Leimattujen puolella

Stigmatisaatio on todella viheliäinen ongelma, koska se liittyy niin vahvasti ihmisen perusluonteeseen. Näin kertoo stigmaan perehtynyt väitöskirjatutkija ja sosiaalityön asiantuntija Essi Rovamo.

Hän kuvaa stigman eli häpeäleiman kehittymistä monivaiheiseksi sosiaaliseksi prosessiksi, jossa tietynlaisiin ihmisiin kohdistetaan ennakkoluuloja. Ennakkoluulojen synnyn ytimessä on ensivaikutelman perusteella tehty arvio toisesta ihmisestä.

– Ihmisten välinen luokittelu on erittäin normaalia ihmisluonteelle, se on jopa välttämätöntä, Rovamo sanoo. Hän ei usko, että stigmoista päästään siksi koskaan kokonaan eroon.

– Se ei tarkoita, että peli on menetetty. Asioita pystyy edistämään yllättävän vähällä vaivalla.

Monta tietä stigmojen purkuun

Rovamo on siirtynyt asiakastyöstä so­siaalityön kehittämistehtäviin HUSissa, jossa hän tekee stigmoja purkavaa työtä esimerkiksi kouluttamalla ja erilaisten projektien kautta. Yksi tällainen on valtakunnallinen IPS – Sijoita ja valmenna -hanke, jossa autetaan vakaviin mielenterveyden häiriöihin sairastuneita henkilöitä takaisin avoimille työmarkkinoille.

Hankkeen toimintamallissa työhönvalmennus on osa psykiatrista sairaanhoitoa, ei työllisyyspalvelua. Työhönvalmentaja tapaa asiakastaan aktiivisesti, etenkin työllistymisen jälkeen tar­joamalla tukea työpaikalla.

Hankkeella näyttää alustavien arvioiden mukaan olevan roimasti valtion kassaa säästäviä vaikutuksia, kun psykiatristen osastohoitajien ja sosiaaliturvan tarve laskee ja työllistymisen myötä verotulot karttuvat. Työllistyminen on merkittävää myös stigmatisoidun henkilön osallisuuden tunteelle ja itsetunnolle.

– Meillä on henkilöitä, jotka ovat olleet vuosia, jopa vuosikymmeniä, pois työelämästä. Kun he saavat sen ensimmäisen palkan käteen, se on todella konkreettinen asia, Rovamo toteaa.

Stigmoja voi vähentää myös työkierron keinoin.

– Kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että mielenterveys- ja päihde­ongelmaisten kanssa työskentelevillä on vähemmän stigmatisoivia asenteita kuin heillä, jotka eivät tapaa näitä potilaita ollenkaan. Kääntöpuoli on, että jos kokoajan työskentelee esimerkiksi suljetulla osastolla ja näkee sairauden pahimmassa vaiheessa, se alkaa vaikuttaa mielik­uviin tietyn diagnoosin saaneista.

Työkierrolla voidaan avartaa henkilöstön näkökulmia päihde- ja mielenterveyspotilaiden arkeen.

Jokaisessa työyhteisössä sovellettavia keinoja ovat myös halventavaan puheeseen puuttuminen, omien ajatusmallien reflektointi sekä kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen.

– He pystyvät näyttämään, että ongelmista voi selvitä ja päästä elämässä eteenpäin.

Stigmat käyvät kalliiksi

Rovamo jakaa stigmojen yhteiskunnalliset vaikutukset kolmeen luokkaan.

Stigma aiheuttaa ihmiselle emotionaalista traumaa, joka lisää masentuneisuutta, ahdistuneisuutta ja stressiä. Se myös huonontaa itsetuntoa sekä elämäntapoja. Terveyden huononeminen taas aiheuttaa sairauskustannusten kasvua yhteiskunnan mittakaavassa.

Toiseksi stigma eristää ihmisiä yhteis­kunnasta. Stigmatisoituihin ryhmiin pyritään pitämään etäisyyttä ja heitä saatetaan pitää pelottavina. Tämä lisää yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja jopa työttömyyttä.

Kolmanneksi stigma hankaloittaa hoitoon pääsyä ja henkilön sitoutumista hoitoon. Stigmatisoidut henkilöt eivät uskalla hakeutua hoitoon ajoissa ja saattavat pelätä hoitohenkilökunnan negatiivista suhtautumista itseensä ja ongelmiinsa. Pelot ovat yleisiä etenkin mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien keskuudessa, eivätkä ne ole tuulesta temmattuja. Rovamon mukaan kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että hoitohenkilöstön käytös vaikuttaa merkittävästi päihde- ja mielenterveyspotilaiden kokemuksiin.

–  Jos ei uskalleta hakeutua hoitoon ajoissa edes somaattisten sairauksien hoitoa varten, niin kyllä se lisää jopa kuolleisuutta väestössä, hän sanoo.

Kuka hän on?

• Essi Rovamo, väitöskirjatutkija ja sosiaalityön asiantuntija
• Rovamo työskentelee sosiaalityön kehittämistehtävien parissa HUSin Aivokeskuksessa ja kirjoittaa väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa terveyssosiaalityön vaikuttavuudesta.

* Artikkelin viidennettä kappaletta korjattu 15.9. klo 16.05.