Esihenkilökin saa näyttää tunteita

Haastavat henkilöstö- ja vuorovaikutustilanteet, oma ja alaisten mielen hyvinvoinnin tukeminen, työtehtävien jako sekä oman ajankäytön hallinta. Muun muassa nämä asiat nousivat esiin, kun Viitasaaren ja Pihtiputaan hallinnon ja palvelutuotannon yhteistoiminta Wiitaunioni selvitti, mihin asioihin lähiesihenkilöt kokivat tarvitsevansa tukea.

Kehittääkseen työhyvinvointia ja sitä tukevaa lähijohtamista unioni käynnisti Tietoa, taitoa ja tahtoa mielen tukemiseen -työhyvinvointihankkeen, joka toteutetaan Kevan osarahoituksella. Vastaavia työhyvinvoinnin edistämisen hankkeita on käynnissä useissa kunnissa.

Työhyvinvointivalmentaja Katri Aalto kertoo, että Wiitaunionin hankkeessa on tavoitteena löytää keinoja hallita työn psykososiaalisia kuormitustekijöitä sekä tukea työntekijöiden jaksamista ja työhyvinvointia. Hanke kestää vuoden.

– Tavoitteena olisi päästä nimenomaan kohti ennakoivaa, ei reagoivaa työhyvinvoinnin ja työkyvyn johtamista.

Hankkeen toimintamuotona ovat erilaiset infot, koulutukset ja valmennukset sekä osallistavat työpajat.

Hankkeen tuloksia seurataan muun muassa työtyytyväisyyskyselyllä loppusyksyllä.  Myös sairauspoissaolojen määrää sekä toteutuneiden varhaisen tuen keskustelujen määrää seurataan. 

– On kiinnostavaa, näkyykö esihenkilöiden saama valmennus ja koulutus sekä toivottavasti parantunut työhyvinvointi myös työntekijöiden parempana työtyytyväisyytenä ja vointina. Hanke ei kohdistukaan pelkästään esihenkilöiden työhyvinvoinnin vahvistamiseen vaan koko henkilöstöön. Haluamme vahvistaa vuorovaikutteista työkulttuuria, jossa hyvä johtaminen tukee henkilöstön motivoitumista.

Tunteiden hallinta kuormittaa

Katri Aallon mukaan esihenkilöitä kuormittavat monenlaiset asiat.

– Yksi on työtehtävien paljous, se että riittääkö työaika kaiken suorittamiseen vai tarvitseeko työasioita tehdä työajan ulkopuolella. Tai ehtiikö töitä suunnittelemaan ja onko keskittymistä vaativia tehtäviä mahdollisuus tehdä häiriöttä, kun esihenkilöiden on oltava kuitenkin henkilöstön tavoitettavissa.

Myös vaikeudet henkilöstön saatavuudessa lisäävät psykososiaalista kuormitusta niin työntekijöissä kuin esihenkilöissä. Samoin kuin sote-kentän auki oleva tulevaisuus.

Iso osa-alue on ihmisten välinen vuorovaikutus.

– Esihenkilöitä kuormittaa esihenkilötyöhön kohdistunut odotus ystävällisestä vuorovaikutteisesta kohtaamisesta. Esihenkilön tulee omista vaikeista tunteista huolimatta käyttäytyä työyhteisössä asiallisesti. Se voi olla hankalaa, onhan myös esihenkilöillä raskaita tunteita. Heillä pitäisikin olla paikka, jossa käsitellä ja purkaa omia työhön liittyviä tunteita turvallisesti.

Aallon mukaan usein ajatellaan, että tunteet eivät kuulu työpaikoille.

– Vaikka tunteen olemassaolon kieltäisi, niin se kuitenkin vaikuttaa kohtaamisissa. Itse koen, että esihenkilölläkin on lupa ilmaista tunteita,  mutta olisi tärkeää pystyä itse reflektoimaan niiden ilmaisemista.

Kuormitusta hallitaan kohtaamisilla

Wiitaunionissa koti- ja asumispalvelujohtajana maaliskuussa aloittanut Jarkko Väätäinen nostaa esille psykososiaalisen kuormituksen ongelmat.

– Tunteiden peittäminen lisää kuormitusta. Jos niitä näyttää, pitäisi pystyä siltikin toimimaan oikeudenmukaisesti ja diplomaattisesti ottaen huomioon, että oma tunne voi olla erilainen kuin muilla kyseisessä tilanteessa. Aina välillä nousee esille, että esihenkilö on hyvin tunteikas tai temperamenttinen, silloin alaiset joutuvat aina ottamaan hänen tunteensa huomioon.

Väätäinen vastaa Viitasaaren ikäihmisten palveluista, muun muassa kotihoidon ja tehostettujen asumisen palveluista. Hänellä on alaisia kaiken kaikkiaan noin 200, joista kymmenen kanssa hän työskentelee päivittäin. Väätäisellä on kokemusta esimiestyöstä myös yksityisellä sotepalvelujen tuottajalla.

Väätäisen mukaan kaikenlaista kuormitusta työssä voi pyrkiä hallitsemaan kohtaamisilla. Hän myös toivoo, etteivät esihenkilöt vaatisi itseltään mahdottomia.

– Ei ole hyvä idea, jos seuraamme henkilöstön hyvinvointia pelkästään erilaisten mittareiden ja työhyvinvointikyselyiden kautta. Olisi tärkeää tavata ja puhua, kysellä onnistumisista ja epäonnistumisista. Tällaiset kohtaamiset ovat tärkeitä varsinkin pitkän korona-ajan jälkeen. Organisaatiosta riippumatta taustalla on aina kuitenkin ihminen.

