Ylityöt eivät kovin yleisiä hoitajilla

Tilastokeskuksen Kuntasektorin palkat 2018 -aineistossa on tiedot kaikkien kunnallisella työnantajalla työskennelleiden palkansaajien ansioista lokakuussa 2018. Tehdyn ylityön kustannusten selvittämiseksi aineistosta laskettiin säännöllisen työajan ansiot ja kokonaisansioiden erotus. Erotus muodostuu erilaisista varallaolo- sekä lisä-, hätä- ja ylityökorvauksista. Hoitajilla ylityökorvaukset ovat yleisimpiä.

Ylityökorvauksilla tarkoitetaan tiivistetysti kaikkia näitä palkanosia, joita maksetaan säännöllisen työajan lisäksi tehtävästä työstä. Maksetut ylityöt eivät sisällä vapaana korvattuja ylitöitä. Tarkastelun kohteena ovat säännöllisen työajan lisäksi tehtävien ylitöiden määrä ja korvaukset sekä niiden kehitys.

Tilastosta ei selviä vuoronvaihtojen yleisyys tai se, tapahtuvatko ne useimmiten työnantajan vai työntekijän aloitteesta.

Ylityökorvaukset pieni osa ansioista

Kuntasektorilla erilaiset ylityökorvaukset muodostavat vain pienen osan ansioista. Koko kuntasektorin palkkasummasta keskimäärin noin 3,1 prosenttia maksettiin lisä-, yli- tai hätätyökorvauksina. Vuonna 2018 kuntasektorilla työskentelevän ansioista vain 1,8 prosenttia muodostui säännöllisen työajan ansion lisäksi maksettavista korvauksista.

Palkkasummaan suhteutettuna osuus on suurempi siksi, että suurempipalkkaisilla isompi osa tuloista muodostuu ylityökorvauksista. Selkein esimerkki tästä on erikoissairaanhoidossa säännöllisen työajan lisäksi paljon päivystystyötä tekevät lääkärit.

Hoitohenkilöstön ylityölisät alle 2 prosenttia ansioista

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) liite 3 koskee terveydenhuollon hoitohenkilöstöä. Terveydenhuollon hoitohenkilöstön palkkasummasta kaksi prosenttia muodostui ylityökorvauksista. Keskimääräiselle henkilölle maksettiin noin 1,7 prosenttia ansioista näinä korvauksina. Liitteen 3 henkilöstöllä ylityökorvaukset olivat siis keskimäärin pienempi osuus palkkasummasta kuin koko kuntasektorilla työskentelevillä.

Ansioiden muodostumista tarkasteltiin Tilastokeskuksen palkkatilastosta hinnoittelutunnuksittain. Henkilöstömäärältään suurimmat hinnoittelutunnukset liitteessä 3 ovat vaativat hoitoalan ammattitehtävät, jollaisissa työskentelee valtaosa sairaanhoitajista, sekä hoitoalan ammattitehtävät, jossa tavallisin ammattinimike on lähihoitaja.

Vaativissa hoitoalan ammattitehtävissä työskentelevillä ylityökorvaukset ovat hieman suurempi osa ansioista kuin muissa hoitoalan ammattitehtävissä.

Vaativissa hoitoalan ammattitehtävissä työskennelleet saivat vuonna 2018 keskimäärin noin 70 euroa kuussa erilaisina ylityökorvauksina, mikä oli noin 2,3 prosenttia tämän hinnoittelutunnuksen palkkasummasta. Ansioista saatiin 1,9 prosenttia erilaisina ylityölisinä. Eroa selittää jälleen se, että suurempia ansioita saaneet tekivät keskimäärin enemmän ylitöitä.

Hoitoalan ammattitehtävissä työskennelleillä erilaisten ylityökorvauksien määrä on vähäisempi. Heille maksettiin säännöllisen työajan ansion lisäksi keskimäärin noin 36 euroa kuussa erilaisia lisä- ja ylityökorvauksia. Se on noin 1,3 prosenttia tämän hinnoittelutunnuksen palkkasummasta. Ylityökorvausten osuus oli keskimäärin noin 1,2 prosenttia ansioista.

