"Virhearviot voivat tulla kalliiksi"

Lakien vaikutusarviointi on erittäin merkittävässä roolissa nykyisessä työvoimapulassa. Vaikutusarvioinneissa pitäisi tunnistaa työvoimapulan suuruus sekä arvioida millä aikataululla ja toimenpiteillä uusista velvoitteista selvitään samalla, kun täytetään muut lakisääteiset velvoitteet. Ongelmat syntyvät siitä, että vaikutusarvioinneissa on huomioitu vain lain muutoksen edellyttämä lisähenkilöstö.

Laillistettujen ammattihenkilöiden riittämätön määrä vaikeuttaa jo nyt palvelujen tuottamista. Lakeihin kirjattujen palvelulupausten laajentaminen tai palvelujen lisääminen vaatiikin uudelleenarviointia.

Työvoimapula korostaa lakien epätoivottuja sivuvaikutuksia.  Tiukalla sääntelyllä tavoiteltu palvelujen parantaminen vähentää käytännössä henkilöstön määrää muissa, kevyemmin säännellyissä palveluissa. Esimerkiksi Helsinki on vähentänyt puisto- ja kerhotoimintaa turvatakseen varhaiskasvatukseen tarvittavan henkilömäärän.

Hallitusohjelmaneuvotteluissa on noussut esiin ajatus nopeuttaa yksityislääkärille pääsyä Kela-korvausten avulla. Yksityiset terveyspalveluyritykset ovat kannattaneet heille suunnattua pottia veronmaksajien rahaa. Hyvinvointialueet ovat muistuttaneet, että muutoksen vaatimat lääkärit olisi käytännössä siirrettävä julkiselta puolelta yksityiselle. Helpot ja nopeat potilaat priorisoitaisiin palveluja enemmän tarvitsevien ohi.

Vaikutusarvioinneissa lisähenkilöstön työvoimakustannuksia arvioidaan perinteisesti keskimääräisellä palkkatasolla. Tämä ei toimi silloin, kun ammattihenkilöille on tarjolla paljon vaihtoehtoisia työpaikkoja. Toisesta työstä toiseen siirtyvä ei siirry uuteen paikkaansa keskipalkalla.

Valtiovarainministeriön tuoreiden arvioiden mukaan vuokratyövoiman palkat ovat tuplasti yli keskipalkan. Hyvinvointialueet ovat ilmoittaneet, että vuokralääkärin kustannus voi olla jopa nelinkertainen virkalääkäriin verrattuna. Kiristyvät hoitotakuut ja henkilöstömitoitukset aiheuttavat vielä kysyntäpiikin, jolloin kilpailu nostaa palkkatasoa entisestään. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon.

Lain voimaantulosta pitäisi säätää siten, että voimaantulo olisi ehdollista sille, että lain noudattaminen on mahdollista. Toimien riittävyys pitää arvioida realistista tilannekuvaa vasten. Laissa edellytetty ammattihenkilöiden määrä olisi esimerkiksi tuotettava koulutuspaikkoja lisäämällä, mikä edellyttäisi lakeihin pitkiä siirtymäaikoja. Vaihto­ehtoisesti mitoituksia, kelpoisuusehtoja tai muuta sääntelyä olisi purettava toisaalla tai tuotantotapoja olisi muutettava, jotta ammattilaisten kysyntä vähenisi. Tätä keinoa ei ole käytetty.

Pitkätkään siirtymäajat eivät auta, jos muutosta tukevat toimet ovat riittämättömiä. Varhaiskasvatuslaki tuli voimaan 2018, mutta henkilöstörakenteen päälaelleen kääntävä sääntely tulee voimaan vasta 2030. Näyttäisi siltä, että pitkäkään siirtymäaika ei auta, vaan mitoitusta ei voida täyttää kelpoisuusehdot täyttävällä henkilöstöllä.

Virhearviot lakien vaikutusarvioinneissa maksetaan muiden palvelujen kustannuksella ja ylittyvinä kustannusarvioina. Kaavaillut henkilöstömitoituksien ja kelpoisuusehtojen kiristykset pitäisi arvioida uudelleen henkilöstön saatavuuden ja rahoituksen riittävyyden näkökulmista. Palvelujen tuottamisen edellytyksiä on parannettu hyvinvointialueiden leveämmillä hartioilla, mutta nyt palveluja järjestävien käsiä ei kannata sitoa ylikireällä nippelisääntelyllä.