Määräaikaiset työsopimukset

Muutoksen tavoitteena on, että työsopimusten kestosta sovittaessa kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota määräaikaisen sopimuksen solmimisedellytyksiin.

Työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 3 §:n säännöstä määräaikaisen työsopimuksen solmimisen edellytyksistä on muutettu lailla (1224/2010, HE 239/2010). Muutos tuli voimaan 1. tammikuuta 2011.

Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentti on jaettu kahdeksi eri momentiksi siten, että määräaikaisen työsopimuksen solmimisen edellytyksenä olevasta perustellusta syystä säädetään omassa momentissaan ja toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön rajoituksista sen jälkeen omassa momentissaan.

Ei merkittäviä muutoksia nykyiseen sääntelyyn

Uusi 2 momentti vastaa aikaisempaa sääntelyä. Momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Lailla ei muuteta perustellun syyn käsitteen vakiintunutta sisältöä. Tällaisia syitä voivat olla mm. työn luonne, sijaisuus tai harjoittelu.

Kuten aiemminkin jokaisen määräaikaisen sopimuksen solmimiselle on oltava perusteltu syy. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta pidetään toistaiseksi voimassa olevana.

Toistuvat määräaikaiset sopimukset

Uudessa 3 momentissa säädetään toistuvien määräaikaisten työsopimusten käytöstä (työvoimatarpeen pysyvyys). Momentti koskee ensinnäkin niitä tilanteita, joissa määräaikaisia sopimuksia solmitaan samoissa töissä toistuvasti peräkkäin samojen osapuolten välillä (ns. ketjusopimuskielto).

Peräkkäisten määräaikaisten sopimusten käyttämisen perusedellytyksenä on edelleen se, että kunkin määräaikaisen sopimuksen tekemiselle on 2 momentissa tarkoitettu perusteltu syy. Määräaikaisten sopimusten toistaminen samojen osapuolten kesken ei ole kiellettyä esimerkiksi silloin, kun työnantaja tarjoaa määräaikaisesti palkatulle sijaiselle uutta määräaikaista sijaisuutta.

Mitä useampia peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia tehdään, sitä vahvemmaksi kasvaa oletus työvoiman tarpeen pysyvyydestä. Työvoimatarpeen muodostuttua pysyväksi työnantajalla ei ole enää oikeutta jatkaa sopimussuhdetta määräaikaisena. Todettakoon, että jo voimassa olleen työsopimuslain 1 luvun 3 §:n perustelujen mukaan, perusteltua syytä määräaikaisten sopimusten tekemiseen ei ole aikaisemminkaan ollut, mikäli työvoimatarve on arvioitu pysyväksi.

Määräaikaisten työsopimusten solmimisedellytyksiä arvioitava kokonaisuutena

Tilanteissa, joissa on toistuvasti käytetty määräaikaisia sopimuksia, työvoimatarpeen pysyvyyttä arvioidaan samoissa töissä käytettyjen määräaikaisten työsopimusten lukumäärän tai niiden yhteenlasketun keston taikka niistä muodostuvan kokonaisuuden perusteella.

Säännöksessä ei määritellä peräkkäisten määräaikaisten sopimusten enimmäislukumäärää tai vähimmäiskestoa tarkasti, vaan määräaikaisen työsopimuksen solmimisedellytyksiä on tehtävä kokonaisarviointi siten, että huomioon otetaan työnantajan käyttämien määräaikaisten sopimusten kokonaismäärä ja -kesto.

Jos työnantajan toiminta kokonaisuudessaan tai joillakin osa-alueilla on jo pidempään perustunut toistuviin määräaikaisiin sopimuksiin, se on yleensä osoitus toiminnan edellyttämän työvoimatarpeen vakiintumisesta.

Myös se, että useiden henkilöiden kanssa samoista töistä tehdyt toistuvat työsopimukset ovat pitkäkestoisia, viittaa osaltaan siihen, että toiminnan edellyttämä työntekijöiden määrä on vakiintunut.

Säännöksellä ei toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön jälkeenkään estetä palkkaamasta uutta työntekijää määräaikaisin sopimuksin niissä tilanteissa, joissa kysymyksessä on uusi kertaluonteinen tai kestoajaltaan rajattu tai erityisiä ammattitaitovaatimuksia edellyttävä tehtävä.

Lain perustelujen mukaan muutoksen tavoitteena on, että työntekijöiden työsopimusten kestosta sovittaessa kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota määräaikaisen sopimuksen solmimisedellytyksiin niin yksittäistä määräaikaista sopimusta kuin toistuvia määräaikaisia sopimuksia tehtäessä.

Finlex: Laki työsopimuslain 1 luvun 3 §:n muuttamisesta (1224/2010)