Tuntiopettajan määräaikaisille työsopimuksille oli hyväksyttävät perusteet

Mistä oli kyse?

Opettaja työskenteli kansalaisopiston palveluksessa teatteri-ilmaisun opettajana. Työnantajan perustelujenmukaan opistolla ei ollut jatkuvaa työvoiman tarvetta opettajan tekemässä työssä, koska kurssien kysyntä oli vaihdellut lukukausittain ja -vuosittain eikä opistolla ollut lukukausien väliaikoina tarjota opettajalle muuta työtä. Työ oli kausiluonteista ja sen määrä vaihteli sekä lukuvuosittain kursseille ilmoittautuneiden oppilaiden määrän että vakinaisten kuukausipalkkaisten opettajien opetusvelvollisuuden täyttymisen mukaan.

Opettajan työsopimuksiin oli nimen omaisesti merkitty, että kurssin toteutuksesta päätetään kolme arkipäivää ennen sen alkamispäivää ja mikäli ilmoittautuneita ei ole vähimmäismäärää, kurssi perutaan. Opetustyö alkoi vuosittain noin elo–syyskuun vaihteessa ja jatkui keväällä noin toukokuun ensimmäiselle viikolle. Lisäksi opetuksessa oli joulun ja uudenvuoden aikoihin lyhyempi tauko.

Etukäteis- ja jälkityöt eivät pidentäneet sopimusten voimassaoloa

Hovioikeuden perusteluissa todettiin, että opetustyö edellyttää etukäteistä suunnittelua, käytännön valmistelutyötä ja myös jälkityötä. Oikeuden perustelujen mukaan opettajalta voidaan edellyttää, että hän tekee nämä etukäteis- ja jälkikäteistyöt oma-aloitteisesti ja itsenäisesti ilman, että hän tuolloin on tosiasiallisesti työnantajan valvonnan ja määräysvallan alaisena.

Nämä sinänsä selvät velvollisuudet oli myös merkitty opettajan työsopimuksiin. Hovioikeuden perustelujen mukaan opettaja on tiennyt jo määräaikaiset työsopimukset tehdessään, että hänen on tehtävä tietyt etukäteis- ja jälkityöt ja että korvaus niistä sisältyy hänen tuntipalkkaansa. Opettajan määräaikaisten työsopimuksien voimassaolon ei voida myöskään katsoa pidentyneen sopimuksiin merkityistä voimassaoloajoista näiden tuntipalkkaan sisältyvien lisätöiden perusteella.

Päätöksen merkitys

Opettajan palvelussuhteen ehtoihin sovellettiin OVTES:n kansalaisopiston tuntiopettajia koskevia työaika- ja palkkausmääräyksiä. Näiden määräyksien lähtökohtana on työn kausiluonteisuus, eli tuntiopettaja otetaan tekemään vain tiettyä opetustyötä opiston työkaudelle ja palkkausperuste on tuntipalkkioperusteinen. On kuitenkin syytä huomioida, että sovellettavat sopimusmääräykset eivät tee työstä kausiluonteista, vaan kausiluonteisuuden kuten yleensäkin määräaikaisuuden perusteen tulee ilmetä siitä, miten työtä on teetetty ja mitä työsopimuksessa on sovittu. Tässä tapauksessa työnantajan opettajan kanssa tekemät työsopimukset olivat yksityiskohtaisuudessaan erittäin hyvin laadittuja.

Hovioikeuden perusteluissa on vahvistettu opetustyön olennainen luonne eli opettajan työhön kuuluu aina etukäteis- ja jälkikäteistyötä, joka sisältyy maksettavaan korvaukseen. Tässä tilanteessa nämä työt eivät myöskään muuttaneet palvelussuhteen kestoa.

Määräaikaisen palvelussuhteen käytölle on aina oltava hyväksyttävät perusteet, mikä näkyy tämänkin päätöksen perusteluissa. Hovioikeuden ratkaisussa viitataan työsopimuslain 1.1.2011 voimaan tulleeseen muutokseen (TSL 1 luku 3 § 3 mom.), jonka mukaan toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun niiden lukumäärä tai yhteenlaskettu kesto taikka näistä muodostuva kokonaisuus osoittavat työvoimatarpeen pysyväksi. Säännösmuutoksella haluttiin täsmentää sitä, milloin toistuvat määräaikaiset sopimukset ovat sallittuja.

Tarkoituksena ei ollut muuttaa perusteltu syy -käsitteen vakiintunutta sisältöä. Tässä tapauksessa säännösmuutoksen merkitys ei sinänsä tullut arvioitavaksi, koska opettajan useimmat työsopimukset oli tehty ennen lakimuutoksen voimaantuloa.

Turun hovioikeus 22.12.2014, tuomio nro 1329; Dnro S 141753. Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 20.2.2015.