”Potilaiden valinnanvapaudesta ei puhuta”

Vuonna 2007 tehtiin uudistus, jossa osa sairaanhoitopiireistä antoi asiakkaille mahdollisuuden valita kiireettömän hoidon ja leikkauksen muustakin kuin lähimmästä sairaalasta. Uudistus paransi merkittävästi potilaiden hoitoon pääsyä, eikä lisännyt kustannuksia.

Turun yliopiston terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen kertoo tämän esimerkkinä tutkimastaan vaikuttavuuden paranemisesta.

– Nyt valinnanvapaudesta ei juuri puhuta, vaikka hyvinvointialueilla on osin hyvin pitkiä jonoja ja eri alueilla on isoja eroja jonojen pituudessa. Valinnanvapauden laajempi hyödyntäminen voisi helpottaa tilannetta, hän sanoo.

Hyvinvointialueiden tuottamien sosiaali- ja terveyspalveluiden toivotaan olevan mahdollisimman vaikuttavia. Kun vaikuttavuutta yritetään lisätä, muutosten pitäisi perustua tutkimustietoon. Pulmana on, että jotkin aiheet tuottavat luontaisesti paremman tutkimusasetelman kuin toiset.

– Vaikuttavuutta mitatessa pitäisi pyrkiä arvioimaan syy–seuraus-suhteita: mikä on jonkin yksittäisen uudistuksen suora vaikutus sote-palvelun laatuun. Tähän tarvitaan yleensä vertailuasetelma.

Jos esimerkiksi Porissa olisi toteutettu vuoden 2023 alussa hammashoitoon liittyvä uudistus, sen vaikutusta ei pitäisi arvioida vain vertailemalla hammashoidon toimivuutta Porissa vuosina 2022 ja 2023. Samaan aikaan nimittäin Porissa tai koko maassa olisi voinut tapahtua jotain muutakin, joka vaikuttaa hammashoitoon.

Jos sen sijaan tutkimukseen otetaan mukaan myös Turun ja Vaasan hammashoidon toimivuus kyseisinä vuosina, saadaan parempi vertailuasetelma: Porissa tehtiin uudistus, muualla ei, ja uudistuksen vaikutusta voidaan pyrkiä arvioimaan suhteessa vertailualueisiin.

Eritahtisuus auttaa tutkijoita​

Suomessa sote-järjestelmää on uudistettu usein eri kunnissa ja hyvinvointialueilla hieman eri tahtiin, joten moniin uudistuksiin löytyy vertailualue. Kaikissa uudistuksissa näin ei kuitenkaan ole.

– Kun poliitikot toivovat lisää tutkimustietoa sote-uudistusten tueksi, heidän pitäisi miettiä uudistusten toteutusta niin, että niiden vaikutusta voisi järkevästi tutkia.

Aineistoissa on myös isoja eroja. Erikoissairaanhoidossa on usein laadukkaita aineistoja ja tutkimusnäyttöä hyödynnetään enemmän, kun taas perusterveydenhoidossa tutkimusnäyttöä vaikuttavuudesta on varsin vähän.

– Erikoissairaanhoitoon päätyy yleensä erityisen päteviä lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa, ja he keräävät aineistoa pedantisti. Monet erikoislääkärit myös tekevät itse samalla tutkimusta ja näin syntyy aineistoa muillekin tutkijoille.

Laadukasta tutkimustietoa vaikuttavuudesta syntyy yleensä selkeistä kokonaisuuksista ja paloittain. Kokonaisen kunnan tai hyvinvointialueen toiminnan vaikuttavuutta on tutkijan mahdotonta arvioida.

– Palveluita ja muuttujia on niin paljon, että niitä ei pysty järkevästi aggregoimaan yhteen.

Digipalvelut arvoitus

Kortelainen tutkii kollegoineen parhaillaan digitaalisten terveyspalvelujen vaikuttavuutta. Yksityiset lääkäriasemat ovat tarjonneet digipalveluita jo kauan, ja nyt niiden käyttöä laajennetaan myös hyvinvointialueilla.

Digipalvelut voivat parantaa sote-palveluiden vaikuttavuutta, mutta tutkimustietoa aiheesta on vielä vähän.

– Digipalvelut on otettu hyvin nopeasti käyttöön. Vielä ei kuitenkaan ole varmaa, mitkä asiakasryhmät niistä hyötyvät ja voiko niistä olla joillekin ryhmille haittaa. 

Mika Kortelainen

Turun yliopiston terveystaloustieteen professori ja THL:n tutkimusprofessori.

Tutkii vaikuttavuutta sote-sektorilla. Työskennellyt aiemmin VATTissa, Manchesterin yliopistossa sekä Aston Business School -yliopistossa Birminghamissa.