Hivutusta luvassa

Valtiovarainministeriö arvioi, että julkisen talouden alijäämä eli menojen ja tulojen välinen epätasapaino pysyy vuonna 2021 edelleen suurena. Koronapandemian vuoksi päätetyt tukitoimet ja sen aikana kertyneen palvelu- ja hoitovelan purkaminen pitävät julkiset menot korkeina.

Alijäämä alkaa pienentyä vasta vuonna 2022, kun pandemian vuoksi päätetyt tukitoimet päättyvät ja talous elpyy. Julkinen talous jää kuitenkin edelleen alijäämäiseksi. Kuntasektorin menot ovat vielä vuonna 2022 selvästi suuremmat kuin tulot. Toipuminen siirtyy myöhemmäksi.

Vuosina 2023–2025 julkisen talouden alijäämä pienenee vähitellen lähemmäs epidemiaa edeltänyttä tasoa. Ongelmana on kuitenkin se, että julkisessa taloudessa paluu normaaliin tarkoittaa tilannetta, jota varjostavat vaisut kasvunäkymät ja krooninen alijäämä.

Julkista taloutta heikentää myös väestön ikääntyminen sekä työikäisen väestön määrän väheneminen. Lisäksi kuntataloutta heikentää nykyäänkin yksityistä sektoria noin neljä prosenttiyksikköä korkeampi työnantajan eläkemaksu.

Vuodesta 2022 eteenpäin valtio on kaavaillut kunnille monia uusia tehtäviä ja velvoitteita, joiden kustannukset kompensoidaan täysimääräisesti valtionosuuksien kautta. Uusia velvoitteita ovat muun muassa seulontaohjelman laajennus, lastensuojelun henkilöstömitoitus sekä varhaiskasvatuksen uusi tuki. Toivottavasti korvattavat kustannukset on laskettu realistisin oletuksin ja pitävät yhtä toteutuneiden kustannusten kanssa, kun niitä jälkikäteen vertaillaan.

Lisäksi iso muutos kunnille on sote-uudistus, jossa kunnilta siirretään näihin menoihin osoitetut valtionosuudet pois. Tämä ei helpota niiden kuntien asemaa, joilla on ollut entisestäänkin tiukkaa.

Kun sote-palvelut ja pelastustoimi siirtyvät pois kunnilta, tulee kuntien taloudesta helpommin ennakoitavaa. Vastapainona mahdollisuudet tasapainottaa budjettia, kehittää tuottavuutta tai toimia uusilla tavoilla heikkenevät, kun toimintakenttä kapenee merkittävästi.

Vastaavasti tulevilla hyvinvointialueilla on vastattavana lakisäänteisten toimintojen kustannukset – joihin rahat tulevat edellä mainitun siirron kautta – mutta myös niin sanotut muutoskustannukset. Näistä suurimpia lienevät ict-kulut ja palkkojen yhteensovittamisen kustannukset eli palkkaharmonisointi.

Harmonisointi voi oikeuskäytännön valossa olla varsinainen palkkaohjelmien äiti ja kustannuslisäysten automaatti, jollei sitä rajoiteta lainsäädännöllä, kuten KT on ehdottanut.

Kuntataloudessa ja myöhemmin hyvinvointialueiden taloudessa on merkittävä epäsuhta tulojen ja menojen välillä. Se korostuu, kun pandemia on ohi. Julkisten menojen ja tulojen välille jää huomattava epätasapaino eli kestävyysvaje, jonka mittaluokka on noin kolme prosenttia suhteessa BKT:hen eli noin kahdeksan miljardia euroa vuoden 2025 tasossa.

Julkinen sektori joutuu tasapainottamaan talouttaan jo lähivuosina. Leikkaukset kuntatalouteen ovat yksi todennäköinen vaihtoehto. Hivutusta on siis luvassa. Toivottavasti ei kuitenkaan äkkijarrutusta.

Tässä tilanteessa on selvää, että suurta jakovaraa tulevissa kuntasektorin palkkaneuvotteluissa ei ole. Muuten tulevat sukupolvet joutuvat maksamaan nekin lainarahat takaisin.