Työneuvosto antoi lausuntoja työaikalaista

Työaikaneuvosto on antanut lausunnon korvaavan lepoajan antamisesta.

Työaikalain 25 § 4 momentin mukaan yhdeksään tuntiin lyhennetyn vuorokausilevon korvaavat lepoajat on annettava seuraavan vuorokausilevon yhteydessä tai jos se ei ole työnjärjestelyistä johtuvista painavista syistä mahdollista, niin pian kuin mahdollista, kuitenkin 14 vuorokauden kuluessa. Korvaavaa lepoaika on annettava yhdenjaksoisena, eikä sitä saa sijoittaa varallaoloajalle.

Työneuvoston lausunnon (1486-21) mukaan painavilla syillä ei tarkoiteta vain ennakoimattomasti tai yllättävästi vasta työvuoroluettelon laatimisen jälkeen esille tulevia seikkoja. Ne voivat olla käsillä jo työvuoroja suunniteltaessa. Korvaava lepoaika voidaan antaa sellaisena säännöllisen työajan ulkopuolella olevana aikana, jolloin työntekijällä ei ole muuta lepoaikaa, kuten päivittäistä taukoa, vuorokausilepoa tai viikkolepoa. Korvaava lepoaika voidaan sijoittaa päällekkäin vuosiloman kanssa.

Lausunto enimmäistyöajasta

Työaikalain 18 §:n mukaan työntekijän työaika mukaan lukien ylityö ei saa ylittää keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Työneuvoston lausunnon 1488-22 mukaan kysymys on nimenomaan neljän kalenterikuukauden pituisesta tarkastelujaksosta.

Lain tulkinta enimmäistyöajasta lyhyissä työsuhteissa arvioitiin ongelmalliseksi, koska laki ei ota tähän selkeästi kantaa. Enemmistön tulkinnan mukaan työajan enimmäismäärää on rajoitettava alle neljän kuukauden pituisissa työsuhteissa, joissa se tulisi työneuvoston mukaan suhteuttaa työsuhteen pituuteen.

Eri asemassa ovat työsuhteet, jotka päättyvät ennakoimattomasti ja yllättävästi ennen tasoittumisjakson päättymistä, koska tällöin ei ole mahdollista toteuttaa työajan suhteuttamista.

Työneuvosto päätyi tulkintaan, jonka mukaan on erotettava toisistaan määräaikaiset työsuhteet, joiden kesto on alun perin sovittu tarkastelujaksoa lyhyemmiksi ja työsuhteet, jotka päättyvät ennakoimattomasti irtisanomisen, purkamisen tai sopimisen johdosta ennen työajan enimmäismäärän tarkastelujakson päättymistä.

Työneuvosto päätyi tähän, vaikka lausunnossa todetaan, ettei työaikalaissa ole säädetty työajan enimmäismäärästä työsuhteen päättyessä ennen työajan enimmäismäärän tasoittumisjakson päättymistä.

Lausunnon eriävässä mielipiteessä lakia tulkittiin toisin painottaen sitä, ettei työaikalaissa ole säädetty siitä, että työajan enimmäismäärää pitäisi arvioida eri tavoin eri pituisissa työsuhteissa. Lain sanamuoto tai esityöt eivät anna perusteita työajan enimmäismäärän tasoittumisjakson suhteuttamiselle työsuhteen keston mukaan.

Työneuvoston enemmistön tulkinta on merkittävä muutos aikaisempaan ja siksi tulkinnalle pitäisi olla selvä peruste laissa ja sen esitöissä. Työaikalain 18 § 1 momentissa tarkoitettua työajan enimmäismäärää ei tule tarkastella työsopimuskauden pituuden mukaan. Lain tulkinta on siis tältä osin epäselvä.

Toiminnan kannalta turvallisinta on tulkita työaikalakia työneuvoston enemmistön esittämällä tavalla, jos se on mahdollista. Työneuvoston tulkinta voi johtaa siihen, että lyhytaikaiseen sijaisuuteen joudutaan palkkaamaan kaksi sijaista, koska yksi sijainen ei voisi tehdä enimmäistyöaikaa koskevan rajoituksen vuoksi lyhyessä työsuhteessa pitkää työvuoroa.

Työneuvoston lausunnon mukaan neljän kuukauden pituista seurantajaksoa voidaan tarkastella työntekijäkohtaisesti. Saman työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden seurantajakson ei ole pakko määräytyä yhtäläisesti.

Työneuvosto otti kantaa myös siihen, vaikuttavatko työstä poissaolot enimmäistyöajan laskentaan. Tarkastelussa olivat mukana vuosiloma, sairausloma, perhevapaat, arkipyhät ja työajan lyhennysvapaa (ns. pekkaset). Työneuvosto totesi, että työaikalain 18 §:n 1 momentissa säädetään työajan absoluuttisesta enimmäismäärästä. Laskettaessa otetaan huomioon vain aika, joka on työaikalain 3 §:ssä säädettyä työajaksi luettavaa aikaa. Erilaisia poissaoloja ei oteta huomioon työajan enimmäismäärää laskettaessa.

Lausunnossa kantaa myös hätätyön teettämiseen

Lausunnon 1488-22 mukaan on luonnollista, että työaikaa ei välttämättä saada tasoitettua keskimäärään ennen tasoittumisjakson päättymistä, jos hätätyö sijoittuu tasoittumisjakson loppupuolelle.

Työneuvoston käsityksen mukaan käytännössä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tasoittaa työaika hätätyön teettämistä seuraavan tasoittumisjakson aikana.

Lausunnot löytyvät sivuilta www.finlex.fi