Kunnon kehityskeskustelu

Jos kehityskeskustelut tuntuvat puuduttavalta pakkopullalta, kannattaa ottaa mallia Kaarinasta. Kaupungin laskentapäällikkö Merja Uuttu lähti viime keväänä alaistensa kanssa kävelemään. Idea syntyi yhdessä henkilöstön kanssa.

– Talvella palaverissa mietimme, että enemmän pitäisi tehdä jotain muuta kuin istua pöydän ääressä, Uuttu muistelee.

Varsinaisia kokouksia olisi hankalaa järjestää kävellen, mutta kehityskeskusteluihin käytäntö sopii hyvin. Uutun 17 alaista saivat kukin valita, haluavatko he keskustella kävelyllä vai sisätiloissa. Valinta ei ollut vaikea, sillä kaikki halusivat lähteä reippailemaan. Työasioiden lisäksi ainakin esimiehen kunto kehittyi.

– Jouduin tekemään aika tiiviin aikataulun. Yhdellä työntekijällä oli tosin juuri ollut jalkaleikkaus, joten hän ei voinut lähteä kävelylle. Kerran kohdalle osui kaatosade, mutta työntekijä ehdotti että lähtisimme ajelulle. Sekin oli erilaista, Uuttu kertoo.

Kaarinan ulkopuolella asuva Uuttu on samalla voinut astua turistin saappaisiin, kun Kaarinassa asuvat työntekijät ovat päässeet esittelemään hänelle kotiseutuaan.

Pelkkää ulkosalla jutustelua kehityskeskustelukävelyt eivät toki olleet. Uuttu varmisti, että työntekijät olivat saaneet arviointilomakkeensa ja katsoneet niitä etukäteen. Hän oli varannut jokaiselle keskustelulle kaksi tuntia, joista ensimmäinen vietettiin kävelyllä. Sen jälkeen siirryttiin sisätiloihin ja käytiin läpi, mitä ulkona oli keskusteltu ja mitä kirjattu lomakkeille.

Happihyppelyn lomassa tehty kehityskeskustelu on luonteeltaan paljon epävirallisempi ja rennompi, kuin toimistossa pidetty keskustelu. Uutun mukaan se avaa esimiehen ja työntekijän suhdetta, ja heidän on helpompi lähestyä toisiaan.

– Kun lähdettiin kävelemään, niin sittenhän juteltiin myös kaikkea muuta. Riippui paljon ihmisestä, miten paljon kukakin halusi kertoa itsestään. Yritin sitten johdatella siihen, mitä oli mielessä työasioiden suhteen.

Voisi kuvitella, että virikkeellisessä ulkoilmassa huomio kiinnittyy jopa liikaa muihin kuin työhön liittyviin asioihin. Uuttu on kuitenkin eri mieltä.

– Eri ympäristössä keskittyy melkein paremmin itse asiaan. Jos on työhuoneessa, sinne voi aina tulla joku koputtamaan tai sitten sähköposti kilahtaa jossain. Kehityskeskustelut ohjeistetaankin pitämään jossain muussa tilassa kuin työhuoneessa, hän sanoo.

Uutun mukaan kehityskeskustelun tavoite on helpompi saavuttaa kävellen. Kehitettäviä asioita on helpompi käsitellä, asioiden taustoja tulee mietittyä enemmän ja syntyy parempia ideoita. Hän tai hänen alaisensa eivät ole löytäneet kävelykeskusteluista mitään negatiivista sanottavaa. Uutun tiimissä palkkasihteerinä työskentelevä Merja Kyynäräinen vahvistaa asian.

– Kyllä me olemme kaikki olleet tosi tyytyväisiä niihin. Kahvipöytäkeskusteluissa on puhuttu siitä, missä kukakin on kävellyt. Melkein kaikille on sattunut kauniit kelit, joten senkään suhteen ei ole ollut valittamista, hän kertoo.

Positiivisen palautteen ansiosta Uuttu aikoo jatkaa kehityskeskustelukävelyjä myös tulevaisuudessa. Vaikka hänelle kertyi keskustelu-urakan myötä runsaasti käveltyjä kilometrejä, ei väsymys päässyt iskemään missään vaiheessa. Päinvastoin.

– Oli hirveän piristävää olla ulkona ja ihan erilainen fiilis tulla takaisin pöydän ääreen.