Työkyvyttömyyden aiheuttamat vastuut lisäävät työvoimakustannuksia

Työkyvyttömyyseläkkeiden vaikutus varhe-maksuun

Työnantaja maksaa varhaiseläkemenoperusteisesta eli varhe-maksua, kun sen työntekijät jäävät ensimmäistä kertaa työkyvyttömyyseläkkeelle tai kuntoutustuelle eli alkavat saada määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä. Työntekijän ikä ei vaikuta varhe-maksuun.

Kevan valtuuskunta päättää varhe-maksun määrän jokaiselle vuodelle erikseen. Maksu jaetaan jäsenyhteisöjen kesken varhaiseläkkeistä aiheutuvien menojen ja palkkasummien perusteella. Varhe-maksun kokonaismäärä vuonna 2015 on yhteensä 134 miljoonaa euroa.

Varhe-maksun määrä riippuu työnantajan koosta. Pientyönantajien (palkkasumma alle 2 044 500 euroa vuoden 2015 tasossa) varhe-maksu määräytyy prosenttiosuutena maksetuista palkoista, kuten palkkaperusteinen eläkemaksu. Vuonna 2015 pientyönantajien varhe- maksu on 0,8 prosenttia palkoista.

Keskisuurien työnantajien (palkkasumma 2 044 500–32 712 000 euroa vuoden 2015 tasossa) varhe-maksu muodostuu palkkasumma- ja eläkemenoperusteisesta osasta. Osien välinen suhde määräytyy KuEL-palkkasumman perusteella määräytyvän omavastuuasteen perusteella.

Palkkasummaperusteinen osa lasketaan Kevan valtuuskunnan keskisuurille työnantajille vahvistaman prosentin mukaisesti ja eläkemenoperusteinen osa entiseen tapaan jäsenyhteisön palveluksen perusteella alkaneista varhaiseläkkeistä maksetun eläkemenon perusteella. Suurten työnantajien (palkkasumma yli 32 712 000 euroa) varhe-maksu muodostuu kokonaan eläkemenoperusteisesti.

Kannustusta kuntoutukseen

KuEL:n varhe-maksujärjestelmässä kuntoutustuki vaikuttaa työnantajan varhaiseläkemenoperusteiseen maksuun lukuun ottamatta kuntoutuskorotuksella korotettua kuntoutustukea eli kuntoutustukea ammatillisen kuntoutuksen ajalta. Kuntoutustuelta työelämään palaaminen huomioidaan tietyin edellytyksin hyvityksenä maksussa. Jos työntekijä palaa töihin kuntoutustuelta, työnantaja saa kuntoutumishyvityksen.

Myös vajaatyökykyisten palkkaamiseen kannustetaan; uutta maksuvaikutusta ei tule, jos työntekijä päätyy 36 kuukauden seurantajakson jälkeen uudelleen työkyvyttömyyseläkkeelle.

KuEL:n varhe-maksumallissa työnantajalla on taloudellinen kannuste vaikuttaa työntekijän työkykyyn jo ennen kuntoutustuen alkamista, koska myös kuntoutustuki vaikuttaa maksuun. Mallia on perusteltu lisäksi sillä, että käytännössä suurin osa kuntoutustuen saajista siirtyy pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle muutaman vuoden sisällä ja vain 25–30 prosenttia palaa takaisin työelämään. Kuntoutumishyvityksellä työnantajaa kannustetaan kuntouttamaan kuntoutustuella oleva työntekijä takaisin työkykyiseksi. KuEL-järjestelmässä osatyökyvyttömyyseläke ei vaikuta työnantajan maksuluokkaan. Maksuvaikutus tulee vain työntekijän siirtyessä täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle.

KuEL:n varhe-maksumalli kannustaa pitämään työntekijät pois täydeltä työkyvyttömyyseläkkeeltä, koska täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä tulee aina maksuluokkavaikutus riippumatta siitä, onko työntekijä saanut ensin osatyökyvyttömyyseläkettä. Mallin tavoitteena on edistää osatyökyvyttömyyseläkkeiden käyttöä täysien työkyvyttömyyseläkkeiden sijaan. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevat työskentelevät yleensä eläkkeellä ollessaan, mikä on työurien pidentämisen tavoitteen mukaista.

