Kriiseihin on haettava ratkaisuja

Ratkaisuna on ollut esimerkiksi Ruotsista ja Tanskasta poikkeava, mittava velkaantuminen. Se on kuitenkin vain tilapäinen keino.

Valtiovarainministeriö arvioi, että väestön ikääntyessä voidaan jo muutaman vuoden päästä olla tilanteessa, jossa menojen rahoittaminen vaatii 14–15 miljardin velkaantumista vuosittain. Tahtia on pystyttävä taittamaan alaspäin.

Olennainen osa keinovalikoimassa on julkisten palvelujen tuottavuuden parantaminen. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen 0,5 prosenttiyksiköllä supistaisi kestävyysvajetta peräti 1,7 prosenttiyksikköä.

Verovaroin tuotetuissa palveluissa, joissa arvoa ei määritetä markkinaehtoisesti, on tavallistakin vaikeampaa mitata tuottavuutta. Yksinkertaistettuna voidaan kuitenkin sanoa, että julkisen sektorin tuottavuutta voidaan kasvattaa joko lisäämällä julkisten toimintojen laatua tai määrää nykyisillä resurssilla, tai saavuttamalla sama tuotannon taso aiempaa pienemmällä resurssimäärällä.

Julkisella alalla tuottavuuden edistämiseksi on olennaista kehittää uusia toimintatapoja ja hyödyntää eri ammattilaisten välistä työnjakoa aiempaa paremmin. Digitalisaatiolla on merkittävä rooli uusien toimintatapojen luomisessa ja palvelujen laadun sekä saatavuuden parantamisessa. Vastaavasti liian kireiden kelpoisuusvaatimusten ja henkilöstömitoituksen yhdistelmä hankaloittaa palveluiden tuottamista.

Velkakriisin ratkaisu on omissa käsissämme. On silti paljon helpompaa luvata kestävää kasvua ja julkisten palveluiden tuottavuuden kasvattamista ennen vaaleja, kuin toteuttaa lupauksia vaalien jälkeen.

Velkakriisin lisäksi on ratkaistava ilmastokriisi. Globaaliin ilmastoon Suomen vaikutus on pieni, mutta toivottavasti onnistumme hyödyntämään valtavan taloudellisen potentiaalin, joka liittyy vihreän siirtymän investointitarpeisiin ja uusiin työpaikkoihin. Yhteisten painopisteiden ja ratkaisujen löytymistä saattaa vaikeuttaa se, että velkakriisistä ja ilmastokriisistä ovat huolissaan usein eri tahot.

Näitäkin kriisejä dramaattisesti merkittävämmäksi voi osoittautua syntyvyyskriisi. Syntyvyyden trendinomainen väheneminen on kiihtynyt suorastaan romahdukseksi viime vuosina. Ilmiö pahentaa merkittävästi näkymiä huoltosuhteen kehityksestä, vaikeuttaa talouden tasapainon saavuttamista ja aiheuttaa mittavia haasteita niin sosiaaliturva- kuin eläkejärjestelmälle.

Voidaan aiheellisesti kysyä voiko syntyvyyden jatkuvalle alenemiselle tehdä mitään, sillä ilmiö koskettaa laajasti kaikkia länsimaita. Suomessa maansisäinen muuttoliike hankaloittaa perheenmuodostusta, kun maaseudulle jää etupäässä kouluttamattomia miehiä ja kouluttautuneet naiset asuttavat kaupunkeja. Kansalaiset eivät tällä hetkellä saavuta toivomaansa lapsilukua. Myös poliittisia toimia olisi syytä arvioida siitä näkökulmasta, edesauttavatko ne ihmisten toivoman lapsiluvun saavuttamista.

Mainittuja kolmea ongelmaa yhdistää se, että niiden vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä ja yksittäisen vuoden merkitys on olematon. Siksi asian hoitamisen aloittamista on ollut helppo lykätä tulevaisuuteen, ja keskittyä hoitamaan jokin muu, helpommin ratkaistava ongelma ensin. Jokaiseen ongelmista on tartuttava. Yksinkertaisia ratkaisuja ei ole. Juuri siksi ratkaisujen lykkääminen on erityisen epätoivottavaa.