Tervetuloa Espooseen!

Projektipäällikkö Olga Silfver luotsaa maaliskuun alussa 2021 aloittanutta KOSKE-osaamis­keskusta, joka edistää korkeakoulutettujen maahanmuuttajataus­taisten espoolaisten työllistymistä. Palveluun mukaan pääsemisen edellytyksenä on B1-tasoinen suomen kielen taito.

– Asiakkaistamme noin puolet on Suomeen töihin tulleiden korkeakoulutettujen puolisoita. Loput ovat suomalaisen perheenjäseniä, Suomessa opiskelleita tai muiden syiden takia Suomeen tulleita. Yhteistä on tuen tarve omalle alalle töihin pääsemisessä, Silfver kertoo.

Koronasta huolimatta toiminnassa on lähdetty reippaasti liikkeelle. KOSKEssa on Silfverin ohella kymmenen työntekijää, joista puolet on asiakkaita henkilökohtaisesti palvelevia uraohjaajia. Mukana on jopa palvelumuotoilija, jonka tehtävänä on varmistaa palvelujen sujuvuus ja tarkoituksenmukaisuus.

Aloitusvuotena 2021 KOSKEssa aloitti 285 uutta asiakasta. Heistä 25 prosenttia on Silfverin mukaan työllis­tynyt joko suoraan tai palkka­tuella avoimille työmarkkinoille ja 7 prosenttia on ollut työkokeilussa. Yleisimmin asiakkailla on ollut teknisen tai kaupallisen alan koulutus.

Pitkäjänteisyydellä saadaan tuloksia

Olga Silfver näkee, että suurin este kunta-­alalle työllistymisessä on kelpoisuus- ja kielitaitovaatimuksissa. Silfver uskoo, että valmiutta joustamiseen pitäisi olla puolin ja toisin. Hän kertoo esimerkin kolmannesta maasta saapuneesta erikoishammaslääkäristä, joka on työskennellyt hammashoitolassa avustavissa tehtävissä, kun hänen osaamisen tunnistamisprosessinsa on kesken. Näin sekä hänen kielitaitonsa että kokemuksensa suomalaisesta työkulttuurista pääsevät kehittymään.

– Etelä-Suomessa on huutava pula esimerkiksi varhaiskasvatuksen maistereista, joita maahanmuuttajista löytyy. Voisiko tällä kohtaa harkita vaikkapa jonkinlaista oppisopimuksen kaltaista koulutusta, jolla suomalainen kelpoisuus syntyisi?

Kaikkiaan Silfver on sitä mieltä, että vanhenevan väestön Suomessa jäykistä kielitaitovaatimuksista on luovuttava, jos halutaan, että palveluille on tekijöitä. Tarvitaan aloitustason työpaikkoja, joissa vaatimattomampi kielitaito riittää. Hän uskoo, että luomalla työssä etenemisen mahdollistavat portaat varmistetaan henkilöstön saatavuus tulevaisuudessa.

Myös pätevöitymisprosessien pituuteen on hänen mielestään saatava muutos. Silfver ihmettelee sitäkin, että hänen tietämänsä pätevöitymiskoulutukset toimivat edelleen hankerahoituksella eikä niitä ole vakinaistettu.

Kaikki alat eivät kuitenkaan ole säädeltyjä.

– Maahanmuuttajalle on elintär­keää saada ensimmäinen työpaikka, jossa luodaan verkostoja ja saadaan referenssejä ja kokemusta. Kunnalle tämä on investointia tulevaan veronmaksajaan. Meidänkin asiakkaillamme on osaamista, jota Suomessa ei ennestään ole.

Suomea oppii parhaiten työn ohessa

Espoon kaupungilla työskentelevä Ekaterina von Brandenburg toivoo mahdollisimman monen ulkomailta muuttaneen työnhakijan saavan mahdollisuuden näyttää kykynsä kunta-­alalla. Hänelle itselleen työkokeilu museossa tarjosi työnhaussa ratkaisevaa varmuutta ja aktiivisuutta.

Ekaterina eli Katja von Brandenburg saapui Suomeen alun perin au pairiksi 12 vuotta sitten ja on ehtinyt näinä vuosina paljon. Petroskoin yliopiston kansainvälisten suhteiden tutkinto on vaihtunut hotelli- ja ravintola-alaan ja restonomin tutkintoon Haaga-Heliassa, ja sen jälkeen vielä Jyväskylän yliopistoon ja maisterintutkintoon ympäristöjohtamisen koulutusohjelmasta.

– Helsingissä työskentelin lähi- ja luomuruokaan erikoistuneessa ravintolassa. Tämä herätti kiinnostuksen kestävään kehitykseen laajemmin, ja 2016 lähdin opiskelemaan Jyväskylään.

Opintojen rinnalle tuli perhe, ja valmistumisen jälkeen 2021 von Brandenburg muutti perheineen Espooseen puolison opintojen myötä.

– KOSKEssa minulla oli oma ura­ohjaaja. Tapaamiset olivat koronan takia Teamsissa, mutta minulla oli mahdollisuus ottaa yhteyttä aina kun halusin. Ohjaaja oli aina sama, ja kasvot tulivat tutuiksi.

Uraohjaajan merkitys oli suuri erityisesti henkisen tuen kannalta. Työhaastattelukutsun jälkeen haastattelutilannetta harjoiteltiin etukäteen ohjaajan kanssa.

– Oli tärkeää saada tuntea, että ei ole yksin, vaan joku haluaa auttaa.

Yhteisöllisyys avuksi

Katja von Brandenburg on ollut mukana myös koulutetuille maahanmuuttajataustaisille naisille tarkoitetussa Auroras-toiminnassa, jossa vahvistetaan työnhakutaitoja ja keskustellaan suomen kielellä vapaaehtoisen mentorin vetämässä ryhmässä. Auroras-verkoston takana on Suomen Akateemisten Naisten Liitto.

– Vastaava ryhmä olisi ollut myös KOSKEssa. Siellä olin mukana Power Up for Success -kurssilla, jossa keskityttiin erilaisiin hyvinvoinnin teemoihin, kuten liikuntaan. Kurssilla vieraillut museon johtaja tarjosi mahdollisuutta työkokeiluun museossa.

Työkokeilu osoittautui erinomaiseksi päätökseksi. Museossa pääsi pois kotoa ihmisten pariin, ja mikä tärkeintä, sai puhua suomea joka päivä.

Kokemus lisäsi itsevarmuutta ja aktiivisuutta, minkä ansiosta von Brandenburg koki työnhaun aiempaa helpommaksi. Hyvin nopeasti sen jälkeen hän saikin nykyisen työnsä Espoon kaupungilla. Hän työskentelee assistenttina Talent Espoo -tiimissä, joka järjestää verkostoitumistapahtumia.

Englanniksi suomalaiset korkeakoulututkintonsa opiskelleen von Brandenburgin oma suomen kielen taito on jo varsin hyvällä tasolla, mutta silti hän aikoo käyttää hyväkseen Espoon kaupungin henkilöstölleen tarjoamaa suomen kielen opetusta.

Paras tapa oppia suomen kieltä on käyttää sitä työelämässä.

– On hyvä muistaa, että suomen kielen taitotaso ei kerro hakijan muusta osaamisesta mitään. Monilla tuttavillani suomen kielen taso on noussut valtavasti, kun he ovat saaneet töitä. Työnantajien pitäisi antaa mahdollisuus ja tehdä mielessään päätös, että voin ottaa maahanmuuttajan töihin.