Sopimusratkaisu kuntien palkanmaksukyvyn mukaan

Kuntataloudessa on tilanne, jossa tulot eivät riitä kattamaan menoja. Tästä kertovat muun muassa viimeaikaiset poikkeuksellisen laajat yt-neuvottelut kunta-alalla. Taloudellisessa kurimuksessa ovat kuntien lisäksi monet kuntayhtymät ja sairaanhoitopiirit. 

–  Kunnissa on suuri kuilu nykyisten menojen ja tulojen välillä. Perusrahoitusta tarvitaan lisää, mutta sitä tarvetta ei pidä kytkeä työmarkkinaneuvotteluihin. Siitä ei yleensä hyvää seuraa. Pitää muistaa, että koko julkinen talous eli valtion ja kuntien talous on menossa huonompaan suuntaan lähivuodet, sanoo työmarkkinajohtaja Markku Jalonen.

Teknologiateollisuuden tammikuussa saavuttaman sopimusratkaisun mukaisten yhteensä 3,3 prosentin korotusten soveltaminen kunta-alalle tarkoittaisi laskennallisesti noin 700 miljoonan euron lisäkulua.

– Kuntien kannalta teknologiateollisuuden ratkaisu on kallis. Se että sopimusratkaisun saaminen kesti useita kuukausia, kertoo yleisestä taloustilanteen vaikeudesta. Hyvää ratkaisussa on se, että se on 25 kuukauden mittainen.

Kunta-alaa rasittaa myös yksityisiä työnantajia korkeampi eläkemaksu. 

– Kuntatyönantajien eläkemaksu on neljä prosenttiyksikköä yksityisten työnantajien eläkemaksua korkeampi. Se merkitsee yksityisiin työnantajiin verrattuna 737 miljoonan euron lisälaskua kuntatyönantajille.

Lisävaatimukset maksaisivat veronmaksajille 22 miljardia

Ammattijärjestöt ovat esittäneet vaatimuksia 1,8 prosentin lisäkorotuksista kunta-alan sopimuksiin. 

– Vaatimukset ovat täysin ylimoitettuja. Kunnilla ei ole mitenkään niihin varaa. Tässä kokonaisuudessa pitää muistaa muut kunta-alan palvelussuhteen ehdot, kuten pitkät vuosilomat.

KT:ssa on laskettu, että sosiaali- ja terveydentoimen hoitohenkilöstölle vaadittu ylimääräinen 1,8 prosentin vuotuinen korotus merkitsee kunnille ja veronmaksajille kymmenessä vuodessa kahdeksan miljardin euron ylimääräistä rasitetta. 

– 800 miljoonan vuosikustannus tarkoittaisi noin 333 euron tulonsiirtoa jokaiselta suomalaiselta palkansaajalta hoitajille joka vuosi kymmenen vuoden ajan. Vastaavalla summalla saisi palkattua esimerkiksi 15 700 sairaanhoitajaa kymmeneksi vuodeksi, sanoo KT:n tutkimuspäällikkö Mika Juutinen.

Koko kunta-alan henkilöstölle levitessään ylimääräinen palkankorotus maksaisi 22 miljardia euroa. Vuosikustannus olisi 2,2 miljardia euroa.

– Se merkitsisi noin 2,2 prosenttiyksikön korotusta jokaisen veronmaksajan kunnallisveroprosenttiin. Jokainen palkansaaja maksaisi 917 euroa joka vuosi kunta-alan työntekijöille, kertoo Juutinen.

Sote-alan ylimääräinen korotus maksaisi kymmenessä vuodessa kahdeksan miljardia euroa. Jokaiselle palkansaajalle se tarkoittaa 333 euron vuosittaista menetystä.
Jos korotus leviää koko kunta-alalle, tulonsiirto on 917 euroa jokaiselta palkansaajalta kunta-alan työntekijöille joka vuosi.
 

Työaikaa pidennetty kaikissa kunta-alan sopimuksissa

Työmarkkinakeskusjärjestöjen solmimassa kilpailukykysopimuksessa sovittiin pysyvästä työajan pidennyksestä. Kunta-alalla pidennetty työaika on osa voimassa olevia työ- ja virkaehtosopimuksia.

–  Työajan pidennys on viety kaikkien sopimusalojen määräyksiin. Kullekin sopimusalalle neuvoteltiin osapuolten kanssa sopimusalakohtainen tapa toteuttaa pidennys, kertoo  Markku Jalonen.

Työaika on kunta-alla vuositasolla lyhyempi kuin muilla toimialoilla muun muassa pidempien vuosilomaetuuksien vuoksi. Jos työaika taas lyhenisi, kuntiin ja kuntayhtymiin tarvittaisiin yli 5 000 henkilön työpanos lisää. Se pahentaisi entisestään työvoimapulaa.

Nykyjärjestelmä huomioi hyvin eri ammattiryhmät

KT käy sopimusneuvottelut kolmen pääsopija- ja neuvottelujärjestön kanssa. Ne edustavat kunta-alan ammattijärjestöjä.

– Neuvotteluja ei käydä yksittäisten ammattijärjestöjen kanssa. KT lähtee siitä, että kaikki kunta-alan ammattiryhmät on huomioitu neuvotteluissa, Markku Jalonen sanoo.

Kunta-alan nykyinen sopimusjärjestelmä on joustava ja mahdollistaa hyvin eri ammattiryhmien erityispiirteiden huomioinnin. Uusille alakohtaisille sopimuksille ei ole tarvetta.

Paikallisia järjestelyeriä tarvitaan jatkossakin

Nykyinen sopimusjärjestelmä mahdollistaa sen, että kunnissa ja kuntayhtymissä voidaan laajasti sopia työehdoista paikallisesti. 

Kuluvan sopimuskauden sopimuksiin sisältyi paikallisia järjestelyeriä, joita on KT:n selvityksen mukaan kohdennettu erityisen paljon sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen henkilöstölle. 

– Tarvitsemme jatkossakin paikallisia järjestelyeriä. Ne ovat välineitä toteuttaa paikallisista tarpeista lähtevää työnantajapolitiikkaa. Niillä voidaan ottaa yksittäisen kunnan tilanne huomioon ja kohdentaa tarpeen mukaan palkankorotuksia sinne, missä työvoiman kysyntä ja tarjontaa ei kohtaa. 

Kaikkiin kunta-alan sopimuksiin 2018–2019 sisältyi paikallinen järjestelyerä 1.1.2019.

Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa (KVTES) erä oli 1,2 prosenttia sopimusalan palkkasummasta. Oheisesta taulukosta käy ilmi, että järjestelyerää kohdennettiin terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen henkilöstön palkankorotuksiin enemmän kuin heidän osuutensa oli erän palkkasummasta.