Ostopalvelusta luopuminen liikkeen luovutuksen perusteena

Korkein oikeus antoi lokakuussa 2018 kolme kunta-alaa koskevaa ennakkopäätöstä, joissa oli kyse liikkeen luovutuksen tulkinnasta.

Liikkeen luovutus iltapäiväkerhotoiminnassa

Porvoon kaupunki ja Porvoon keskuskoulun vanhempainyhdistys ry olivat sopineet koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämisestä. A oli työskennellyt iltapäiväkerhon ohjaajana vanhempainyhdistyksen palveluksessa. Vanhempainyhdistyksen lopetettua iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisen kaupunki oli sopinut toiminnan järjestämisestä Kansallinen Lastenliitto - Uudenmaan piirijärjestö ry:n kanssa ja vanhempainyhdistys oli irtisanonut A:n työsopimuksen.

Lastenliitto on ryhtynyt harjoittamaan iltapäiväkerhotoimintaa samoissa tiloissa ja samoilla kalusteilla kuin vanhempainyhdistys oli toimintaa harjoittanut.

Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan omaisuuden siirtymisen arviointiin ei vaikuta se, että kyse on toimeksiantajan omistamasta omaisuudesta, jonka se on antanut kulloisenkin palveluntarjoajan käytettäväksi.

Lastenliitto oli tuonut tiloihin toimintaan liittyvän irtaimen omaisuuden lukuun ottamatta kalusteita. Yhdistys oli ottanut palvelukseensa vain yhden vanhempainyhdistyksen palveluksessa olleista iltapäiväkerhotoiminnassa työskennelleistä useista työntekijöistä.

Lastenliiton mukaan iltapäiväkerhotoiminnan asiakaskunta ei ollut pysynyt samana, vaan se oli vaihtunut vuosittain. KKO:n mielestä perusopetuslain 48.1 b §:ssä määriteltyä iltapäivätoiminnan kohderyhmää voitiin pitää toiminnan asiakaskuntana riippumatta toiminnan järjestäjän laadusta. Asiakaskunnan voitiin näin ollen katsoa siirtyneen toiminnan mukana.

Iltapäiväkerhotoiminnan luonteeseen kuuluu toiminnan tilapäinen keskeytys koulujen kesäloman ajaksi. Lastenliiton harjoittama iltapäiväkerhotoiminta ei sisällöltään eronnut vanhempainyhdistyksen harjoittamasta toiminnasta.

KKO katsoi iltapäiväkerhotoiminnan perustuvan ensisijaisesti työvoimaan, mutta edellyttävän myös asianmukaisia tiloja ja kalusteita. Näin ollen kyse ei ollut EUT:n oikeuskäytännössä tarkoitetusta merkittävää aineellista omaisuutta vaativasta toiminnasta.

Toisaalta kyse ei myöskään ollut vastaavasta tilanteesta kuin EUT:n työvoimavaltaista siivousalaa koskevissa ratkaisuissa, joissa liiketoimintakokonaisuus on muodostunut vain tietyn toiminnan piirissä pysyvästi työskentelevistä työntekijöistä.

KKO katsoi liiketoimea ja liikettä kuvaavien tosiseikkojen kokonaisarvioinnin perusteella iltapäiväkerhotoimintaa harjoittaneen yksikön pysyneen niin samankaltaisena, että kyseessä oli ollut liikkeen luovutus.

Eri mieltä olleet kaksi jäsentä katsoivat, että iltapäiväkerhotoiminnan identiteetin kannalta henkilöstön muuttumattomuus oli ratkaisevampaa kuin tilojen säilyminen entisinä. Henkilöstön keskeisen merkityksen vuoksi luovutetun taloudellisen yksikön ei voitu katsoa säilyttäneen identiteettiään.

KKO:2018:64

Palvelutalon toiminta siirtyi takaisin kuntayhtymälle

Mikeva-hoivakoti oli tuottanut Etelä-Karjalan terveyspiiri Eksotelle ostopalvelusopimuksella vanhusten tehostetun palveluasumisen palveluja kuntayhtymän vuokraamissa tiloissa.

Eksote oli ilmoittanut yhtiölle ostopalvelusopimuksen päättymisestä ja että palvelutalossa harjoitettu toiminta siirtyy kuntayhtymälle. Mikeva oli irtisanonut palvelutalossa työskennelleen A:n työsopimuksen päättymään ostopalvelusopimuksen päättymispäivänä.

KKO:n mielestä Mikevan toiminta ei ole rajoittunut kuntayhtymän väittämin tavoin vain henkilöstön vuokraukseen, vaan se oli käsittänyt asumispalvelujen tuottamista sisältävän kokonaisuuden.

Ostopalvelusopimuksen mukaan yhtiöllä oli velvollisuus huolehtia henkilöstön kokoaikaisesta läsnäolosta ja palvelutoiminnan jatkuvuudesta. Sen tehtäviin oli kuulunut laatia kullekin asukkaalle palvelu- ja hoitosuunnitelma. Palveluasumispalveluiden tuottamisessa oli ollut kyse liikkeenluovutus-direktiivissä tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta.

Palveluasumispalveluiden tuottamisen kannalta olennainen ja välttämätön aineellinen omaisuus eli erityisesti tähän tarkoitukseen suunnitellut toimitilat olivat olleet koko ajan kuntayhtymän hallinnassa ja se oli jatkanut toimintaa samoissa tiloissa ja samoilla laitteistoilla.

