Työhyvinvointi lähtee esihenkilöstä

Kun puhutaan esihenkilötyöstä, puhutaan inhimillisten voimavarojen johtamisesta, sanoo Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) vs. henkilöstöjohtaja Marja Hietamäki.

– Esihenkilötyötä arvostetaan ja pidetään erittäin tärkeänä henkilöstön työhyvinvoinnille. Tämä tuli esiin, kun teimme syksyllä 2020 KYS:issä työhyvinvointikyselyn. Tulosten mukaan hyvä lähijohtaminen on yksi ratkaiseva tekijä henkilöstön hyvinvoinnille.

Kuluneen kevään aikana esihenkilöt ovat kuormittuneet erilaisten häiriötilanteiden seuratessa toinen toistaan. Esihenkilöiden kuormitusta ovat lisänneet koronapandemia, henkilöstön saatavuuden haasteet, työtaistelutoimet sekä Euroopan muuttunut turvallisuustilanne.

– Meillä on tapana ajatella, että esihenkilön kuuluu kestää mitä vain, kun siitä hänelle maksetaan. Helposti unohdetaan, että esihenkilötyötä tekeväkin on inhimillinen ihminen. Odotukset esihenkilöiden tehtävistä työelämän kehittämisessä ja henkilöstön työkykyjohtamisessa ovat myös lisääntyneet, työhyvinvointikoordinaattori Paula Rajakangas kertoo.

Esihenkilön hyvinvointi vaikuttaa koko työyhteisön hyvinvointiin.

– Jos esihenkilö ei jaksa, se heijastuu henkilöstöön. Kun ei jaksa kuunnella aidosti alaisiaan, keskustella ja hakea ratkaisuja yksilöiden tai työyhteisön tilanteisiin, alkaa vältellä ikävälle tuntuvia, haasteellisia asioita ja tilanteita.

Pahimmillaan keskustelemaattomuus ja puuttumattomuus synnyttää johtajuusvajetta.

– Silloin helposti syntyy epävirallisia, niin sanottuja pieniä johtajia, jotka lopulta hajottavat työyhteisöä, kun työyhteisön toiminta ei ole johdonmukaista, Hietamäki ja Rajakangas kuvailevat.

Johtaminen on nykyisin valmentamista, ei määräämistä.

– Tämä vaatii esihenkilöltä syvempää vuorovaikutusosaamista. On tunnistettava omat tunteet erilaisissa tilanteissa ja uskallettava kertoa, miltä itsestä tuntuu. Yksin ei saa jäädä.

– On muistettava, että myös esihenkilöllä on oikeus omaan esihenkilöön, joka tukee työssä ja antaa konkreettisia eväitä työn tekemiseen. Tärkeitä ovatkin esihenkilöiden omat kehityskeskustelut.

Tuumasta toimeen

KYS:ssä panostetaan tänä vuonna esihenkilötyön tukemiseen kaikin keinoin, myös henkilöstöhallinnolla käytettävissä olevilla keinoilla. Esihenkilöitä on kaikkiaan noin 200.

Henkilöstöhallinnon ja esihenkilöiden työnjako toimii niin, että henkilöstöhallinto suunnittelee ja tuottaa työkaluja esihenkilöiden tueksi. Käytännön toimenpiteet toteutetaan yhteistyössä yksiköissä.

Työkalupakista löytyvät nykyisin Teamsissä järjestettävät HR-infot. Niissä käsitellään esimerkiksi palvelussuhteisiin liittyviä käytännön asioita.

Tarjolla on ollut myös työhyvinvointikoordinaattorin, työsuojelupäällikön ja työpsykologin vetämiä vapaamuotoisia keskustelutilaisuuksia. Osallistujia on ollut yleensä 50–80. Myös lääkärien esihenkilöt ovat osallistuneet tilaisuuksiin, vaikka valtaosa osallistujista on hoitotyössä. Aiheena on ollut muun muassa esihenkilön omat tunteet ja niiden käsittely.

– Osaamisen kehittäminen ja vahvistaminen on tärkeää, jotta keinoja esimerkiksi työyhteisöristiriitojen ratkaisuun on hallussa, Paula Rajakangas painottaa.

Esihenkilöiden perehdytystä on uudistettu. Käytössä on myös vanha menetelmä, mentorointi, jonka käyttö on välillä hiipunut.

