Voiko nuorikin luottaa saavansa eläkettä?
Syntyvyyden väheneminen pakottaa karsimaan eläkejärjestelmän etuja. Voiko nuorikin odottaa saavansa kohtuullista eläkettä, vaikka suomalainen eläkejärjestelmä toimii kuin ketjukirje?
Usein kuulee, etteivät nuoret luota eläkejärjestelmään. Ajatus on, ettei eläkkeelle pääse koskaan tai jos pääseekin, eläke jää liian pieneksi elämiseen.
Osalle kritiikistä on syytä: Esimerkiksi eläkemaksut ovat nousseet. Myös eläkeikä nousee koko ajan. Nuoret voivat silti luottaa työeläkejärjestelmän tarjoavan heille kohtuullisen eläkkeen.
Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan nuorten kokema epäluottamus vähenee selvästi, kun he saavat faktatietoa. Euroilla mitattuna eläkkeet ovat kasvaneet, vaikka niin sanottu korvaussuhde eli viimeisten työvuosien ansioiden ja eläkkeen suhde onkin hieman heikentynyt.
Työeläkkeen karttuminen edellyttää kuitenkin sitä, että on työelämässä. Syntyvyydenkin tulisi pysyä säällisellä tasolla. Osin syntyvyyden vähentymistä voidaan paikata maahanmuutolla.
Eläkkeelle päästään entistä vanhempana
Suomalainen eläkejärjestelmä on kuin ketjukirje, jossa suurimman osan nykyisten eläkeläisten eläkkeistä kustantavat työssäkäyvät. Osa maksuista rahastoidaan, mikä vähentää tulevien sukupolvien maksutaakkaa.
Järjestelmä toimii suhteellisen hyvin, jos työtä riittää ja sukupolvet ovat suunnilleen samankokoisia. Syntyvyyden alentuminen kuitenkin lisää maksukuormaa yhä pienevälle työväestölle. Tämä on pakottanut karsimaan eläkejärjestelmää.
Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa suurin periaatteellinen muutos oli se, että eläkeikä sidottiin eliniän muuttumiseen. Nykyiset työikäiset elävät pidempään kuin edelliset polvet. Tämän vuoksi pidettiin kohtuullisena, että osa lisävuosista käytetään työskentelyyn.
Esimerkiksi vuosina 1941–45 syntyneillä miehillä elinajanodote oli 54 vuotta ja naisilla alle 61 vuotta. Vuonna 2022 syntyneen odotetaan elävän yli 20 vuotta pidempään.
Työelämässä olevia kohdellaan tasapuolisesti
Aiemmin eläkemaksut olivat selvästi pienempiä kuin nyt, ja eläke karttui viimeisten työvuosien palkan perusteella. Vuonna 1996 siirryttiin tarkastelemaan viimeisten kymmenen työvuoden keskiansioita, ja vuodesta 2005 asti on tarkasteltu koko työuran keskipalkkaa.
Sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta voi tarkastella usealla tavalla. Yksi tapa on vertailla sitä, millaista tuottoa työntekijä saa koko työurallaan maksamilleen eläkemaksuille.
Eläketurvakeskuksen mukaan vuonna 1940 syntyneellä tuotto oli noin 6,9 prosenttia ja vuonna 1950 syntyneellä 4,0 prosenttia. Vuonna 1970 ja sen jälkeen syntyneillä tuotto on ollut noin 2,3 prosenttia.
Äkkiseltään voisi siis päätellä, että vanhemmilla sukupolvilla on ollut nuoria selvästi parempi diili eläkejärjestelmään maksetuille maksuille. Toisaalta moni heistä sai nykynuoria niukemmat lähtökohdat elämälleen ja koulutusmahdollisuudet olivat nykyistä heikommat. Työssäkäyvien nykysukupolvien välillä järjestelmä on melko tasa-arvoinen.
Eläkettä alkaa karttua jo 17-vuotiaana
Samaan aikaan kun eläkeikää on nostettu, on eläkkeen alinta karttumisikää alennettu. Nykyään eläkettä karttuu jo 17-vuoden iästä lähtien.
Vuodesta 2005 lähtien eläkettä on karttunut esimerkiksi työttömyysjaksoilta ja ammatilliseen perustutkintoon tai korkeakoulututkintoon johtavasta opiskelusta. Samoin eläkettä kertyy lastenhoidosta vanhempainpäivärahan tai kotihoidontuen ajalta.
Suurin nuorten eläkkeisiin liittyvä ongelma on se, etteivät kaikki pysty työskentelemään eläkeikään saakka. Nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ja niihin liittyvä työkyvyttömyys ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina. Olisikin erittäin tärkeää pystyä tukemaan nuorten työkykyä.
16.6.2023