Mistä lisää maahanmuuttajia?  

Henkilöstöpula on yksi suurimmista haasteista kunnissa ja hyvinvointialueilla. KT on esittänyt ratkaisuksi ongelmaan muun muassa henkilöstön kelpoisuusvaatimusten ja henkilöstömitoitusten uudelleenarviointia sekä koulutuspaikkojen lisäämistä. Tarvitaan monenlaisia koulutuspolkuja, jotta mahdollisimman moni voi joustavasti pätevöityä tarpeellisiin ammatteihin.

Pelkästään koulutuksen lisääminen ei kuitenkaan riitä, sillä Suomen väestörakenne on vino. Vauvoja syntyy liian vähän ja samaan aikaan väki vanhenee. Työikäisiä veronmaksajia on ennen pitkää liian vähän suhteessa huollettaviin.

Siksi moni taho, niin myös KT, peräänkuuluttaa työperäisen maahanmuuton lisäämistä. Ulkomaisia osaajia tarvitaan eri arvioiden mukaan satoja tuhansia. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä samoista osaajista kilpailevat monet muutkin harmaantuvat kansakunnat.

Korkeakoulutetuista 79 % on sopeutunut Suomeen hyvin. 

Tulija hukkuu byrokratian suohon  

Tähän mennessä keskustelua työperäisestä maahanmuutosta voinee kuvata parhaiten sanonnalla: paljon puhetta, vähän villoja. Juhlapuheissa tulijoita toivotaan, mutta toimenpiteet antavat odottaa itseään.

Käytännössä Suomeen tuleva – jopa Suomessa jo asuva – ulkomaalainen ja hänen työnantajansa törmäävät moniportaiseen esterataan. Ulkomaalaisen työlupa eli oikeus työskennellä Suomessa riippuu siitä, minkä maan kansalainen hän on, millaista työtä tekee ja kuinka pitkään hän aikoo työskennellä Suomessa. Tätä kutsutaan työvoiman saatavuusharkinnaksi, ja siitä vastaa TE-toimisto.

Eikä siinä vielä kaikki: Tulijan koulutusta tai tutkintoja ei useinkaan hyväksytä Suomessa, vaan hänen on usein uudelleenkouluttauduttava tai täydennettävä tutkintoaan Suomessa. Lisäksi hän joutuu opettelemaan suomen ja jopa ruotsin kieltä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla ammattilaisten lupamenettelyistä vastaa Valvira.

Erilaiset lupamenettelyt ovat inhimillisesti katsottuna raskaita ja voivat saada tulijan kääntämään katseensa muille maille. Hallinnollisesti ne syövät resursseja, joita voitaisiin käyttää järkevämmin muuhun. Pelkästään henkilötunnuksen saaminen pankkitilin avaamiseksi ja palkan maksamiseksi voi viedä kohtuuttoman paljon aikaa. 

39 % on kokenut syrjintää.

Työperäisestä maahanmuutosta sujuvaa  

KT vaatii hallitusohjelmatavoitteissaan, että työperäistä maahanmuuttoa tulee lisätä ja ulkomaalaisten työntekijöiden lupaprosesseja nopeuttaa. Työvoiman saatavuusharkinnasta on luovuttava koko maassa. Kansainvälinen rekrytointi vaatii aktiivisuutta, poikkihallinnollista koordinointia ja suunnittelua.

KT:n mukaan esimerkiksi kielitutkintoihin johtavaa koulutusta on lisättävä ja järjestettävä joustavasti myös verkossa. Kieli- ja pätevöittämiskoulutusten tulisi olla osa ammattikorkeakoulujen vakiintunutta, budjetista rahoitettua toimintaa.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan laillistamisprosessi Valvirassa pitää uudistaa ja digitalisoida niin, ettei lupaprosessi vie enempää aikaa kuin kaksi viikkoa. Myös lupien hinnoittelua tulee tarkistaa halvemmaksi.

Suomi tarvitsee suoria, kahdenvälisiä rekrytointisopimuksia ulkomailta, mutta lisäksi on käännettävä kaikki muutkin kivet. Ei sovi unohtaa, että meillä on maassa jo nykyisin ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, jotka eivät ole päässeet ainakaan koulutustaan vastaavaan työhön. Heidän joukossaan on myös sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kysyttyjä osaajia. Lisäksi mahdollisimman moni ulkomailla opiskellut suomalaislähtöinen lääkäri ja hammaslääkäri tulisi rekrytoida Suomeen töihin.

Suomessa on ennestään vain vähän maahanmuuttaneita, ja työmarkkinat ovat sisäänpäin kääntyneet. Työnantajat eivät aina uskalla palkata vieraskielistä henkilöä, jonka kokemus ja osaaminen on hankittu ulkomailla.

Sekä työnantajat että työyhteisöt tarvitsevat lisää rekrytointiosaamista ja valmennusta monimuotoisuuteen. Emme voi jäädä odottamaan, että tulijat muuttuvat suomalaisiksi, vaan myös Suomen ja suomalaisten pitää muuttua.