Mikevalta oli siirtynyt Eksotelle palvelukodissa olleita sähkösänkyjä ja muuta aineellista omaisuutta yhteensä noin 9 000 euron arvosta.

Yhtiön henkilökunta oli ennen toiminnan siirtymistä perehdyttänyt kuntayhtymän henkilökuntaa välittämällä heille tietoa palvelukodin asukkaiden yksilöllisistä hoito- ja hoivatarpeista sekä opastamalla näiden tarpeiden vaatimien toimenpiteiden suorittamisessa. Siten myös aineetonta omaisuutta oli katsottava siirtyneen ainakin vähäisessä määrin Mikevalta Eksotelle.

Keskeytymättä jatkunut palvelutoiminta oli ollut samanlaista ennen ja jälkeen toiminnanharjoittajan vaihtumisen eikä asiakaskunta ollut muuttunut.

Toisaalta Mikeva oli siirtänyt kuntayhtymälle toiminnan laajuuteen nähden vain vähäistä aineellista ja aineetonta omaisuutta eikä kukaan yhtiön henkilöstöstä ollut siirtynyt kuntayhtymän palvelukseen.

Palveluasumistoiminta edellyttää siihen tarkoitukseen erityisesti suunniteltua rakennusta, erityisiä apuvälineitä ja muita laitteita. Siten KKO:n mukaan ei voitu antaa ratkaisevaa merkitystä sille, että kuntayhtymä ei ottanut palvelukseensa pääosaa Mikevan henkilöstöstä.

Kokonaisarvion perusteella luovutettu palveluasumisen palveluja tuottanut yksikkö oli pysynyt niin samankaltaisena, että kyseessä oli ollut liikkeen luovutus.

KKO:2018:65

Palvelutalon toiminta siirtyi kaupungille Mikkelissä

Attendo Oy ja Mikkelin kaupunki olivat tehneet vuonna 2003 sopimuksen vanhusten kotihoitopalveluiden tuottamisesta kaupungin palvelutalossa.

Sopimusta oli muutettu vuonna 2011 niin, että Attendo vastasi tehostetun palveluasumisen ja ruokahuollon järjestämisestä vain osassa palvelutalon toimintaa ja kaupunki vastasi muilta osin muuttuneiden palveluiden tuottamisesta.

Vuoden 2012 alusta kaupunki otti vastatakseen koko palvelutalon toiminnan palveluasumistoiminnan ja ruokahuollon jatkuessa samansisältöisinä.Attendon palveluksessa ruokahuollon tehtävissä olleiden A:n, B:n ja C:n työsopimukset oli irtisanottu päättymään 31.12.2011.

Palvelutalotoiminnan harjoittamiselle olennainen ja välttämätön aineellinen omaisuus, eli tarkoitukseen suunnitellut toimitilat, pääosa käytetystä kalustosta sekä keittiön laitteet ja koneet, olivat olleet koko ajan kaupungin omistuksessa. Lisäksi aineellista omaisuutta oli siirtynyt, kun kaupunki oli ostanut Attendolta irtainta omaisuutta noin 4 500 euron arvosta.

Yhtiön työntekijät perehdyttivät kaupungin työntekijöitä henkilökohtaisesti asiakkaiden hoitotarpeisiin ja laativat hoitoon liittyviä kirjallisia selvityksiä, mikä osoitti myös aineetonta omaisuutta siirtyneen ainakin vähäisessä määrin kaupungille.

Yhtiön palveluksessa olleista 35 työntekijästä siirtyi kaupungin palvelukseen neljä keittiötyöntekijää. Palvelutalon keittiötoiminta jatkui kaupungin toimintana vuoden 2012 alusta.

Toiminta luovutushetkellä 31.12.2011 oli KKO:n mukaan ratkaisevaa toiminnan samankaltaisuutta arvioitaessa, ei kaupungin aloittama toiminta tämän ajankohdan jälkeen.

Luovutushetkellä Attendon järjestämä tehostettu palveluasumistoiminta oli supistetussa muodossaankin kattanut yli 20 asiakaspaikkaa (aikaisemman 60 sijasta) ja siihen liittyvän ruokahuollon järjestämisen.

Palveluasumisen asiakaskunta ei ollut muuttunut toiminnan siirrossa ja toiminta oli myös jatkunut yhtäjaksoisesti.

Kokonaisarviossaan KKO katsoi vastaavin perustein kuin Mikevaa ja Eksotea koskevassa ratkaisussa, että kyseessä oli ollut liikkeen luovutus.

KKO:2018:66

Korkein oikeus on liikkeen luovutusta koskevissa ratkaisuissaan KKO: 2018: 64–66 nojautunut Euroopan unionin tuomioistuimen seuraaviin ennakkoratkaisuihin:

Asia C-200/16, Securitas, tuomio 19.10.2017
Asia C-509/14, Aira Pascual ja Algeposa Terminales Ferroviarios, tuomio 26.11.2015
Asia C-463/09, CLECE SA tuomio 20.1.2011
Asia C-340/01, Abler ym., tuomio 20.11.2003
Yhdistetyt asiat C-127/96, C-229/96 ja C-74/97, Hernández Vidal ym., tuomio 10.12.1998
Asia C-13/95, Süzen, tuomio 11.3.1997
Asia C-392/92, Christel Schmidt, tuomio 14.4.1994