Hyvinvointialueilla on pahin pula lääkäreistä ja sosiaalityöntekijöistä

Hyvinvointialueilla on vakavaa pulaa ­osaajista. Määrällisesti eniten puuttuu hoitajia, mutta suhteellisesti eniten pulaa on yliopistokoulutuksen saaneista ammattilaisista: sosiaalityönteki­jöistä, lääkäreistä, puheterapeuteista ja psykologeista.

Tämä selvisi, kun Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT tiedusteli hyvinvointialueilta niiden ­vakanssien täyttötilannetta yhden päivän (4.10.2023) aikana. Vastaajilta kerättiin erikseen tiedot ­lääkäreistä ja hammaslääkäreistä erikoisaloittain perustervey­denhuollossa ja erikoissairaanhoidossa sekä ­muista hyvinvointialueiden suurista henkilöstöryhmistä.

Lastensuojelussa sosiaalityöntekijäpula on vakavinta, sillä tehtävistä oli lokakuun alussa ­täyttämättä lähes joka viides. Puheterapeuttien paikoista täyttämättä oli joka kuudes ja psykologien ­joka seitsemäs.

Kaikki alueet eivät vastanneet

Kysely ei kerro koko totuutta valtakunnan ­tilanteesta, sillä aineisto jäi kattavuudeltaan heikoksi. Vain 13 ­hyvinvointialuetta vastasi muita ammattilaisia kuin lääkäreitä ja hammaslääkäreitä koskevaan tiedusteluun, ja niistäkin 2 puutteellisin tiedoin. Kysely edustaa arviolta noin 45:tä prosenttia hyvinvointialueiden koko henkilökunnasta.

Lääkäreitä koskevaan kyselyyn saatiin hiukan enemmän vastauksia. 17 hyvinvointialueetta ­vastasi, joskin niistä osa raportoi vain erikoissairaanhoidon tilanteen. Vastaamatta jätti kuitenkin muutama ­suuri hyvinvointialue.

Perusterveydenhuollossa kysely kattaa arviolta noin 60 prosenttia henkilöstöstä ja erikoissairaanhoidossa noin 50 prosenttia.

Hyvinvointialueilta puuttuu tuhansia hoitajia

Lukumääräisesti eniten täyttämättä oli sairaanhoitajan ja lähihoitajan tehtäviä. Jos kyselyn tulokset yleistettäisiin koko maahan, olisi ­hyvinvointialueilla täyttämättä lähes 2 200 sairaanhoitajan ja 2 400 ­lähihoitajan tehtävää. Määrä on suuri, mutta ­selvästi pienempi kuin sosiaali- ja terveysministeriön arvio hallitusneuvotteluihin valmistellussa selvityksessä.

Eroja voi selittää tämän kyselyn heikoksi jäänyt kattavuus. Toisaalta hyvinvointialueet harkinnevat lisärekrytointeja tarkasti vähäisten hakijamäärien ja heikon taloustilanteen vuoksi.

Lääkäripula vaikuttaa pahentuneen

Vastausten mukaan lääkäripula on pahentunut ­sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoi­dossa. Tehtävistä on täyttämättä noin joka kahdeksas. Kyselyyn vastanneilla oli perusterveydenhuollossa täyttämättä lähes 300 yleislääkärin paikkaa. ­Ostopalveluilla ja vuokralääkäreillä oli lisäksi täytetty noin 280 tehtävää. Edellisen vuoden Lääkäri­liiton tekemässä ­kyselyssä terveyskeskusten lääkäripula oli 8 prosenttia.

Sen sijaan hammaslääkäreitä puuttui perustervey­denhuollosta vain 7,5 prosenttia, mikä on ­selvästi ­vähemmän kuin Hammaslääkäriliiton ­kyselyssä. ­Siinä kattavamman vastaajamäärän ­mukaan hammaslääkäreitä puuttui terveyskeskuksista 11,7 prosenttia.

Erikoissairaanhoidossa lääkäripula oli tuttuun ­tapaan pahinta psykiatriassa, anestesiologiassa ja tehohoidossa sekä akuuttilääketieteessä. Myös ­sisätaudit, radiologia, neurologia ja keuhkosairaudet erottuvat isoina aloina, joissa pula on vakava. ­Ostopalveluita käytetään psykiatrian alojen lisäksi eniten radiologiassa ja silmätaudeissa.

Henkilöstöpula pahenee, ellei mitään tehdä

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on kärsitty henkilöstöpulasta jo pitkään. Työvoimapulan juurisyy on se, ­ettei ammattilaisia kouluteta riittävästi suhteessa kunnille ja hyvinvointialueille säädettyihin velvoitteisiin sekä palveluiden kysynnän kasvuun.

Lääkärien erikoistumiskoulutusta on koordi­noitu jo vuosia sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa koordinaatiojaostossa. Perusongelmaan, eli liian ­vähäiseen erikoistuvien lääkärien määrään, ei huolellinenkaan koordinaatio auta.

KT on vuosia peräänkuuluttanut vaikuttavia lääkkeitä henkilöstöpulaan. Työvoiman tarjontaa lisääviä keinoja ovat koulutusmäärien tuntuva lisääminen pula-aloilla ja työperäisen maahanmuuton kasvattaminen. Ammattihenkilöiden kysyntää ohjaavia keinoja olisivat muun muassa mitoituksien ja kelpoisuusehtojen arviointi ja väljentäminen.

Lisäksi on arvioitava, voisiko ammattilaisten työaikaa käyttää enemmän asiakastyöhön ja vähemmän raportointiin. Jos löydetään tehtäviä, joiden ­tuottama hyöty on vähäinen, niistä pitäisi luopua.