Oikeustapaukset
3
/2024

Teksti: Hanne Ojanperä, työmarkkinajuristi

Korkein oikeus: Työn tarjoamatta jättäminen on perusteltava

Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan työnantaja ei rikkonut  työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuttaan, kun se jätti tarjoamatta lennonjohtajalle ensimmäisenä avautunutta työtä Helsinki-Vantaan lentoasemalta.

Mitä oli tapahtunut?

Lennonjohtaja oli työskennellyt lähilennonjohdon tehtävissä vuodesta 2011 Malmin lentokentällä Helsin­gissä. Kun lentokenttä päätettiin lakkauttaa, työnantajana toiminut yhtiö ­ilmoitti tammikuussa 2015 irtisanovansa myöhemmin ­kaikki Malmin lentokentällä työskentelevät lennonjohtajat, mukaan lukien oikeusjutussa osapuolena olleen lennonjohtajan.

Syksyllä 2015 lennonjohtaja haki avoinna ­olleita lennonjohtajan tehtäviä Helsinki-Vantaan lentokentältä, mutta häntä ei valittu. Yhtiö tarjosi hänelle ­kesällä 2016 lennonjohtajan tehtävää Tam­pere-Pirkkalan lentoasemalta, ­ja hän ­otti sen vastaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2024:24 koskee työnantajan työn tarjoamis- ja koulutusvelvolli­suutta irtisanomistilanteessa.

 

Mitä kiista koski?

Kiistassa oli kyse siitä, ­oliko yhtiö rikkonut työsopimuslaissa säädettyä työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuttaan (7 luku 3 § ja 4 §), kun se ei ollut tarjonnut lennonjohtajalle ajallisesti ­ensimmäisenä avautunutta ja hänelle ­soveltunutta lennonjohtajan työtä Helsinki-­Vantaan lentoasemalta.

 

Mikä lainkohta oli keskeinen ratkaisun kannalta?

Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus on on osa työsopimuslaissa säädettyä 7 luvun 3 §:n mukaista irtisanomisperustetta. Työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä.

Saman lainkohdan mukaan työnantajan on järjestet­tävä työntekijälle uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, ­jota voidaan pitää molempien sopijapuolten kannalta tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena (7 luku 3 § 2 mom.).

 

Mitä oikeus päätti?

Korkein oikeus katsoi, että työnantaja ei ­ollut rikkonut työn tarjoamis- ja koulu­tusvelvoitettaan, kun se ei tarjon­nut lennonjohta­jalle töitä Helsinki-Vantaan lentoasemalta loppuvuonna 2015, vaan myöhemmin työsuhteen ­kestäessä Tampere-Pirkkalasta. Korkein oikeus ­äänesti ratkaisusta 3–2.

 

Miksi oikeus päätti näin?

Sekä haettavana ollut työ Helsinki-Vantaalla että ­tarjottu työ Tampere-Pirkkalassa poikkesivat Malmin lentokentän lennonjohtajan työstä. Molemmat työt edellyttivät lisä­koulutuksen hankkimista. Kumpikaan ei ollut ­työsopimuslaissa tarkoitettua työsopimuksen mukaista ­työtä vastaavaa työtä (7 luku 4 § 1 mom. 1.virke).

Korkein oikeus katsoi, että yhtiöllä on oikeus valita, tarjoaako se lennonjohtajalle irtisanomisen vaihtoehtona ensimmäisenä vapautuvaa tehtävää Helsinki-Vantaan lentoasemalla vai myöhemmin ennen työsopimuksen päättämistä jotain muuta työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettua tehtävää.

Tapauksessa oli kyse ajasta, jolloin irtisanomisprosessia ei ollut edes aloitettu. Tämän vuoksi korkein oikeus tarkasteli työnantajaa velvoittavan lojaliteettiperiaatteen merkitystä, kun se arvioi  työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta. Lojaliteettiperiaatteen mukaan työnantajan tulee ottaa huomioon  työntekijän perustellut edut kokonaisuutena.

Yhtiö ei olisi työnantajana täyttänyt velvoitteitaan, jos se olisi ilman ­hyväksyttävää perustetta jättänyt tarjoa­matta työtä, johon lennonjohtaja olisi soveltunut ja ­joka olisi ­ollut hänelle selvästi parempi kuin myöhemmin tarjottu työ. Myöhemmin tarjottu työ ei myöskään saa olla  epäasiallinen.

Työnantaja perusteli lennonjohtajan sijoittamista Helsinki-Vantaan lentoaseman sijasta Tampere-Pirkkalaan muun muassa lentoturvallisuuteen ja eri lentoasemilla tehtävän lennonjohtotyön vaativuuteen ­liittyvillä ­näkökohdilla.

Korkein oikeus katsoi, että  työnantajan esittämät syyt olivat objektiivisesti arvioituna hyväksyttäviä sille, miksi lennonjohtajalle ei tarjottu työtä Helsinki-Vantaalla. ­Yhtiön tekemä työtarjous oli asiallinen, kun työntekijän ja työnantajan olosuhteet otetaan huomioon kokonaisuutena.

 

Mitä kantaa ratkaisu vahvistaa?

Työnantajalla on velvollisuus tarjota työntekij­älle muuta ­t­yötä irtisanomisen välttämiseksi. Tämä ei ­välttämättä tarkoita ­ajallisesti ­ensimmäistä ­soveltuvaa tehtävää, joka ­tulee avoi­meksi.

Työnantaja voi työntekijän irti­sanomisen välttääkseen täyttää työn tarjoamisvelvoitteensa ­missä tahansa ­vaiheessa ennen työsuhteen päättämistä.

Jos työnantaja pystyy tarjoamaan ennen irtisano­mista ­useita eri tehtäviä, joihin ­työntekijä ­soveltuu koulutuksensa, ammat­titaitonsa tai koke­muksensa ­perusteella, on työnantajan harkinnassa päättää, mitä työtä se tarjoaa. Työnantajan on kuitenkin lojaliteettiperiaatteen ­mukaisesti esitettävä hyväksyt­tävä peruste työn tarjoa­matta jättämiselle.

 

 


 

Mitä aiempi oikeuskäytäntö sanoo?

 

 

Työnantajan on pyrittävä ylläpitämään työsuhteen jatkuvuutta

Työsopimuslain säännökset työnantajan työn tarjoamis- ja ­koulutusvelvollisuudesta ­ilmentävät työnantajaa velvoittavaa lojaliteettiperiaatetta. Tämä tarkoittaa muun ­ohella sitä, että työnantajan on pyrittävä ylläpitämään työsuhteen jatkuvuutta (KKO 2022:33).

Työnantajan on selvitettävä tarjottavissa olevat työt

Työnantajan on lojaliteettivelvoitteensa perusteella oma-aloitteisesti ­selvitettävä työntekijälle tarjottavissa olevat työt (KKO 2017:55, kohta 35). Työntekijän ikä ja mahdollisuudet saada uutta työtä voivat ­korostaa työnantajan velvollisuutta selvittää ­uudelleensijoittamista (KKO 2002:87).

 

Uudelleensijoitusvelvoite ulottuu laajalle

Työnantajan velvollisuus sijoittaa työn­tekijä uudelleen ulottuu periaatteessa mihin työhön tahansa, jota työntekijä koulutuksensa, ammattitaitonsa ja kokemuksensa perusteella pystyy tekemään. Esimerkiksi työnantajan osastorajat eivät vaikuta tähän velvollisuuteen, vaan uudelleensijoittamisvelvollisuus ulottuu tarjolla olevaan työhön siitä riippumatta, missä kyseistä työtä on (KKO 2000:59)

 

14.6.2024