– Uusi esihenkilö etsii oman esihenkilönsä kanssa kokeneesta kollegasta sopivan mentorin, kertoo Hietamäki. Hän uskoo, että mentoroinnin kautta löytyy keinoja myös työstä palautumiseen.

Terveys edellä ja mieltä huoltaen

Työterveyshuollossa esihenkilöt huomioidaan niin esihenkilöroolin kuin henkilökohtaisen hyvinvoinnin kautta. Alaisten työkykyä koskevia akuutteja yhteydenottoja helpottamaan on avattu oma puhelinnumero, josta saa nopeasti apua.

Palvelu- ja osaamiskeskusjohtajien sekä ylihoitajien työkykyjohtamista tukevat työterveyshoitajan ja -lääkärien vuosittaiset tapaamiset. Jatkossa järjestetään puolivuosittain lähiesihenkilön ja työterveyshoitajan tapaamisia.

Työpsykologin palveluja on lisätty. Lisäksi on ollut tarpeellista muistuttaa, että työterveyshuollon terveystarkastukset kuuluvat myös esihenkilöille.

Esihenkilötyötä tekevien psyykkistä kuormitusta pyritään helpottamaan pilotoinnissa olevalla Mielen hyvinvoinnin tuki -palvelulla. Vuodelle 2023 on suunnitelmissa Kelan Kiila-kuntoutus, jossa KYS:in esihenkilöille on oma ryhmä, jossa huomioidaan oman organisaation ja työn kuormitustekijöistä kumpuavat tarpeet.

– Tosiasia on, että kuormittaville tekijöille ei ole loppua näkyvissä, joten jaksamiseen on kiinnitettävä huomiota. Näihin asioihin panostaminen on jäänyt liian vähälle, Hietamäki tunnustaa.

Työkyisenä läpi työuran

KYS:llä on ollut työhyvinvointikoordinaattori vuodesta 2016. Työtehtävään kuuluu vastuu erilaisten työkykyprosessien kehittämisestä ja ylläpitämisestä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Keskeisin on aktiivisen tuen toimintamalli. Tarkoituksena on ylläpitää henkilöstön työkykyä läpi koko työuran,

Työkykyriskejä ennaltaehkäistään työyksiköissä työsuojelun ja työterveyshuollon tuella. Tehostettua tukea tarvitaan silloin, kun terveydellinen työkyky alenee pitkäaikaisesti tai pysyvästi.

Työntekijän ja esihenkilöiden kanssa selvitetään, mitä keinoja on käytettävissä, jotta työura voisi jatkua. Työnantaja selvittää, onko tarjolla työtä, joka vastaa työntekijän työkykyä.

– Tällainen muutos voi olla esimerkiksi sairaanhoitajan siirtyminen osastonsihteerin työtehtävään työkokeilun ja työssä oppimisen tai uudelleen koulutuksen avulla. Osastonsihteereistä on pulaa, joten työntekijän uudelleen sijoittumisesta uuteen työtehtävään hyötyy myös työnantaja, kertoo Paula Rajakangas

Rajakangas viittaa Työterveyslaitoksen lanseeraamaan vastuullisen ja vastuuttoman työkäyttäytymisen käsitteeseen. Mikäli kaikki käyttäytyisivät vastuullisesti työpaikalla, toimintakulttuuri alkaisi muuttua ja voisimme paremmin. Tällöin myös henkilöstö haluaisi sitoutua yksikköön ja organisaatioon.

– Tarvitaan avoimuuden ilmapiiriä, jossa asioista voidaan keskustella. Tämä lähtee esihenkilöstä. Tukemalla esihenkilöitä muutos saadaan aikaan, Marja Hietamäki uskoo.

Työhyvinvoinnilla on myös taloudellinen merkitys.

– Työhyvinvointi vaikuttaa työuraan, ja sitä kautta vaikutus näkyy työvoiman riittävyydessä. Henkilöstö on pidettävä kunnossa ja alalle tulevista on huolehdittava hyvin. Psyykkisissä ja fyysisissä työkykyhaasteissa tarvitaan myös työtehtävien mukauttamista. Tämä lisää paineita esihenkilöille, joiden on rakennettava palapeliä toimintakyvyltään erilaisista työntekijöistä.

