riviä eli tiedot kaikista suomalaisista ja heidän pääasiallisesta toiminnastaan.

Tehtävän vaikeutta lisää alanvaihdon määritelmä.

– Se onkin sitten se kinkkinen pulma, koska mitään yksikäsitteistä määritelmää ei ole. Ihminen voi esimerkiksi vaihtaa ammattia, mutta pysyä suhteellisen saman tyyppisissä tehtävissä tai samalla alalla. Toiset taas viittaavat alanvaihdolla kokonaan toisen toimialan tehtäviin siirtymiseen.

Omassa alanvaihtoa koskevassa selvityksessään Pehkonen varmisti alanvaihdon yksiselitteisyyden tarkastelemalla henkilöitä, jotka vaihtoivat sekä ammattia että toimialaa.

– Näin saatiin vahva ehto sille, että henkilö on selvästi eri tyyppisissä hommissa.

Hän pitää alanvaihdon määrittelemisen vaikeutta yhtenä selityksenä sille, miksi esimerkiksi ammattijärjestöissä, sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Kuntatyönantajilla on ollut erilaisia näkemyksiä sairaanhoitajien alanvaihdon yleisyydestä.

Yli puolet vaihtaa alaa urallaan

Alanvaihdon pitemmän aikavälin tarkasteluun tarvitaan työssäolotutkimusta, josta käy ilmi onko henkilö ollut aina lähes samanlaisessa ammatissa. Esimerkiksi vuonna 2018 koko elämänsä aikana samanlaisessa työssä työskennelleiden osuus työssäkäyvistä oli 39 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että 61 prosenttia, on ollut erilaisissa töissä uransa aikana.

– Mielenkiintoinen seikka on, että vuonna 1984 samanlaisissa töissä työskennelleiden osuus oli 40 prosenttia, eli se ei ole hirveästi muuttunut 30 vuodessa, Pehkonen huomauttaa.

Julkisella sektorilla työpaikat ovat kuitenkin usein pysyvämpiä kuin yksityisellä.

– Jos verrataan vaikka sairaanhoitajia, niin julkisella puolella he vaihtavat vähemmän työpaikkaa tai alaa kuin yksityisellä.