Taloudessakin talvi edessä

Koronapandemia aiheutti kahden viime vuoden aikana isoja shokkeja talouteen. Rajoitustoimet vaikuttivat eri toimialoilla hyvin eri tavoin. Valtiot velkaantuivat, kun ne hyvittivät pandemian kustannuksia yrityksille ja kansalaisille.

Pandemia häiritsi myös tuotantoa ja kuljetusketjuja. Velkaelvytys kiihdytti talouden vauhtiin, mikä nosti energian hintoja. Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti energian hintaa entisestään. Lisäksi talouden näkymiä viilentävät korkojen nousu ja sodan aiheuttama epävarmuus.

Keskuspankit odottivat energian hinnannousun olevan ohimenevää, eikä talouteen pitänyt jäädä hintojen nousua ajavia tekijöitä. Kuitenkin esimerkiksi Yhdysvalloissa inflaatio ylitti ekonomistien mediaaniennusteen 17 kertaa peräkkäin, ennen kuin elokuussa 2022 raportoitiin odotuksia matalampi luku.

Silti USA:n 8,5 prosentin inflaatio on kaukana keskuspankin tavoitteesta pitää hinnat vakaina. Euroopassa inflaatio ylittää jo 9 prosenttia. Koron­nostot jatkuvat edelleen, koska keskuspankit yrittävät lisätä luottamusta hintojen vakauteen. Korkomenojen nousu leikkaa kotitalouksien ostovoimaa ja investointeja sekä kasvattaa valtioiden kuluja.

Heinäkuussa Suomen työllisyysasteen trendiluku oli 74 prosenttia, eli se lähenteli poliittisten päättäjien usein tavoittelemaa 75 prosentin rajaa. Työllisyysasteen noustessa julkisen talouden tilan pitäisi parantua, koska verotulot kasvavat ja sosiaaliturvan menot pienenevät.

Tästä huolimatta valtio velkaantuu, koska korkomenot kasvavat. Niinpä työllisyysasteen olisi noustava yhä korkeammalle. Kuitenkin myös menoja on perattava, jotta valtion talous olisi lähes täystyöllisyyden vallitessa lähempänä tasapainoa.

Talouden sumeat näkymät mutkistavat myös työmarkkinaneuvotteluja. Työllisyystilanne ja inflaatio luovat painetta palkkavaatimuksiin. Keskuspankkien pyrkivät hillitsemään hintojen nousua, jotta haitallista palkka–inflaatio-kierrettä voidaan välttää. Myös epävarmuus ja korkojen nousu jäähdyttävät talouden kierroksia.

Monet yksityiset toimialat saivat näissä oloissa sovittua työrauhasta viime vuonna vain vuodeksi eteenpäin. Vastaavasti kunnallisen alan kallis ja poikkeuksellinen työmarkkinaratkaisu oli hintana kolmen vuoden työrauhalle. Neuvottelut yhden osapuolen kanssa jatkuvat edelleen.

Kuntien ja hyvinvointialueiden palkkakehitys on vuosille 2023–2024 kytketty yksityisen sektorin tiettyjen sopimuksien kustannusvaikutukseen. Työrauhan hintaa lisäsi sovittelu­lautakunnan kätilöimä palkka­ohjelma, jonka tyylinen nähtiin viimeksi vuosina 2003–2007. 

Palkkaohjelma korottaa kunta­sektorin palkkoja keskimäärin prosentin enemmän kuin yksityisellä sektorilla, ja rahojen käytöstä päätetään paikallisesti. 

Sovittelulautakunta perusteli palkkaohjelmaa sillä, että sen mukaan julkisen alan palkat eivät juurikaan liu’u toisin kuin yksityisellä sektorilla. Liukuminen tarkoittaa sitä, että palkkoja korotetaan paikallisesti enemmän kuin valtakunnallisessa sopimuksessa lukee. 

Sovittelulautakunta saattoi kytkyillä pyrkiä hillitsemään yksityisen sektorin palkankorotuspaineita, koska korotukset valuvat suoraan kunta­sektorille.

Palkkaohjelmassa on sovittu työnantajaperälaudasta. Se tarkoittaa sitä, että lisärahan kohdennuksista neuvotellaan työnantajien ja palkansaajien kesken. Jos sopuun ei päästä, työnantaja päättää, mihin raha kohdennetaan. Rahoilla voidaan pyrkiä esimerkiksi helpottamaan työvoiman saatavuutta kriittisen tärkeissä paikoissa.