Keskusjohtoisuusko Suomen malli?
Talousnäkymät ja -ennusteet ovat hieman valoisammat ensi vuodesta alkaen.
Ennusteiden mukaan BKT näyttäisi kasvavan, samalla kun inflaatio pysyy matalana ja korkotaso laskee. Tosin juuri uutisoitiin, että työttömyys olisi kasvussa muillakin aloilla kuin rakentamisessa.
Paikallishallinnon lähivuosien näkymä ei ole valoisa. Tulevina vuosina talousahdinko ja siitä seuraava sopeuttamis- ja säästötarve vaikuttavat vahvasti kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaan lakisääteisten palveluiden järjestäjinä ja tuottajina. Toivottavaa olisi, että ennustettu talouskasvu toisi edes viiveellä helpotusta myös paikallishallinnolle.
Suomen hallitus on pyytänyt Risto Murtoa vetämään työryhmää, jonka tehtävänä on pohtia, miten kasvua ja tuottavuutta voitaisiin edistää. Työryhmän tehtävä on tärkeä, mutta ei voi olla ajattelematta, pitääkö Suomessa kaikki asiat tosiaan hoitaa keskusjohtoisesti. Eli mikään ei tapahdu, jollei Suomen hallitus tai valtio sitä erikseen aseta tavoitteeksi ja/tai rahoita. Tämä keskusjohtoisuus on ollut nähtävissä hallituspohjasta riippumatta jo pidemmän aikaa.
Yksi esimerkki keskusjohtoisuudesta ovat yritystuet. Niistä suurin osa on tutkimusten mukaan niin sanottuja säilyttäviä tukia, eli niillä ylläpidetään vanhoja rakenteita. Jatkossa olisi nostettava tuotantorakenteita uudistavien, innovaatioita tuottavien tukien osuutta. Samalla olisi annettava vastuuta ja vapautta TKI-toimijoille itselleen. Tämä yritystukien perkaus ja uudelleen suuntaus voisi auttaa myös julkisen talouden tasapainotuksessa.
Ei keskusjohtoisuus tähän lopu. Aiemmin työmarkkinoilla tehtiin tarvittaessa isompia tai pienempiä keskitettyjä työmarkkinaratkaisuita, joissa Suomen valtio oli toki mukana, mutta kolmikanta oli tasapainossa. Nyt työmarkkinoita halutaan keskusohjata tulos tai ulos -mentaliteetilla tai tarkoitus pyhittää keinot -periaatteella. Valtio astuu suoraan vanhojen kolmikantakumppaneidensa varpaille ja ylikin.
”Työmarkkinoita halutaan keskus-ohjata tulos tai ulos -mentaliteetilla.”
Edellä mainitun taustalla vaikuttaa osin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n kymmenisen vuotta sitten tekemä sääntömuutos, joka karsi tai rajoitti vanhan kolmikannan työkaluvarastoa. Se antoi valtiolle mahdollisuuden lisätä keskusjohtoisuuttaan. Nykyään EK pyrkii taustalobbauksella ja mediavaikuttamisella vaikuttamaan niihin asioihin, joissa sillä oli ennen mandaatti neuvotella. Sittemmin EK on menettänyt jäseniään. Kaikki toimijat tai vaikuttamisen kohteet eivät tunnu huomaavan, että vanha keisari pukeutuu nykyään liian suuriin vaatteisiin.
Kunta-alalla on vanhastaankin ollut valtion keskusohjausta, vaikka kunnilla on ollut laaja itsehallinto. Kun hyvinvointialueet aloittivat ja kun sosiaali- ja terveyspalveluiden ja palo- ja pelastustoimen palveluiden järjestäminen siirtyivät niille kunnilta, keskusjohtoisuudesta on tullut näkyvämpää,
Nyt tuntuu siltä, että valtiovarainministeriö ohjaa hyvinvointialueita rahalla, sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö taas palveluiden järjestämiseen liittyvällä substanssilainsäädännöllä. Varmaan löytyy se neljäskin ohjausinstanssi, jolloin alueet on tiukasti puristettu neljän ohjausseinän sisälle, jossa ne joutuvat järjestämään palvelut ja harjoittamaan niille myönnettyä itsehallintoa.
Yhtä kaikki, tulevaisuus voisi olla taloudellisestikin valoisampi, jos eri toimijat saisivat ja ottaisivat enemmän omaehtoista vastuuta talous- ja tuottavuuskasvun aikaansaamisesta. Tätä Murron työryhmän tulisi edistää.
8.11.2024