Työttömyys tulee kunnalle kalliiksi

Useimmat kunnat ovat vuosien varrella kantaneet työllisyysvastuunsa esimerkillisesti. Tämä on ollut tarpeen, kun valtion työvoimahallinnon voimattomuus palvella vaikeimmin työllistettäviä työnhakijoita on siirtänyt vastuuta sosiaalipalveluihin – sosiaali- ja terveysministeriölle ja käytännössä kunnille.

Vuosia jatkunut suuntaus on johtanut malliin, jossa kunnat rahoittavat osan työmarkkinatuesta. Työmarkkinatuen rahoitusuudistus on korostanut kuntien roolia ja vastuuta pitkäaikaistyöttömyyden aktiivisessa hoidossa.

Tämän vuoden alusta alkaen kunnat rahoittavat puolet niiden henkilöiden työttömyyden perusteella maksettavasta työmarkkinatuesta, jotka ovat saaneet sitä 300–999 päivää ja 70 prosenttia niiden henkilöiden työmarkkinatuesta, jotka ovat saaneet sitä vähintään 1 000 päivää. Ensimmäisten 300 päivän ajalta tuen maksaa valtio. Aktiivitoimien ajalta koko työmarkkinatuen rahoittaa valtio.

Vuonna 2014 työmarkkinatukimenot olivat kaikkiaan 1,5 miljardia euroa ja korvattavia päiviä 42,5 miljoonaa kappaletta. Kuntien osuus rahoituksesta oli viime vuonna lähes 250 miljoonaa euroa.

Tänä vuonna menot ovat kasvamassa: pelkästään yhdessä kuukaudessa, maaliskuussa 2015, kuntien rahoittama osuus työmarkkinatuesta nousi yli 33 miljoonaan euroon. Pelkästään Espoossa on vuoden 2015 budjettiin varattu 22 miljoonaa euroa työmarkkinatukimenoihin.

Kunnille lisää toimivaltaa

Työllisyyden kuntakokeiluun ilmoittautui aikanaan lukuisia kuntia ja kokeilun kokemukset keskinäisestä oppimisesta ja haasteiden ratkaisemista ovat olleet hyödyksi. Kaikkiaan kunnat ovat ryhtyneet kiinnittämään enemmän huomiota työllisyysasioiden organisointiin.

Vaikka kunnan rahoitusvastuuta työttömyysturvasta on lisätty, kunnan aikuissosiaalityö ja kuntouttava työtoiminta eivät ole riittäviä työvälineitä pitkään jatkuneen työttömyyden katkaisemiseen. Valtio on pitänyt työvoimapalvelut ja niiden resurssit TE-toimistojen käytössä – henkilöstöä vähentäen.

Tärkeää olisi, että työllisyyden kuntakokeilua jatketaan ja käynnistetään sen toinen vaihe, jossa vahvistetaan kuntien toimivaltaa edistää 12 kuukautta työttömänä olleiden työllisyyttä.

Lainsäädäntöä tulee uudistaa niin, että laissa määritellyille kunnille siirretään kokeilun ajaksi TE-hallinnolla tällä hetkellä olevien tehtävien järjestämisvastuuta ja resursseja kokeilun kohderyhmän työllisyyttä edistävissä palveluissa.

Työllisyysasteen nostaminen yhdellä prosenttiyksiköllä vähentäisi kestävyysvajetta 0,7 prosenttia. Kuntien toimia vaikeimmin työllistettävien työllistämiseksi vaikeuttaa kuitenkin myös se, että kunta ei saa tietää työnhakijan pitkittyvästä työttömyydestä ennen kuin 300 työttömyyspäivää täyttyy ja rahoitusvastuu työmarkkinatuesta siirtyy kunnalle. Kohtuullista olisi säätää kahden kuukauden ennakkoilmoitusvelvollisuudesta.

Rekrytointia on helpotettava

Työvoimapalvelujen kehittämisen avulla on vuosien mittaan pyritty vahvistamaan työnhakijan työmarkkinakelpoisuutta ja uudistamaan osaamista vastaamaan työelämän tarpeita.

Työnhakijalle tästä on vähän hyötyä, jos työvoiman kysyntää ei ole. Tarvitaan uutta otetta resursoida tukityöllistämistä – palkkatukityö tulee joidenkin laskelmien mukaan kunnalle hieman työttömyyttä kalliimmaksi.

Palkkatuella työllistetyn työpanos tulee kuitenkin työnantajan hyödyksi ja kohentaa yksilön hyvinvointia. Samalla todennäköisesti vähennetään pitkittyvään työttömyyteen muutoin liittyviä, kalliiksi käyviä sosiaalisia ja terveydellisiä seurauksia.

Tarvitaan myös uutta lainsäädäntöä, joka tekee esimerkiksi määräaikaisten työsopimusten käytön helpommaksi. Korkean työttömyyden tilanteessa pitkäaikaistyöttömyys on jo laajalti nähty riittäväksi perusteeksi tehdä määräaikainen työsopimus.