Torniossa käynnistyi hyvä kierre

Tornion kaupungissa huolestuttiin vuonna 2010. Eri kyselyt ja indikaattorit osoittivat, että huonosti voivien lasten määrä oli lisääntynyt.

– Esimerkiksi huostaanottojen määrä oli kasvanut. Lapsiperheille suunnatut palvelumme olivat pirstaloituneet, eikä tieto aina kulkenut eri yksiköiden välillä, Tornion kaupungin hyvinvointisuunnittelija Jaana Sahi kertoo.

Kun tilanteeseen oli tovi etsitty ratkaisuja omin voimin, todettiin, että kehittämiseen tarvitaan kumppani. Sellaiseksi valikoitui Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut.

– Haimme ja saimme ESR-rahoituksen, joka myönnettiin työllisyys ja työvoiman liikkuvuus -toimintalinjalta, erityistavoitteelta tuottavuus ja työhyvinvoinnin parantaminen. Oivalsimme heti, että näinhän asian täytyykin olla! Työntekijän työhyvinvointi vaikuttaa todella paljon asiakaskontaktiin ja palvelukokemukseen, Sahi kertaa hankkeen alkuvaiheita.

Syksyn 2015 rahoituspäätöksen jälkeen hanke Perheille parasta – työniloa työntekijöille saattoi käynnistyä.

– Palvelujen kehittämisessä tärkeimmäksi tavoitteeksi asetettiin ongelmien ennaltaehkäisy. Muita päämääriä olivat asiakaslähtöisyys ja asiakkaiden osallistuminen sekä se, että palvelut ovat toteutettavissa verkostotyönä. Ja sitten tietysti työhyvinvoinnin kehittäminen muutostilanteessa oli aivan avainasemassa, Sahi luettelee.

Työhyvinvoinnista tuottavuutta

Henkilöstöpäällikkö Anja Huhtasen mielestä on selvää, että työhyvinvointi lähtee työstä ja työn sujuvuudesta.

Huhtasen mukaan työtä ja työhyvinvointia alettiin kehittää kartoittamalla työntekijöiden kokemukset työn haasteista ja yhteistyön mahdollisuuksista. Hankkeessa korostettiin kuntien korkeasti koulutetun väen oman työnsä parasta asiantuntijuutta.

– Lopulta painopiste ja toteuttaminen siirtyi kokonaan henkilöstöhallinnosta toteuttajatasolle. Toki työsuojelupäällikkö ja minä olimme mukana koko ajan.

Kehittämistyö eteni käytännössä niin, että hankkeen paikallisen etenemisen koordinointiin palkattiin hankekoordinaattori sekä perustettiin kehittäjätyöryhmä, joka varmisti verkostona toimimisen ja teki tarvittavat päätökset.
Hankkeeseen valittiin kolme kehittäjätyöntekijää, jotka toimivat linkkinä kehittäjätyöryhmän ja työntekijöiden välillä.

– Osallistava työskentely on työhyvinvoinnin näkökulmasta tärkein näkökulma ja toki esimiesten koulutus on myös tärkeää. Esimiehet saivat koulutusta muun muassa myötäinnon ja muutoksen johtamiseen, hankekoordinaattorina toiminut Jaana Sahi sanoo.

Perusturvajohtaja Leena Karjalainen korostaa myös kehittämistyön johtamista.

– Kun on monta ihmistä verkostopalaverikokouksessa, niin tulee monenlaisia hoksautuksia, mutta ihan pullamössöpalaveeraamiseksihan homma ei saa mennä, vaan jonkun on vedettävä johto- päätökset. Myös ylimmän johdon on sitouduttava hankkeeseen ja puututtava operatiiviseen tasoon, jos asiat eivät etene suunnitellulla tavalla.

Pikkulasten perheitä tapaamaan

Hankkeessa kehitettiin lapsiperheille erilaisia uusia palveluita, joilla haluttiin ehkäistä ennalta ongelmien syntymistä ja lastensuojelun tarvetta myöhemmin.

Yksi uusista palveluista oli se, että neuvolan terveydenhoitaja ja varhaiskasvatuksen lastentarhanopettaja tapaavat yhdessä kaikkien päiväkodeissa olevien kaksivuotiaiden perheitä lapsen kodissa.

– Työhyvinvoinnin huomiointi integroitiin palvelunkehittämismalliin. Kaksivuotistapaamisten kohdalla esimerkiksi pidettiin koko kehittämisen ajan työpajoja työntekijöille. Työpajoissa kerättin kokemusta yhteistyöstä ja uudesta palvelumallista. Huomattiin esimerkiksi, että viestintää pitäisi parantaa.

Kotikäyntejä harjoiteltiin draamallisin menetelmin alkaen siitä tilanteesta, kun työntekijä soittaa ovikelloa.

– Tuki vaikutti valtavasti muutosvastarintaan. Hankkeen toimintamalli on hyvä esimerkki siitä, että tuottavuus tapahtuu ruohonjuuritasolla. Työntekijöiden on tunnettava olonsa turvalliseksi, eikä työnantaja saa vain olettaa, että asiat hoituvat, Anja Huhtanen ja Jaana Sahi sanovat.

Vuonna 2018 tehdyssä työhyvinvointikyselyssä tulokset olivat paremmat kuin kolme vuotta aikaisemmin.

– Emme toki voi varmasti tietää, onko se hankkeen ansiota. Työntekijät kokivat kuitenkin, että verkostotoiminta on vahvistunut, ja että he saavat siitä tukea omalle työlleen. Myös toisten työn tuntemus ja vuorovaikutus olivat lisääntyneet, Sahi sanoo.

Sitä voivatko torniolaiset lapsiperheet paremmin kuin ennen, on vielä liian aikaista sanoa.