Väätäinen painottaa oman verkoston kanssa tehtävän yhteistyön tärkeyttä sekä viestinnän sujuvuutta. Esihenkilön olisi tärkeää opetella myös itsensä johtamisen taitoja.

Tehtävien näkyväksi tekeminen

Mikä voisi sitten olla ratkaisuna esihenkilöiden toisinaan hallitsemattomalta tuntuvaan työkuormaan? Katri Aallon mukaan joissakin organisaatioissa on toteutettu mallia, jossa työtehtäviä pilkotaan pienempiin kokonaisuuksiin, minkä jälkeen ne teemoitetaan.

– Mallissa etsitään sellaisia tehtäviä, jotka eivät kuulu esihenkilön ydintehtäviin ja mietitään, voisiko niitä delegoida ja siten saada kevennettyä esihenkilön työkuormaa. Jos organisaatiossa ei ole ketään, kenelle delegoida, niin kannattaisi pohtia, miten tehtävät voisi järjestellä uudelleen tai voisiko olla mahdollista jopa palkata uusi henkilö niitä tekemään, jos tehtävistä muodostuu sopiva kokonaisuus.

Menetelmällä tehdään siis näkyväksi, minkälaiset tehtävät vievät aikaa varsinaiselta esihenkilötyöltä. Aalto kuitenkin korostaa, että kyseisen tai jonkin toisen mallin käyttöönotosta ei ole Wiitaunionissa keskusteltu, saati päätetty mitään.

Niin ikään työnohjaus on tärkeää.

– Työnohjauksessa voi omia tunteita ja muita asioita purkaa turvallisesti. Mahdollisuus työnohjaukseenhan ei ole mikään itsestäänselvyys. Paljon on kiinni siitä, että esihenkilö oivaltaa, että se on yksi johtamisen työkalu muiden joukossa, että se tuo hyvinvointia, Jarkko Väätäinen sanoo.

Yksinäistä mutta kiinnostavaa

Vastaavalla sairaanhoitajalla Sirpa Hirvosella on noin neljän vuoden kokemus toimimisesta 35-paikkaisen vaikeasti dementoituneille henkilöille tarkoitetun ryhmäkoti Helmiinan lähiesihenkilönä. Alaisia hänellä on parikymmentä.

– Esimiehenä olo ei ole muuttanut rooliani kovin paljon, sillä sitä ennen olin yksikön ainoa sairaanhoitaja pitkään. Isoin muutos on vastuun lisääntyminen. Paljon aikaa menee työvuorolistojen laatimiseen sekä sijaisten hankkimiseen. 

Hirvonen on kokenut lähiesimiestyön todella kiinnostavana ja monipuolisena. Toisaalta esimiehen työ on yksinäistä ja kuormittavaakin. Tunteiden hallinta voi olla vaativaa.

– Tunteenpurkauksiin ei saa mennä mukaan, vaan omat tunteet on pystyttävä hallitsemaan. Paha mieli on lähinnä peitettävä, se kyllä vaatii paljon. Alaisia oppii lukemaan, näkee jo ilmeistä ja eleistä, onko kaikki hyvin. On tärkeää, ettei asetu kenenkään puolelle tai ketään vastaan. Esimiehen pitää olla vähän viileä. Siinä auttaa ikä, osaa peittää ja hallita tunteita.

Rentoutumiseen ja omien tunteiden säätelyyn auttavat myös vapaa-ajan harrastukset, kuten maalaaminen, käsityöt, puutarhanhoito sekä matkustelu aviomiehen kanssa.

Armoa itselle

Myös Sirpa Hirvonen korostaa työpaikan kohtaamisten tärkeyttä.

– Kahvipöydässä olemme keskustelleet henkisestä kuormittavuudesta, siitä, miten se vaikuttaa ihmissuhteisiin. Olemme todenneet, että on tärkeää jakaa asioita, ettei jää yksin ajatustensa kanssa.

Esihenkilön on oltava alaisten lähestyttävissä.

– Olen pyrkinyt siihen, että olisin helposti lähestyttävissä ja kuunteleva. On hyvä, että hoitoalan hierarkisuus on vähentynyt, kun aloitin työurani niin esimies ja alainen eivät istuneet samassa kahvipöydässä. Toisaalta esimiehen on otettava roolinsa, jonkunhan on se lopullinen päätös tehtävä. Oikeudenmukaisuus on tietysti aina tärkeää, mutta myös tietynlainen jämäkkyys on tarpeen.

Hirvonen korostaa, että lähiesimiehen on pystyttävä olemaan lojaali niin alaisilleen kuin myös omalle esihenkilölleen.

– On pystyttävä olemaan joustava, ja annettava periksi, jos toinen ei anna. Onneksi minulla on tällä hetkellä mainio esihenkilö ja täällä on avoin ja toista kunnioittava ilmapiiri. Tittelit eivät ole tärkeitä, ihmiset ovat. Seuraava esihenkilö on vain muutama kerros alempana, hänen kanssaan voi aina käydä juttelemassa. Myös lopullinen päätösvalta on lähellä.

Työhyvinvointihankkeen koulutusten kautta Hirvonen kokee itseymmärryksen lisääntyneen.

– Koulutukset ovat olleet todella hyviä ja oivalluksia tarjoavia. Ne ovat auttaneet ymmärtämään, miksi reagoin tai tunnen jollakin tavalla. Ymmärrys on lisännyt myös armeliaisuutta itseään kohtaan.