Tiesitkö, että jopa puolet palkankorotuksista neuvotellaan paikallisesti?

Jopa noin puolet kunta- ja hyvinvointialan palkankorotuksista on eri vuosina ollut ­paikallisesti kohdennettuja eriä. Näin on esimerkiksi sopimusratkaisun 2022 – 2025 mukaisissa, vuosina 2023 ja 2024 maksetuissa palkankorotuksissa.

– KT on lähtenyt neuvotteluissa aina siitä, että palkankorotuksista merkittävä osuus jaetaan paikallisesti. Sopimusratkaisun 2022 kehittämisohjel­milla paikallisen sopimisen mahdollisuudet laajenivat merkittävästi kunta- ja hyvinvointialalla verrattuna esimerkiksi yksityiseen sektoriin, kertoo KT:n toimitusjohtaja Markku Jalonen.

Korotuksia ei jaeta tasaisesti kaikille

Paikallisia eriä on maksettu kaikilla sopimusaloilla. Paikallinen erä tarkoittaa sitä, että korotuksia ei jaeta yleiskorotusten tavoin tasaisesti kaikille. Sen ­sijaan työnantaja ja henkilöstön edustajat käyvät paikalliset neuvottelut siitä, miten paikalliseen erään ­varattu palkkasumma kohdennetaan eri palkansaajille.

Palkankorotuksen suuruus vaihtelee paikallisen ratkaisun mukaisesti. Palkankorotukset voivat vaihdella ammattiryhmittäin tai tehtävittäin. Jokainen palkansaaja ei saa välttämättä korotusta. KT seuraa sopimuksiin sisältyvien paikallisten erien käyttöä työnantajille suunnatuilla kyselyillä.

Valtaosa paikallisia eriä koskevista neuvotteluista päätyy yksimielisyyteen järjestöjä edustavien luottamusmiesten ja työnantajan välillä. Jos paikallinen neuvottelu jää erimieliseksi, kunta- ja hyvinvointi­alan sopimusten mukaisesti työnantaja päättää paikallisen erän käytöstä ja maksamisesta.

– Erä ei siis muutu yleiskorotukseksi, kuten ­muilla aloilla on monesti tapana, toteaa Markku Jalonen.

Eriä käytetään palkkauksen kehittämiseen

Työnantajat voivat päättää paikallisten palkan­korotusten kohdentamisesta ­palkkausjärjestelmien uudistamiseen ja kehittämiseen. Kohdennettuja ­korotuksia voidaan käyttää myös tukemaan henkilöstön saatavuutta. Sopimusratkaisuilla on edistetty sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista.

– Kunta-alan monivuotiset palkkausjärjestelmien kehittämisohjelmat mahdollistavat ja antavat raamin näille pyrkimyksille, kertoo KT:n neuvottelujohtaja Henrika Nybondas-Kangas.

Julkisella sektorilla on eri vuosikymmenillä ­toteutettu rakennemuutoksia, joissa on syntynyt uusia työnantajia. Niiden henkilöstösiirroissa on noudatettu liikkeenluovutusperiaatteita. ­Paikallisilla erillä on voitu toteuttaa esimerkiksi ­lakisääteistä palkkojen yhteensovittamista sekä korjata palkkauksen paikallisia epäkohtia.

Paikallinen sopiminen on yleistä

Kunta- ja hyvinvointialalla ­valtakunnallisten työ- ja virkaehtosopimuksen ­ehdoista poikkeaminen paikallisesti ­sopien on tavallista. Alalla paikallisen ­sopimisen mahdollisuudet koetaan hyviksi.  Paikallisten ­sopimusten määrää ei tilas­toida, ­mutta suurilla työnantajilla on samaan aikaan voimassa kymmeniä sopimuksia.

Paikallisen ­sopimisen ­oikeudet ovat työmarkkinoi­den laajimmat. ­Muutamista minimiehdoista ei ­kuiten­-kaan saa sopia toisin. Paikalli­sia ­sopimuksia on ­tehty ­paljon erilaisista työaikajous-toista, esimerkiksi ­työaika-pankeista ja työaikajärjestelyistä. Sote-alalla sopi­muksia on tehty muun muassa ­jononpurusta.

– Kunta- ja hyvinvointialueiden työnantajilla on hyvin tiedossa ne mahdollisuudet, joita sopimuksemme ­antavat paikalliseen ­sopimiseen. Pääosin neuvottelukulttuuri on työpaikoilla hyvä, kertoo ­Nybondas-Kangas.