– Työ terveysalalla on aivoille hyvin kuormittavaa. Substanssiosaamisen ja vuorovaikutustaitojen lisäksi tarvitaan keskeytyksen sietoa. Jatkuvasti vaaditaan myös erilaisia metatyötehtävien hoitamisia.

Sairaalan kaltaisessa työyhteisössä moniammatillisuuden huomioiminen on välttämätöntä. Rajakankaan havaintojen mukaan hyvästä tekemisen meiningistä tunnistaa yksikön, jossa asiat suunnitellaan yhdessä. Mukana ovat niin lääkärit, hoitajat kuin muutkin alansa ammattilaiset.

–  Työyhteisön veto- ja pitovoima syntyy lopulta siitä, että työn tekeminen sujuu, on aidosti hyvä fiilis ja kiva tulla töihin.

Yhteistyöllä eteenpäin

KYSin teho-osastolla osastonhoitajana työskentelevällä Ulla Kestillä on pitkä kokemus ja sitä kautta vahva näkemys onnistuneen esihenkilötyön edellytyksistä.

Toimiva yhteistyö oman lähitiimin eli apulaisosastonhoitajien ja työvuoron vastaavien sairaanhoitajien sekä osaston lääkärijohdon kanssa on Kestille tärkeää omassa jaksamisessa.

Kestillä on kaikkiaan runsaat 110 alaista, joiden kanssa hän on kontaktissa lähes päivittäin. Ratkottavana on arkisia käytännön ongelmia tai vaikkapa elämäntilanteesta johtuvia tarpeita työaikajärjestelyihin. Vaikeuksien kautta voittoon -tilanteitakin on koettu.

Omalta ylihoitaja-esihenkilöltään Kesti kokee saaneensa juuri sen tuen, jota hän on työssään tarvinnut.

– Tärkein ominaisuus esihenkilössä on, että hän tuntee käytännön työn ja olosuhteet, joissa alainen toimii. Jotta voin tukea alaisiani ja esihenkilö voi tukea minua, tämän asian pitää olla hallussa, Kesti uskoo.

– Itse aloitin urani KYS:ssä sairaanhoitajana juuri teho-osastolla, joten tiedän, mitä työ on ja miltä se tuntuu.

Kehittäminen motivoi

Omaa esihenkilöuraansa Ulla Kesti kuvaa seuraukseksi muista valinnoista. Yksitoista vuotta teho-osaston osastonhoitajana ja kaikkiaan 16 vuotta esihenkilötehtävissä KYS:ssä työskennellyt Kesti aloitti työuransa kaupan alalla. Kiinnostus hoitoalaa ja sen kehittämistä kohtaan on johtanut nykyiseen tehtävään.

– Hakeuduin yliopistolle maisteri­opintoihin, koska hoitotyön kehittäminen ja tutkiminen kiinnostivat minua. Kun pääaineena oli hoitotyön johtaminen, niin oli aika luontevaa, että hakeuduin tämän alan tehtäviin, Kesti naurahtaa.

Nykyisessä työssä johtaminen ja kehittäminen kulkevat käsi kädessä ja pitävät yllä mielenkiintoa työhön. Yliopistosairaalassa on jatkuvasti käynnissä erilaisia työryhmiä ja kehittämishankkeita.

Vaikka osastonhoitajan työ on pääosin hallinnollista, keskiössä on ihminen ja työhyvinvointia tukevat arvot. Kestin mukaan tärkeintä työssä onnistumisessa on rehellisyys, avoimuus ja tasapuolisuus – kaikinpuolinen reiluus.

Rehellisyys tulee esiin ennen kaikkea viestinnässä. Asioista on puhuttava suoraan ja henkilöön käymättä, ja erilaiset mielipiteet ovat kehityksen edellytys. Mutta sellaisiakin tilanteita tulee, joissa esihenkilö ei voi kertoa kaikkea tietämäänsä.

– Silloin sanon, että tiedän, mutta en voi kertoa. Muuta ulospääsyä ei ole, joka ei kostautuisi myöhemmin.

Kestin mukaan epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden kokemus aiheuttaa työyhteisössä eniten ristiriitoja ja ilmapiiriongelmia. Sen vuoksi esihenkilö ei voi sallia itselleen minkäänlaista suosimista tai läpi sormien katsomista.