Varhaiskasvatuksen asiakasmaksualennuksilla on kova hintalappu

Samaan aikaan hallitus vaati kuntatalouteen 130 miljoonaa euroa lisätuloja, sillä kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen korotukset ja subjektiivisen päivähoidon leikkaukset eivät olleet toteutuneet kunnissa täysimääräisesti. Asiaan luvattiin palata vuoden 2017 kehysriihessä. 

Myös päivähoitomaksut olivat tuolloin esillä, sillä hallitus pyrki korottamaan kuntien päivähoidon asiakasmaksuja yhteensä 54 miljoonalla eurolla. Tavoite kuitenkin peruuntui, ja maksuja päädyttiin keventämään 1.3.2017 lähtien 10 miljoonalla eurolla.  

Viime kuukausina taloustilanne on näyttänyt pieniä piristymisen merkkejä. Samalla kuntatalous on edennyt hitaasti parempaan suuntaan. Näin siitäkin huolimatta, että hallituksen kuntataloutta vahvistavat toimet ovat kumoutuneet toinen toisensa jälkeen. 

Valtion talous on kuitenkin yhä vaikeasti alijäämäinen. Sen vuoksi on hyvin valitettavaa, että vaatimukset julkisen talouden tasapainottamisesta näyttävät väistyneen yleisessä keskustelussa taka-alalle. 

Samalla ovat yleistyneet puheet päivähoidon eli varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen alennuksista tai maksuttomuudesta. Tällaisia vaatimuksia ovat esittäneet niin erilaiset puolueet kuin järjestötkin. 

Päivähoitomaksujen alennuspuheet voivat liittyä puhtaasti irtopisteiden haalimiseen lähestyvissä kuntavaaleissa. Toisaalta maksujen alentamisella tai poistamisella voidaan tavoitella myös laajempia yhteiskunnallisia hyötyjä, kuten naisten korkeampaa työllisyyttä tai esimerkiksi tiettyjen ikäryhmien varhaiskasvatukseen osallistumisasteen nostamista. 

Päivähoitomaksujen muutokset voivat olla käyttökelpoinen keino edistää yllä kuvattuja tavoitteita. Päätösten taloudellisten vaikutusten analyysi on kuitenkin jäänyt muiden asioiden varjoon. 

Asiakasmaksujen alennukset paitsi laskevat kuntien tuloja myös lisäävät päivähoidon asiakasmääriä. Tämä taas kasvattaa päivähoidon järjestämiskustannuksia, sillä suurempi hoidettavien lasten lukumäärä edellyttää lisähenkilöstöä päiväkoteihin sekä kasvattaa muita palvelun järjestämiseen liittyviä ostoja. Unohtaa ei voi sitäkään, että asiakasmäärän kasvu on väistämättä sen verran suurta, että sellaisenaan se ei mahdu nykyisten seinien sisään. Lisääntyvä lapsimäärä edellyttääkin uusia tilainvestointeja ympäri Suomea. 

Ongelman suuruusluokan havainnollistamiseksi Kuntaliitto on tehnyt esimerkkilaskelman siitä, mitä neljän tunnin maksuton varhaiskasvatusoikeus yli 3-vuotiaille saattaisi maksaa. Laskelman mukaan päätös vähentäisi kuntien asiakasmaksutuloja noin 90 miljoonaa euroa ja kasvattaisi järjestämiskustannuksia vajaat 250 miljoonaa euroa. Yhteensä kustannukset kasvaisivat siis reilut 330 miljoonaa euroa. 

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä edellä mainitusta summasta puuttuvat lisäinvestointien kustannukset. Investointitarpeen arviointi on hankalaa, minkä lisäksi rakentamiskustannukset vaihtelevat eri puolella Suomea. Keskimääräisten rakennuskustannusten ja arvion, että noin 80 prosentille lisääntyvästä lapsimäärästä tulee rakentaa yhdeksän hyötyneliötä, päästään kuitenkin noin miljardin euron kustannusarvioon. Summaan liittyy epävarmuutta, mutta se kuvaa maksuttoman päivähoidon tietyllä tavalla lasketun investointitarpeen suuruusluokkaa kunnille.

Tämän vuoden kehysriihi lähestyy kovaa vauhtia. Neuvottelupöytiin nousee takuuvarmasti useita ehdotuksia talouskasvun ja työllisyyden kohentamiseksi. Varhaiskasvatuksen maksualennuksia on syytä pohtia kehysriihessä osana uudenlaisten perhevapaamallien ja kotihoidontuen kokonaisuutta. 

Hyötyjen ohella ohittaa ei voi kuitenkaan uudistusten kokonaiskustannuksia. Maksuttoman päivähoidon hintalappu on kova, sillä kaikkineen kustannusarvio vähintäänkin lähestyy yhden miljardin euron kokonaissummaa. Näin kova hintalappu heikentäisi kuntatalouden kestävyyttä peruuttamattomalla tavalla.