Asukkaiden ääni kuuluviin

Paikallinen päätöksenteko mullistuu maaliskuussa, kun hyvinvointialuevaltuutetut aloittavat urakkansa. Demokratiaan ja asukkaiden osallisuuteen perehtynyt Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka on hyvinvointialueuudistuksen suhteen toiveikas, vaikka kuntien toiminta tuleekin rajusti muuttumaan.

– Näen sen suurena mahdollisuutena kunnille. En lainkaan lähde voivottelemaan sitä, että raskaat sote-palvelut siirtyvät hyvinvointialueille, hän toteaa.

Kurikka pitää uudistusta tervetulleena myös demokratian ja asukkaiden osallistumisen näkökulmasta. Monessa kunnassa sote-palvelut tuottaa kuntayhtymä, johon kunnat ovat nimittäneet edustajansa. Nyt asukkaat pääsevät itse valitsemaan sote-palveluista vastaavat luottamushenkilöt.

Ongelmaton uusi malli ei kuitenkaan ole. Noin 16 prosenttia kunnista jäi vaaleissa ilman omia aluevaltuutettuja.

– Mitä se tarkoittaa päätöksenteolle ja millä tapaa näiden syrjään jäävien kuntien palvelut ja asukkaiden ääni ylipäätään tulevat kuuluviin? Se on varmaan se suurin kysymysmerkki, Kurikka pohtii.

Suurista kaupungista tulevien edustajien tulisi pystyä katsomaan asioita myös pienten reunakuntien asukkaiden näkökulmasta, ja miettiä miten palvelut pitkien etäisyyksien alueilla järjestetään.

– Miten saadaan tätä digiloikkaa tehtyä, jotta palvelut tulisivat vastaamaan myös jokaisen mökin mummon tarpeita. Voi olla, että menee pitkän aikaa ennen kuin tämä homma loksahtaa paikoilleen, Kurikka sanoo.

Ongelmana osallisuuden varmistaminen

Kurikka uskoo, että hyvinvointialueet suoriutuvat lakisääteisten asioiden hoitamisesta hyvin. Asukkaiden äänen esiin tuominen on kuitenkin asia, jonka kanssa myös kunnissa kamppaillaan. Sotepalvelujen usein arkaluontoiset sisällöt tuskin helpottavat ongelmaa.

– Sanotaan, että 10 prosenttia ihmisistä käyttää noin 80 prosenttia sotepalveluista, eli silloin on kyse hyvin raskaasti ongelmaisista ihmisitä, joilla on taloudellisia, sosiaalisia, mielenterveydellisiä ja muita ongelmia. Miten näiden ihmisten ääni saataisiin hyvinvointialueilla näkyviin, kun sitä on vaikea saada kunnissakin näkyviin?

Toinen huoli on se, miten hyvinvointialueiden työntekijät pystyvät kohtaamaan näitä asiakkaita tavalla, joka antaa heille osallisuuden tunteen.

– Tämä on iso kysymys siinä mielessä, että hyvinvointialue voi järjestää palvelunsa itse tai yksityisen tai kolmannen sektorin tuottamina.

Hyvinvointialueen tulisi pystyä takaamaan, että asiakasosallisuus toteutuu kaikilla palveluntuottajilla. Kurikan mukaan tämä tulisi huomioida esimerkiksi kilpailutus- ja hankintaprosesseissa, ja mahdollistaa asukkaiden osallistuminen palveluiden suunnitteluun tai laadun arviointiin.

– Meillä on kunnissa paljon erilaisia hyviä käytäntöjä, joita pitäisi nyt valuttaa mahdollisimman laajalla rintamalla hyvinvointialueille toimintatavoiksi.

Asukkaat suosivat “pop up”-toimintaa

Yksi suosittu osallisuutta lisäävä kuntavaikuttamisen tapa on osallistuva budjetointi, eli kuntalaisten mahdollisuus osallistua kunnan talouden suunnitteluun. Se on käytössä noin kolmanneksella kunnista ja sama toimintamalli on kirjattu myös hyvinvointialuelakiin yhtenä mahdollisena osallisuuden lisäämiskeinona.

Kurikan mukaan asukkaat haluavat vaikuttaa yhä useammin yhdessä tekemällä, järjestöistä riippumatta. Tällainen toiminta muodostuu yleensä yksittäisten asioiden ympärille. Myös sosiaalinen media on muuttanut radikaalisti ihmisten omaehtoista toimintaa.

– Joskus mietin, että tehdäänkö me kunnissa asioita aivan liian valmiiksi ihmisille, kun ylhäältä alaspäin tarjotaan heille mahdollisuuksia. Se ei välttämättä enää innosta ihmisiä, vaan he haluavat vaikuttaa asioihin omatoimisesti.

Kuka hän on?

Päivi Kurikka on työskennellyt Kuntaliitossa sen perustamisesta lähtien ja sitä ennen muun muassa tutkijana Kaupunkiliitossa.