– Lastensuojelusijoitukset eivät ole vähentyneet, mutta eivät toisaalta enää lisääntyneetkään. Neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyö on syventynyt, mikä on erinomainen asia. Kaksivuotistapaamisista on tullut asiakkailta hyvää palautetta ja 99 prosenttia perheistä on suostunut tapaamisiin, Leena Karjalainen kertoo.

Enemmän keinoja opettajille

Toinen painopistealue hankkeessa oli koulun ja nuorisotyön yhteistyön kehittäminen. Nuorisotyöntekijöiltä on esimerkiksi saatu tukea oppilashuoltotyöhön ja he ovat myös järjestäneet välituntitoimintaa.

– Oppilaiden on usein helpompi lähestyä nuorisotyöntekijöitä kuin opettajia. Tärkeintä on, että on tullut aikuisia, jotka katsovat asioita pikkuisen eri kannalta, sivistystoimen johtaja Ilkka Halmkrona sanoo.

Halmkrona kertoo myös, että hankkeen ansiosta yläkoulun koulupudokasuhan alla oleville oppilaille rakennettiin sosiaalitoimen ja koulun avulla henkilökohtainen oppimispolku.

– He kävivät viikoittain Tornion työvoimalasäätiössä tekemässä työpainotteista koulupäivää ja tätä kautta haettiin motivaatiota koulunkäyntiin. Ja niin nämäkin oppilaat saivat päästötodistuksen ja turvattiin heidän jatkoaan ammattiopistoon.

Perheille parasta – työniloa työntekijöille -hankkeessa oli yhtenä osana järjestöyhteistyön kehittäminen. Kaupungissa toimii niin sanottu Perheiden talo ja erityisesti varhaiskasvatus hyödynsi talon järjestövetoista toimintaa, Halmkrona kertoo.
Hankkeen ansiosta opettajien työhyvinvointi parani sitä kautta, että nämä saivat enemmän keinoja toimia oppilaan parhaaksi.

– Jos vaikka luokanvalvoja huomaa, että jollakin oppilaalla on paljon poissaoloja, niin nyt hän tietää, että apu voi löytyä vaikkapa koulunuorisotyöntekijältä, etsivästä nuorisotyöstä tai sosiaalipuolelta. Opettajalle ei siis tule lisäkuormitusta siitä, ettei tiedä mitä tehdä ja asia painaa.

Pois siiloista, poliitikotkin mukaan

Halmkronan mielestä parasta hankkeessa oli se, että se tutustutti eri yksikköjen työntekijät toisiinsa.

– Huomasimme, että meillä on paljon yhteisiä intressejä myös tekemisessä. Kuntiahan on syytetty siitä, että jokainen toimialue elää omassa siilossaan, sosiaalipuoli yhdessä, opetus toisessa ja niin edelleen.

Anja Huhtasen ja Leena Karjalaisen mukaan hankkeesta oppi muun muassa sen, että myös luottamusjohto kannattaa sitoututtaa uuteen toimintaan alusta lähtien.

–  Tästä jää elämään monia hyviksi havaittuja toimintapoja. Parasta on, että henkilöstöresursseja ei ole tarvinnut lainkaan lisätä. Onnistuimme myös nitomaan järjestöt ja seurakunnan mukaan toimimaan perheiden parhaaksi, Karjalainen sanoo.

Ulkoinen taho katsoi kokonaisuutta

Lapin yliopistoa kehittämisen kumppanina kiitellään kilvan. Anja Huhtasen ja Jaana Sahin mukaan oli ylellistä, kun kumppanin taholta yksi tai useampi työntekijä panosti koko ajan hankkeesen.

– Oli tärkeää, että meillä oli ulkoinen taho, joka katsoi kokonaisuutta. Heillä oli myös työvälineitä ja teoreettisista tietämystä siitä, miten työhyvintointia kehittävää prosessia viedään eteenpäin, Sahi toteaa.

Ilkka Halmkronan mukaan kyseessä on harvinainen hanke siinä mielessä, että siitä on jäänyt jotakin konkreettista käytännön työhön.

– Toimintaa järjestäneiden innostus kantoi hanketta ja vauhti parani koko ajan, kun nähtiin, että asioita saatiin aikaiseksi. Tuli hyvä kierre.

Kaikki mukana kehittämisessä

Tärkeintä Perheille parasta – työniloa työntekijöille -hankkeessa on ollut, että olemme saaneet kaikki työntekijät osallistumaan ja kehittämään niin palveluja kuin omaa työtäänkin, kunnanjohtaja Timo Nousiainen sanoo.

Nousiaisen mukaan hankkeelle saatiin hyvät vetäjät Lapin yliopistosta ja heidän kauttaan täsmäosaamista ja tietoa. Myös toimialajohtajat ja esimiehet ovat olleet hyvin sitoutuneita. 

– Hankkeeseen on liittynyt iloinen ilmapiiri ja tuntuu, että se on todella ”kolahtanut” meidän työntekijöihimme. Ilmeisesti sille on ollut tarvetta. On ollut myös tärkeää, että kaiken tämän sote-uudistamisen lomassa olemme pystyneet kehittämään omaa perustoimintaamme.

Nousiainen uskoo, että toiminnan piirissä kehitetyt hyvät käytännöt jäävät elämään. Nyt jo on nähty käytännön työssä, miten eteen tulleet haastavat tilanteet ratkaistaan aiempaa sujuvammin uudenlaisen moniammatillisen yhteistyön ansiosta. Omista lokeroista on päästy pois.

Entä mitä kaupunginjohtaja tekisi toisin, jos hanke käynnistyisi nyt?

– Hmm... Keksisin sille varmaankin jonkun sujuvamman ja helpommin muistettavan nimen!