Voisiko kannustavuutta lisätä valtion rahoitukseen?

Valtion rahoituksen taustalla on ajatus, että valtio säätää kunnille ja hyvinvointialueille tehtäviä ja antaa rahoituksen näiden hoitamiseksi. Paremman lopputuloksen saamiseksi filosofiaa voisi täydentää lisäämällä porkkanoita.

Esimerkiksi kuntien verotulojen tasauksessa ei huomioida tuulivoimaloita, millä on kannus­tettu vihreän siirtymän edistämiseen. Pistemäisessä tuessa on omat erikoisuutensa, ja osa kunnista hyötyy toisten kustannuksella. Esimerkin mukaisesti valtion rahoitusta voidaan kuitenkin käyttää tavoiteltavien asioiden edistämiseen.

Mielestäni on syytä pohtia, voisiko ­kuntien valtionosuuksia käyttää ilmastonmuutoksen ehkäisemisen lisäksi muidenkin isojen ongelmien ratkaisemiseen. Romahtanut syntyvyys tekee hyvinvointiyhteiskun­nasta ja sosiaalivakuutusjärjestelmästä mahdottoman ylläpitää. Pitäisikö kuntia kannustaa edistämään perheellistymistä ylikompensoimalla kun­tien valtionosuuksissa lapsista ja nuorista syntyviä kuluja?

Kuntien valtionosuusjärjestelmää uudistetaan parhaillaan. Uusi järjestelmä tehdään kustannusneutraalisti, joten toisen lisäeurot ovat toiselta pois. Jakojärjestelmä on altis poliittisille ambitioille. Suomessa moni päättäjä toimii useilla poliittisen päätöksenteon tasoilla, joilla voi olla keskenään ristiriitaisia tavoitteita.

Toisin kuin enimmäkseen veroina tulonsa keräävät kunnat, hyvinvointialueet saavat koko rahoituksensa valtiolta. Hyvinvointialueet saivat aloittaessaan hoitaakseen lakisääteisiä tehtäviä, joihin myönnetty rahoitus ei riittänyt. Jos kuluja on mahdotonta sopeuttaa riittävästi, hyvinvointialueen on rikottava joko lakisääteiset velvoitteet tai budjetti. Tällä hetkellä näemme sekä syviä alijäämiä että laittoman pitkiä jonoja palveluihin.

”Porkkanat voisivat kannustaa perusasioiden saavuttamiseen.”

Nykyinen rahoitusmalli on vaikeuksissa, kun lähtötilanteessa rahat eivät riitä, kulut nousevat nopeammin kuin tulot ja työvoimapula vaikeuttaa kustannusvaikuttavuuden lisäämistä. Uusien toimintatapojen käyttöönotto on hidasta suh­teessa alijäämien kattamisvelvoitteeseen.

Rahojen loppuessa hyvinvointialue joutuu arviointimenettelyyn. Lopullisena uhkana ­oleva alueiden yhdistäminen ei kuitenkaan lyhyellä aika­välillä säästä, vaan aiheuttaa lisäkustannuksia muun muassa ICT-järjestelmien ja palkkojen yhdenmukaistamisen vuoksi.

Mielestäni valtio voisi ohjata hyvinvointialu­eita tavoitteisiin sidotuilla porkkanoilla. Valti­olla oli heittää yksityisille terveysjäteille puoli miljardia euroa Kela-korvausten kautta hoitoonpääsyn parantamisen nimissä. Rahaa olisi voitu käyttää niinkin, että olisi palkittu hyvinvointialueita hoitojonojen lyhentämisestä. Järjestely olisi parantanut kansanterveyttä kustannustehokkaasti ja kannustanut etsimään synergiaetuja yksityisen ja julkisen välillä sekä hyvinvointialueiden kesken.

Järjestelmän kehittämiseen kannattaisi kokeilla rahallisia kannustimia, ­joissa maksettaisiin toivotuista lopputuloksista. Kun terveyspalvelujärjestelmän yksi tarkoitus on vähentää sairastamisen aiheuttamia kustannuksia, hyvinvointialueita voisi palkita rahallisesti siitä, jos sairaslomapäivät ja työkyvyttömyys vähenisivät. Sillä saataisiin enemmän veroeuroja kansantalouteen.

Rahalliset porkkanat voisivat kannustaa perusasioiden saavuttamiseen. Koulutusjärjestelmän tarkoitus on parantaa oppimistuloksia ja terveyspalvelujärjestelmän terveyttä. Olisi ­loogista palkita näiden tavoitteiden saavuttamisesta.