Työelämäpsykologi vaatii: Lisää hiivaa taikinaan!

Aivoravistelu on Ville Ojasen kehittämä käsite, jolla hän kuvaa työyhteisöjen ja esihenkilöiden tarvitsemaa havahtumista.

– Psykologin työssäni havaitsin, että vallitseva tapa jäsentää todellisuutta perustuu teknis-taloudelliseen ja hallinnollis-juridiseen ajatteluun. Tällöin johtaminen on asioiden hoitamista ja hallinnointia. Inhimillinen ajattelutapa, jota itse haluan tuoda esiin, jää liian helposti sivuun. Siksi olen puhunut aivoravistelusta, jota tarvitaan uuden ajattelutavan löytämiseen.

– Tarvitaan hiivaa, joka kohottaa taikinan. Mekanisoitunut organisaatio on kuin kova pulla, joka ei maistu kenellekään.

Ville Ojasen mukaan kaiken ytimessä on kasvaminen siihen, että johtaja kykenee luomaan edellytyksiä toimiville yhteistyösuhteille organisaatioissa ja ylläpitämään niitä. Tällä hetkellä Ojanen näkee työpaikoilla inhimillistä kestävyysvajetta.

“Ihmiset pitää laittaa yhdessä puhumaan, mitä asiakkaat tarvitsevat, millaista osaamista organisaatiossa tarvitaan ja miten tunnistetaan esimerkiksi kokeneiden työntekijöiden osaamista”, psykologi Ville Ojanen sanoo.

Töitä tehdään järjestelmille

– Tehdään töitä järjestelmille ja prosesseille eikä toisillemme. Perinteiset johtamisen välineet eivät toimi, jos ihmisyhteisö ei toimi. Yhteisö ei toimi, jos ihmisillä ei ole sellaiset välit toisiinsa, että organisaatio kokonaisuutena huokuu luottamusta. Työnantajan haasteena on kaivaa inhimillisyys esille. 

Suoritekeskeinen malli on helppo toteuttaa ja mitata, ja siksi sitä suositaan.

– Saadaan tuloksia, mutta se ei ole kestävää. On tehtävä asioita, jotka ovat ihmisille hyväksi, Ojanen korostaa.

Koronan myötä etätyö ja hybridityö ovat tulleet arjeksi useissa työyhteisöissä. Ville Ojanen painottaa ruohonjuuritason yhteistyön merkitystä onnistumisessa. Ilmapiirin on oltava turvallinen, arvostava ja luottamuksellinen. 

Etätyön riskinä on Ville Ojasen mukaan se, että kotona on liiankin mukavaa ja työpaikan yhteisöllisyys rapautuu. Johdon haasteena on saada aikaan yhteisymmärrys siitä, että lähipäiviä tarvitaan jokaista hyödyttävän yhteisöllisyyden ja inhimillisen ilmapiirin takia eikä siksi, että esihenkilöt pääsevät kontrolloimaan.

Ojanen muistuttaa, että organisaatioilla on vastuu tukea ihmisiä ja pitää huolta jaksamisen rajoista.

– Innostava työ luo helposti pyörteen, johon voi kadota. Esihenkilön itsensä on oltava hereillä oman jaksamisensa suhteen. On kyettävä hahmottamaan, mikä työssä on oikeasti tärkeää, jolloin voimavarat kohdistuvat oikein.

– Kaiken ytimessä on luottamus. Tulevaisuudessa menestyvät ne organisaatiot, joissa on inhimillistä kestävyyttä, Ojanen kiteyttää.

Kysy, mitä oikeasti tarvitaan

Ville Ojasen mielestä inhimillisen toimeliaisuuden kenttä, joka jäsennetään nykyisin käsitteen “työ” alle, ymmärretään vajavaisesti. Tämä estää työurien pidentämisen täysipainoisesti.

– ”Työ” on hyvin yksinkertaistava tapa jäsentää inhimillistä toimeliaisuutta. Ei ole mitään neurobiologista hetkeä, jolloin ihminen tulee eläkeikään. Olisi tutustuttava siihen, miten ihminen kasvaa, kehittyy ja on aktiivinen ja toimelias omien kykyjensä ja jaksamisensa mukaan.

Esillä voimakkaita pelkoja

Ojanen on huolissaan siitä, kuinka voimakkaasti pelot ovat vallalla nykyisessä työelämässä. Pelätään hyväksikäytetyksi tulemista, ja toisaalta työnantajat pyrkivät hallitsemaan omia pelkojaan mekanisoimalla ja kontrolloimalla työprosesseja. Näin työhön kelpaavien ihmisten joukko käy suppeaksi.

– Oppimisen ajatellaan leviävän organisaatioon. Käykin niin, että tieto ei jalkaudu organisaatioon, koska työntekijät eivät koe sitä hyödyllisenä. n

Ville Ojanen

• Psykologi, FT ja start-up-yrittäjä
• Väitellyt kognitiivisesta neurotieteestä. Toimii työelämävalmentajana, puhujana ja asiantuntijana valtioneuvoston kansliassa. Työskennellyt tutkijana Suomen akatemian huippuyksikössä.