Asiantuntijuus on yhteistyötä

Kun Liisa Jurmu maisteriksi valmistuttuaan siirtyi työelämään, huomasi hän pian, ettei todellisuus vastaa sitä mitä hän hallintotieteiden opinnoissa oli oppinut.

– Kunnat eivät ole ihan niin innovatiivisia ja uudistuvia kuin ajattelin, Jurmu kertoo.

Hän ryhtyi väitöskirjatutkijana selvittämään, millaista asiantuntijuutta uudistuvissa kunnissa tarvitaan. Tutkimuskohteiksi valikoituivat Oulu ja Kempele. Oulussa oli toteutettu monikuntaliitos ja Kempeleessä siirrytty lautakuntamallista valiokuntamalliin.

Vaikka kunnat olivat erilaisia, asiantuntijuuteen kohdistuvat tarpeet olivat pitkälti samoja.

Pelkkä substanssiosaaminen ei riitä

Jurmun tutkimus osoitti, että kunnissa tarvittava asiantuntijuus on muutoksessa.

– Pelkällä syvällä substanssi­osaa­misella ei enää pärjää, vaan tarvitaan uudenlaisia kyvykkyyksiä, joilla uudistamis­­työtä voi tehdä.

Tällaisia kyvykkyyksiä ovat esimerkiksi isojen kokonaisuuksien hallinta ja tiedon hyödyntämisen taidot. Asiantuntijan pitää pystyä löytämään valtavasta tietomassasta omalle työlleen olennainen tieto ja hyödyntää sitä kunnan uudistamistyössä.

– Olennaista on niinkin yksinkertainen asia kuin että pystyy tiivistämään tiedon ymmärrettävästi ja luomaan sen avulla yhteistä tilannekuvaa ja yhteistä ymmärrystä, Jurmu sanoo.

Viestintä- ja vuorovaikutustaidot korostuvat asiantuntijatyössä entisestään. Viestintäkanavien ohella yhteistyötahot ovat moninaistuneet. Vuorovaikutusta tarvitaan niin kuntalaisten, järjestöjen kuin yrityksienkin suuntaan. Asian­tuntijoilta tämä vaatii avointa asennetta uusia viestintätapoja kohtaan.

– En ihan ymmärrä sellaista käsitystä, että esimerkiksi johtavan viranhaltijan ei tarvitsisi olla sosiaalisessa mediassa. Se on sen sanomista, että kuntalaisten kanssa vuorovaikuttamiseen ei tarvitse käyttää kaikkia keinoja, Jurmu toteaa.

Kollektiivinen asiantuntijuus korostuu

Uudistustyössä vuorovaikutus myös asiantuntijoiden kesken on kaiken a ja o. Jurmun mukaan yksilöasiantuntijuudesta on siirrytty kollektiiviseen asiantuntijuuteen.

– Tuntuu kliseeltä sanoa, että yhteistyö ratkaisee uudistuksissa, mutta niinhän se vaan on. Jos emme kykene tekemään yhteistyötä aidosti, on turha puhua palveluintegraatioista ja muista.

Tutkimuksessaan Jurmu tunnisti kollektiivista asiantuntijuutta etenkin viran­haltijoiden ja luottamushenkilöiden välillä. Kuntalaisten, yrittäjien ja järjestöjen kanssa jaettuun asiantuntijuuteen on kuitenkin vielä matkaa.

Siksi kuntien asiantuntijoilta tarvittaisiinkin entistä parempia verkostoitumistaitoja. Jurmu sanoo kuntien verkostojen olevan usein yhä melko hallintolähtöisesti rakennettuja.

– Ymmärrämmekö me aina sitä, että verkostot perustuvat tasavertaisuuteen, hän pohtii.

Jos kunnassa tehdään yhteistyötä esimerkiksi kuntalaisten ja järjestöjen kanssa, on osattava paitsi löytää oikeat henkilöt mukaan verkostoon, myös varmistaa toiminnan tasavertaisuus. Kunta ei voi sanella toimintatapoja, ja yhteistyökumppanien on aidosti haluttava olla mukana verkostossa.

Kun kuntaa uudistetaan, ei Jurmun mukaan välttämättä kiinnitetä riittävästi huomiota kunnan toimintakulttuurin uudistamiseen.

– Me tarvitaan avainhenkilöitä, jotka kyseenalaistavat, esittävät vaihtoehtoja ja saavat muutkin ihmiset kyseenalaistamaan sitä totuttua toimintaa. Se on uudistamisen näkökulmasta ihan olennainen asia, Jurmu sanoo.

Organisaation toiminnan lisäksi asian­­­tuntijan on jatkuvasti reflek­toitava myös omaa toimintaansa ja haastettava itseään.

– Kovan luokan asiantuntija haluaa löytää uudenlaisia ratkaisuja ongelmiin ja menee aina sinne oman osaamisensa ylärajoille, Jurmu toteaa.

Kuka hän on?

Liisa Jurmu, hallintotieteiden tohtori

Liisa Jurmu työskentelee osallisuusasiantuntijana Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen valmistelussa, Oulunkaaren kuntayhtymässä. Lisäksi hän tekee sivutoimisesti kehittämistöitä yrittäjänä.

Jurmun väitöskirja Millaisella asiantuntijuudella tulevaisuuden kunta rakennetaan? tarkistettiin kesäkuussa 2021 Tampereen yliopistossa.