Varhe-maksu voi jakautua usealle työnantajalle. Jos varhaiseläkkeelle jäävä työntekijä on viimeisinä työssäolovuosinaan ollut useamman kuntatyönantajan palveluksessa, eläkkeeseen liitettävä tuleva aika perustuu useamman kuntatyönantajan palvelukseen. Tällöin eläkkeestä aiheutuva varhe-maksu jaetaan näiden työnantajien kesken kultakin saatujen ansioiden suhteessa.

Työnantajalle ei aiheudu varhe-maksua omais- tai perhehoitajista, jotka eivät ole muussa kunnallisessa palvelussuhteessa, eikä työhallinnon työllistämisvaroilla työskentelevistä henkilöistä.

Työtapaturmiin liittyy kustannusriski

Tapaturmavakuutuslain mukaan vakuutusmaksujen tulee olla kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuneisiin kustannuksiin ottaen huomioon vakuutetun työn tapaturma- ja ammattitautiriski (kohtuullisuusperiaate). Suuremmilla työnantajilla oman vahinkokehityksen tulee vaikuttaa vakuutusmaksun suuruuteen (erikoistariffoitava eli erikoismaksuperusteinen vakuutus). Pienemmillä työnantajilla työn aiheuttama riski otetaan huomioon pelkästään ammattialakohtaisen riskiluokituksen mukaan (taulustomaksuperusteinen vakuutus).

Työnantajan oman vahinkokehityksen ja työn vaarallisuuden huomioon ottavien vakuutusmaksujen tarkoitus on ehkäistä työtapaturmia ja ammattitauteja. Taulustotariffissa vakuutusmaksut määräytyvät valtakunnallisen, eri ammattiluokat huomioivan riskiluokituksen mukaan.

Pääperiaate on, että maksun määrä on suoraan verrannollinen työn riskialttiuteen. Taulustomaksun piiriin kuuluvat pääsääntöisesti pienet ja keskisuuret yritykset. Jokaiselle ammatille määritellään oma maksukerroin, jonka kautta maksu määräytyy. Maksukertoimet määritellään yrityskohtaisesti oman vahinkotilaston perusteella.

Suuret työnantajat kuuluvat pääsääntöisesti erikoistariffioinnin piiriin. Vuoden 2012 uudistuksen jälkeen ei ole enää kiinteitä euromääräisiä palkkasummarajoja, joiden perusteella olisi pakko kuulua joko taulustomaksu- tai erikoistariffijärjestelmään.

Erikoistariffioiduilla yrityksillä yrityksen oma vahinkohistoria vaikuttaa riskipromilleen ja sitä kautta välittömästi tapaturmavakuutusmaksun suuruuteen. Erikoistariffiointi on yksi keino saada yritykset pyrkimään kohti turvallisempaa ja terveellisempää työntekoa.

Keskimäärin tapaturmavakuutusmaksut ovat noin prosentti työnantajan palkkasummasta. Ne määrittyvät kuitenkin aina työnantajakohtaisesti ja voivat suurimmillaan olla jopa 8 prosenttia palkkakustannuksista. Esimerkiksi työkyvyttömyydestä aiheutuvat korvaukset näkyvät kuntatyönantajan tapaturmavakuutusmaksussa pitkään.

Maksuperusteissa eroja

Vuoden 2012 lainmuutoksen tavoitteena oli keventää maksuperusteiden sääntelyä ja siten lisätä kilpailua. Muutos korostaa vakuutusyhtiön velvollisuuta huolehtia siitä, että vakuutuksenottajat saavat vakuutusyhtiön markkinoinnissa vakuutusyhtiön maksuperusteista kaikki ne tiedot, joilla voi olla merkitystä työnantajan tehdessä lakisääteistä tapaturmavakuutusta koskevia ratkaisuja.

Erityisen tärkeää tämä on erikoismaksuperusteisten vakuutuksenottajien osalta. Niitä koskevissa tarjouslaskelmissa tai muussa asiakkaalle annettavassa informaatiossa olisi selostettava, miten vakuutuksenottajan vakuutuksen perusteella maksettavat korvaukset vaikuttavat vuosittaisen vakuutusmaksun määrään ja miten tämä huomioidaan vakuutuksen päättyessä.

Vakuutusyhtiön on sovellettava maksuperusteitaan siten, että vakuutuksenottaja-asiakkaan on mahdollista saada oikea ja riittävä kuva vakuutusmaksuunsa vaikuttavista tekijöistä ja erikoismaksuperusteisen vakuutuksenottajan kohdalla myös vakuutusmaksun pidemmän aikavälin kehityksestä.