"Olennaista olisi auttaa ihmisiä ajoissa"

Oma Hämeessä eli Kanta-­Hämeen hyvinvointialueella ei ollut ennen vuoden alkua laajaa sote-yhteenliittymää. Alueen toimitusjohtaja ja KT:n hyvinvointialuejaoston puheenjohtaja Olli Naukkarinen sanoo, että juuri tässä on yksi mahdollisuus saavuttaa säästöjä.

– Monilla muilla alueillahan on turhia rakenteita purettavana. Me pystymme kerralla rakentamaan sellaisen, joka palvelee tulevaisuutta.

Löytyy Oma Hämeestäkin sentään jotain valmiita yhteistyörakenteita.

– Puhutaan kolmesta tai neljästä erilaisesta toimintatavasta erilaisissa asioissa, ei sentään yhdestätoista. Alueella on Forssan ja Riihimäen seudun sotekuntayhtymät, sairaanhoitopiiri ja Janakkalan kunta vielä vähän erikseen.

Naukkarisen mukaan Oma Hämeen alue on viime vuosina ollut viiden kustannustehokkaimman alueen joukossa Suomessa.

Parhaat käytännöt käyttöön

Tuottavuuden parantamiseen löytyy Naukkarisen mukaan paljon mahdollisuuksia jo siitä, että otetaan käyttöön jossakin omalla alueella hyväksi osoittautuneet käytännöt.

Tätä  varten Oma Hämeen palvelu­verkosta on kartoitettu eri yksiköiden väliset tuottavuuserot. Esimerkiksi ympäri­vuorokautisten asumispalvelujen piirissä on vähimmillään runsas kuusi ja enimmillään yli kahdeksan prosenttia ikäihmisistä.

– Jos katsotaan vaikkapa kotisairaala­toimintaa, niin yhdellä alueella se on hoidettu hyvin. Digitaalinen asiointi on taas hoidettu toisella seudulla asiointien määrällä mitattuna hyvin.

Naukkarinen kertoo, että Kanta-­Hämeen alueen asukkaista 10 prosenttia käyttää sote-palveluja erittäin paljon ja 70 prosenttia satunnaisesti. Loput 20 prosenttia sijoittuvat näiden ryhmien väliin.

– Iso juttu olisi löytää sellaiset toimintatavat, että mahdollisimman harva 20 prosentista luiskahtaisi eniten käyttävien ryhmään. Olennaista olisi pystyä auttamaan ihmisiä riittävän ajoissa, jolloin ehkä pystyttäisiin estämään heidän päätymisensä erikoissairaanhoidon jonoihin.

Tässä piilee Naukkarisen mukaan ongelma, koska hyvinvointialueiden taloustilanne on niin tiukka.

– Tällä hetkellä kaikki sanovat, että pitäisi panostaa peruspalveluihin. Jos niin tehdään, se nostaa erikoissairaanhoidon kysyntää hetkellisesti, koska tulee lisää löydöksiä.

Hyödyt näkyvät erikoissairaanhoidossa vasta muutaman vuoden päästä.

– Mielestäni vaadittu tuottavuuden parannus on hyvin toteutettavissa, mutta sitä on mahdoton toteuttaa järkevästi kolmessa vuodessa.

Digitalisaatio tehostaa

Palveluja on jo saatu tehostettua muun muassa digitalisaation avulla. Naukkarisen mielestä mielikuvien tasolla digitalisaatio yhdistyy usein nuoriin diginatiiveihin, jotka käyttävät sujuvasti sähköisiä palveluja.

Sotepalveluissa digitalisaatio tarkoittaa kuitenkin usein aivan muuta. Esimerkiksi ikäihmisen luona vieraileva hoitaja voisi saada yhteyden lääkäriin mukanaan olevalla digilaitteella.

Turhia käyntejä päivystykseen estää Kanta-Hämeessä Gerbiili, eli geriatrinen mobiiliyksikkö. Se on kiireettömän palvelun yksikkö, joka tulee ikäihmisten luokse.

Gerbiilin tavoitteena on hoitaa hoitoa tarvitsevat vanhukset paikan päällä, jotta ambulansseja ei käytetä takseina. Naukkarisen mukaan kiireettömien kuljetusten määrä onkin jo puolittunut vanhusten hoidossa.

Digitaalisia väyliä opetellaan hyödyntämään myös siten, että potilaan asia tai vaiva saadaan hoidettua kerralla. Janakkalan kokeilussa asiakaspalvelijat pyrkivät ohjaamaan yhteyttä ottaneet asiakkaat suoraan oikealle ammattilaiselle, kuten fysioterapeutille.

Uusinta uutta on kaikkien Kanta-Hämeen hyvinvointialueen asukkaiden käytössä oleva applikaatio, jota kautta voi varata esimerkiksi neuvola- ja rokotusajat tai chatata hoitajan ja lääkärin kanssa videon välityksellä.

Suunnitelmat yhteistyössä henkilöstön kanssa

Monella hyvinvointialueella on käynnistetty yhteistoimintaneuvottelut. Oma Hämeessä sellaisia ei virallisesti käydä. Olli Naukkarinen kuitenkin toteaa pilke silmäkulmassa, että heillä neuvotteluita käydään joka viikko.

– Yhteistoimintaa ei pitäisi dramatisoida eikä yhdistää irtisanomisiin, sillä sehän tarkoittaa vain sitä, että  keskustellaan yhdessä muutoksista.

Naukkarisen mukaan järkevät toimintamallit eivät synny ylhäältä alas käskyttämällä vaan dialogissa henkilöstön kanssa.

Sen sijaan työvoimapula on Naukkarisenkin mielestä vaikea ongelma, jossa työnantajien ja -tekijöiden intressit yhtyvät enemmän kuin silloin, kun kysymys on vain rahasta.

– Miten pystymme tekemään asiat sillä henkilöstöllä, joka on saatavissa? Henkilöstön jaksamista ei voi jatkuvasti venyttää äärimmilleen, vaan töitä pitäisi olla sellainen määrä, joka on tehtävissä. Yhtenäiset käytännöt olisivat yksi ratkaisun avain.