Naiset parantavat hiljalleen asemaansa työmarkkinoilla

Suomen työmarkkinat ovat voimakkaasti eriytyneet sukupuolen mukaan. Eriytyminen on työmarkkinoilla syvään juurtunut, rakenteellinen ongelma, mikä vaikuttaa osaltaan sukupuolten väliseen palkkaeroon.

Kunta- ja hyvinvointialalla naiset hakeutuvat tyypillisesti sosiaali- ja terveysalan ammatteihin ja miehet tekniikan alan ammatteihin.  Kunta- ja hyvinvointialan naisista kaksi kolmesta työskentelee ­sosiaali- ja terveyspalveluissa, miesten vastaava luku on noin puolet tästä.

Sukupuolen mukainen eriytyminen näkyy myös siinä, että miehet ja naiset hakeutuvat samalla alalla eri asemiin ja tehtäviin. Esimerkiksi kunta-alalla teknisen alan sopimus on vahvasti miesvaltainen. Toisaalta tekniselle alalle hakeutuvat naiset ovat miehiä korkeammin koulutettuja, ja he päätyvät teknisen alan korkeammin palkattuihin tehtäviin. Sen sijaan hyvin naisvaltaisella opetusalalla miehet ovat suhteellisesti yliedustettuina alan johtotehtävissä.

Hidasta positiivista muutosta

Tilastokeskus toteutti sosiaali- ja terveysministeriölle tutkimuksen, jossa selvitettiin vuosien 2008, 2013 ja 2020 aineistojen avulla, miten palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat kehittyneet eri sektoreilla ja mitkä tekijät eroihin mahdollisesti vaikuttavat. Tutkimusraportti julkaistaan lokakuussa 2024.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että pientä ­muutosta naisten kannalta positiivisempaan suuntaan on havaittavissa, vaikka palkkaero miesten ja naisten vä­lillä on edelleen sektoritasoisessa tarkastelussa ­melko suuri.

Myönteistä kehitystä näkyy ammattihierarkian ja koulutusasteen muutoksissa. Naisten osuus niin sanotuissa korkeamman taitotason tehtävissä eli erityisasiantuntijoiden ja asiantuntijoiden luokissa on kasvanut usealla prosenttiyksiköllä tarkasteluvuosien välillä.

Vuonna 2013 näihin pääluokkiin sijoittui nai­sista 54 prosenttia ja miehistä 58 prosenttia. Vuonna 2020 naisten osuus oli noussut 59 prosenttiin. Miesten osuus oli noussut vastaavasti vain parilla prosenttiyksiköllä 60 prosenttiin.

Kaikkein korkeimmassa ammattiluokassa, johtajien ja ylimpien virkamiesten luokassa, naisista on edelleen vain 1,5 prosenttia. Miehistä johtajia ja ylimpiä virkamiehiä on 3,5 prosenttia.

Naisten koulutustaso noussut lähelle miesten tasoa

Toinen tutkimuksessa ilmennyt positiivinen kehityssuunta on naisten koulutustason nousu. Vielä ­vuonna 2008 kunta-alan naisista noin joka kolmannella (30 %) oli korkeakouluasteen koulutus. ­Vuonna 2020 korkeakoulutettujen naisten osuus lähenteli miesten vastaavaa osuutta ja oli 48 prosenttia.

Vaikka myös miesten koulutustaso on noussut, naisilla koulutusasteen nousu on ollut nopeampaa. Tätä selittää osaltaan se, että monissa sosiaali- ja terveysalan ammateissa vaadittava koulutus on muuttunut keskiasteen opistotasoisesta koulutuksesta korkeakouluasteen koulutukseksi.

Vaikka naiset kouluttautuvat korkealle ja hakeutuvat yhä useammin vaativiin johto- ja asiantuntijatehtäviin, työmarkkinat ovat yhä voimakkaasti eriytyneet. Muutos on hidasta ja vaatii ­toimenpiteitä ­koko yhteiskunnan tasolla.

Palkkaeroa puretaan monin keinoin

Kesäkuun lopussa julkaistiin uusi hallituksen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen Samapalkkaisuusoh­jelma 2024–2027, jossa myös KT on mukana. Ohjelman tavoitteena on sukupuolten välisen keskimääräisen palkkaeron kaventaminen.

Koska ilmiö on monisyinen, ovat sen purkamiseen tähtäävät keinotkin monipuolisia. Ohjelmaan sisältyvät toimenpiteet kohdistuvat palkkausjärjestelmiin, palkkapolitiikkaan ja palkkatietämykseen, työpaikkojen tasa-arvosuunnitteluun, sukupuolen mukaan eriytyneen työnjaon purkuun, työn ja perhe-­elämän yhteensovittamiseen sekä vaikuttavuuden arviointiin.

Samasta työstä sama palkka

Kunta- ja hyvinvointialalla ­samasta työstä maksetaan lähtökohtaisesti ­sama ­palkka. Tilastokeskuksen tutkimuksessa palkkaeroja tarkasteltiin koko kuntasektorin ­näkökulmasta sekä karkealla ammattinimiketasolla. Näin ­tehtynä miesten ja naisten välinen palkkaero näyttäytyy melko suurena. Tutkimuksen mukaan vuonna 2020 palkkaero säännöllisen työajan kuukausiansioissa oli 14 prosenttia miesten eduksi.

Kunta- ja hyvinvointialan ammatit ovat voimakkaasti eriytyneet sukupuolen mukaan. Siksi palkkaeroja ei ole mielekästä tarkastella koko sektorin tasolla, vaan tarkimmalla, sopimusalakohtai­sella ammattinimiketasolla.

Ammattinimikkeiden tasolla naisten ja miesten välinen palkkaero häviää lähes kokonaan. Erot säännöllisen työajan ­palkoissa voivat selittyä esimerkiksi eroilla henkilökohtaisissa lisissä tai työkokemuslisissä. Kokonaisansioiden erot puolestaan selittyvät sillä, että miehet tekevät enemmän lisä- ja ylitöitä. Lääkäreillä päivystyskorvaukset lasketaan lisätöihin. 

Sopimusratkaisu kaventaa palkkaeroa

Vuoden 2022 sopimusratkaisussa sovittiin palkkarakenteiden ja palkkausjärjestelmien kehittämisohjelmasta vuosille 2023–2027. Sitä toteutetaan kunta- ja hyvinvointialalla. Sen lisäksi hyvinvointialalle sovittiin palkkausjärjestelmien kehittämiseen ja palkkojen yhteensovittamiseen kohdennettu ohjelma vuosille 2023–2025.

KT:n laskelmien mukaan sopimusratkaisu  kaventaa naisten ja miesten välistä palkkaeroa viiden vuoden aikana yhteensä 1,77 prosenttia. Tähän vaikuttaa se, että hyvinvointiala on naisvaltainen ja ohjelmien mukaiset palkankorotukset kohdistuvat selvästi enemmän naisille. n

Taulukossa esitetään muutaman sopimusalan suurimpien ammattinimikkeiden kautta naisten ansioiden osuus miesten vastaavista ansioista. Tarkastelussa ovat mukana tehtäväkohtaiset palkat, säännöllisen työajan ansiot ja kokonaisansiot. Säännöllisen työajan ansioihin luetaan varsinaisen palkan lisäksi säännölliseltä työajalta maksettavat työaikakorvaukset, kuten ilta-, yö-, lauantai-, sunnuntai- ja arkipyhälisät. Kokonaisansioissa ovat lisäksi mukana lisä- ja ylityökorvaukset.