Määräaikaisen työsopimuksen käyttö vuokratyössä

Korkeimman oikeuden ratkaisu koski tapausta, jossa henkilöstön vuokrausta harjoittava yhtiö (vuokrayritys) oli tehnyt työntekijä B:n kanssa määräaikaisen työsopimuksen, jonka mukaan työsuhteen määräaika päättyi vuokrayrityksen asiakasyhtiön (käyttäjäyritys) työntekijää koskevan toimeksiannon päättyessä.

Henkilö B:n työtehtävänä oli toimia myyjänä kalustemyymälässä tai muussa toimeksiantajan osoittamassa tehtävässä. Käyttäjäyrityksen ilmoitettua toimeksiannon päättymisestä oli vuokrayritys heti ilmoittanut B:lle työsuhteen päättymisestä asiakastilauksen päättymisen johdosta.

Vuokratyösopimus ja työsuhteen kesto

Vuokratyöntekijä tekee työsopimuksensa perusteella työtä vuokrayrityksen lukuun mutta käyttäjäyrityksen hyväksi. Työvoiman vuokraukseen sovelletaan määräaikaista työsopimusta koskevaa työsopimuslain yleistä säännöstä (TSL:1:3.2), jonka mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi.

Vuokratyösuhteessakin on lain mukaan pääsääntönä toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, joten määräaikaisen työsopimuksen tekeminen edellyttää perusteltua syytä. Perusteltu syy voi liittyä sijaisten tarpeeseen tai työn luonteeseen (esimerkiksi kausiluonteisuus) tai tarpeeseen saada työntekijä tietyn tilauksen toimittamisen kestoajaksi.

Myös muut yrityksen toimintaan tai tehtävään liittyvät perustellut syyt, kuten tarve saada lisätyövoimaa tuotantohuippujen tasaamiseksi tai kysynnän vakiintumattomuus, voivat mahdollistaa määräaikaisen työsopimuksen käyttämisen.

Määräaikaisina voidaan KKO:n mukaan pitää vain sellaisia työsopimuksia, joiden päättyminen määräytyy objektiivisin perustein, kuten päivämäärän, tietyn tehtävän loppuun saattamisen tai tietyn tapahtuman perusteella.

Objektiivisen perusteen vaatimuksella torjutaan mahdollisuutta kiertää työsuhdeturvaa koskevia työsopimuslain pakottavia säännöksiä työsopimuksen kestoaikaa koskevalla valinnalla.

Se, että työsopimuksessa tarkoitetun työn ja siten työsopimuksen päättymisajankohta ei ollut sopimusta tehtäessä lainkaan arvioitavissa, viittaa usein vuokratyössäkin työntekijöiden tarpeen pysyvyyteen.

Toimeksiannon kesto määräaikaisuuden perusteena

Vastaajayritys oli työntekijä B:n tapauksessa vedonnut siihen, että määräaikaisuuden sitominen toimeksiannon kestoon vastasi työvoiman vuokrausalalla vallitsevaa sopimuskäytäntöä. Vastaajan käyttämien vuokratyöntekijöiden määrä oli liiketoiminnan kasvuvaiheen ja muun muassa uusien myymälöiden avaamisen vuoksi vaihdellut.

Lisäksi työntekijä B:n työpaikalla oli muutoksia työvoiman tarpeeseen aiheuttanut erään työntekijän paluu sairauslomalta sekä myymäläpäällikön vaihtuminen.

Vastaajan väitteiden osalta korkein oikeus viittasi ratkaisuunsa KKO 1995:13. Siinä jossa katsottiin, että tietyllä alalla vallitsevalle käytännölle voidaan antaa merkitystä arvioitaessa määräaikainen työsopimuksen edellytyksiä. Työvoiman vuokrausalalla syntyy myös usein tilanteita, joissa suoritettavan työn luonteen johdosta määräaikaisen työsopimuksen solmiminen on perusteltua.

Työvoiman vuokrausalan sopimuskäytännöllä ei kuitenkaan voida syrjäyttää lain pakottavia säännöksiä, joten pelkästään käytäntöä ei voida KKO:n mukaan pitää määräaikaisen työsopimuksen tekemisen oikeuttavana seikkana.

Työntekijä B:n työsuhde määräaika oli sovittu päättyväksi käyttäjäyrityksen toimeksiannon päättyessä. Työsopimuksen päättyminen oli siten tehty riippuvaiseksi pelkästään käyttäjäyrityksen eli työsopimuksen ulkopuolisen tahon päätöksestä.

Työsopimuksen sopijapuolten kannalta tämä oli merkinnyt sitä, että työsopimuksen päättäminen ei ole ollut sidoksissa mihinkään työsopimuksessa sovittuun työntekijän työhön liittyvään objektiivisen perusteeseen kuten sijaisuuden päättymiseen.

Sillä, mitä vuokrayritys ja käyttäjäyritys olivat keskenään sopineet toimeksiannon kestosta, ei sellaisenaan ollut merkitystä arvioitaessa työntekijä B:n työsopimuksen määräaikaisuutta.

KKO:n ennakkopäätös

Johtopäätöksenään KKO:n katsoi, että pelkästään käyttäjäyrityksen toimeksiannon kestoon sidottu työsopimuksen määräajan päättyminen ei ollut perustunut objektiiviseen perusteeseen. Työntekijä B:n työsopimus oli työnantajan aloitteesta tehty määräaikaiseksi ilman lain edellyttämää perusteltua syytä, joten sitä oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

KKO:n ennakkopäätöksen merkitystä korostaa se, että sekä käräjäoikeus että hovioikeus olivat päätyneet päinvastaiseen lopputulokseen kuin korkein oikeus. Alemmat tuomioistuimet olivat katsoneet jutussa näytetyn, että käyttäjäyrityksen työvoiman tarve oli ollut vakiintumatonta.

Hovioikeuden mielestä tätä osoitti se, että käyttäjäyritys oli käyttänyt samanaikaisesti usean henkilöstöpalveluyrityksen työntekijöitä. Siten vastaaja ei ollut voinut vaikuttaa saamansa toimeksiannon jatkumiseen eikä tietää käyttäjäyrityksen tulevaa työvoiman tarvetta.

Ratkaisu KKO:2012:10 (24.1.2012