Oheisessa kuviossa tarkastellaan ylityökorvausten suuruutta vaativissa hoitoalan ammattitehtävissä ja hoitoalan ammattitehtävissä vuosina 2008-2018. Maksettujen ylityökorvausten määrä on pysynyt hyvin samansuuruisena kyseisinä vuosina.

Puolet sairaanhoitajista ei tee lainkaan ylitöitä

Kuviosta nähdään, että suurimmillaan keskimääräiset euromääräiset korvaukset ylitöistä olivat vuonna 2011. Tällöin vaativissa hoitoalan ammattitehtävissä työskentelevien ansioiden summasta noin kolme prosenttia muodostui säännöllisen työajan ansioiden lisäksi maksettavista korvauksista. Hoitoalan ammattitehtävissä ylityökorvausten osuus oli 1,4 prosenttia keskimääräisestä kokonaisansiosta.

Vuonna 2011 sairaanhoitaja-nimikkeellä työskennelleistä puolet sai jotain työaikalisiä säännöllisen työajan ansion päälle. Osuus oli sama vuonna 2018. Toisin sanoen puolet sairaanhoitajista ei tehnyt ylitöitä kumpanakaan vuonna. Vuonna 2011 sairaanhoitajat tekivät enemmän ylitöitä kuin 2018.

Noin neljäsosalla sairaanhoitajista ylitöistä tulevat ansiot olivat vuonna 2011 vähintään 80 euroa tai 2,6 prosenttia kokonaisansioista. Vuonna 2018 luvut olivat pienemmät: neljäosa eniten ylitöitä tehneistä sairaanhoitajista sai vähintään 63 euroa tai kaksi prosenttia kokonaisansioistaan ylityökorvauksina.

Keskimääräisellä tuntipalkalla ja 50 prosentin ylityökorotuksella laskien tämä tarkoittaisi sitä, että noin neljäsosa sairaanhoitajista tekisi yli 2,5 ylityötuntia kuukaudessa.

Vuonna 2011 joka kymmenes sairaanhoitaja sai ylityökorvauksina vähintään 294 euroa eli vähintään lähes yhdeksän prosenttia kokonaisansioistaan. Vuonna 2018 joka kymmenes sairaanhoitaja sai vähintään 237 euroa tai yli seitsemän prosenttia kokonaisansioista ylityökorvauksina.

Lähihoitajista suuri osa ei tee lainkaan ylitöitä

Lähihoitajista puolestaan iso osa ei tee lainkaan ylitöitä, ja ylityökorvaukset ovat hyvin pieni osa kokonaisansioista.
Vuonna 2011 lähihoitajista 71 prosenttia ei tehnyt lainkaan ylitöitä. Vuonna 2018 osuus oli laskenut 63 prosenttiin. Lähihoitajista neljäsosa sai vähintään seitsemän euroa tai 0,3 prosenttia ansioistaan ylityökorvauksia vuonna 2011.

Vuonna 2018 neljäsosa lähihoitajista sai vajaat 17 euroa tai 0,6 prosenttia kokonaisansioistaan ylityökorvauksina. Tuntipalkkaan suhteutettuna tämä tarkoittaa alle yhtä 50 prosentilla korotettua ylityötuntia.

Vuonna 2011 kymmenesosa lähihoitajista sai vähintään 60 euroa ylityökorvauksina ja 85 euroa vuonna 2018. Näin kymmenesosa lähihoitajista sai vähintään 2,3 prosenttia kokonaisansiostaan ylityökorvauksina vuonna 2011 ja 3 prosenttia vuonna 2018.

Ylitöitä selittää työn luonne

Erityisesti lähihoitajilla ylitöiden tekeminen on siis harvinaista. Sairaaloiden työnkuvan huomioiden on ymmärrettävää, että osalle sairaanhoitajista kertyy jonkin verran ylitöitä.

Potilasturvallisuudenkaan vuoksi ei esimerkiksi leikkauksien venyessä voida hoitajaa kesken operaation vaihtaa, jolloin työpäivä voi tältä osin venyä. Tämä koskee kaikkia ihmishenkien pelastamisen parissa työskentelevien ammattiryhmien työtä.