Lääkärivaje 
kääntymässä kasvuun

Lääkärivajeet näyttävät kääntyneen kasvuun, vaikka keskimäärin koko maan vaje on vielä pienehkö. Vahvan talouskasvun vuodet ovat saattaneet vetää lääkäreitä yksityissektorille töihin. Vajeessa on runsaasti alueellista ja ryhmäkohtaista vaihtelua.

Terveyskeskusten lääkärivaje oli pienimmillään vuonna 2016, jolloin täyttämättä oli noin 135 tehtävää, eli 3,5 prosenttia tehtävistä. Lokakuussa 2018 vajetta oli vajaan 230 tehtävän verran eli 5,7 prosenttia tehtävistä oli täyttämättä.

Ulkoistettujen tehtävien määrä nousi kaikkien aikojen ennätykseensä muun muassa Länsi-Pohjan kokonaisulkoistuksen vuoksi. Ulkoistettuja tehtäviä oli yhteensä noin 285 eli 7,2 prosenttia lääkärintehtävistä. Samalla vuokralääkäreillä ja ostopalveluilla täytettyjen tehtävien määrä pieneni.

Lääkäreissä vakituisten viranhaltijoiden määrä on ollut laskussa. Heitä oli enää noin 2 350, mikä on alle 60 prosenttia tehtävistä. Yhä kasvava määrä terveyskeskusten lääkärin tehtävistä täytetään sijaisilla. Sijaisia oli nyt jo yli 900 tehtävässä, kun heitä kymmenen vuotta sitten oli noin 500 tehtävässä.

Muutosta selittävät erityisesti valmistuvien lääkärien kasvanut määrä ja erikoistumiskoulutus. Vuodesta 2009 eteenpäin lääkäreitä on valmistunut enemmän taannoisen koulutusmäärän noston vuoksi. Osana erikoistumiskoulutusta lääkärit työskentelevät terveyskeskuksissa nykyään yhdeksän kuukautta. Iso osa terveyskeskusviroista on täytetty erikoistumiskoulutuksessa olevilla, minkä vuoksi terveyskeskuksien lääkärityövoimassa on paljon vaihtuvuutta. Läpikulkumatkalla olevien nuorten lääkärien suuri määrä vaikeuttaa toimintojen järjestämistä ja pitkien potilassuhteiden syntymistä.

Terveyskeskusten hammaslääkärivaje laski vuodesta 2011 lähtien, jolloin hammaslääkärien tehtävistä peräti 12,5 prosenttia oli täyttämättä. Nyt vaje oli 5,8 prosenttia, missä kasvua on 0,6 prosenttiyksikköä ja noin kymmenen vakanssia verrattuna viime vuoteen.

Vakituiset viranhaltijat täyttävät yli 80 prosenttia hammaslääkärien tehtävistä terveyskeskuksissa. Vuokratyö- voimalla täytettiin 45 tehtävää eli 2,3 prosenttia vakansseista.

Useassa sairaanhoitopiirissä yli 10 % lääkärivaje

Lääkärivajeissa on aina paljon alueellista hajontaa. Viime lokakuussa selvästi aiempia vuosia useamman sairaanhoitopiirin alueella terveyskeskuksissa kärsittiin lääkäri- ja hammaslääkäripulasta. Vuonna 2017 vain yhdessä sairaanhoitopiirissä lääkäripula ylitti kymmenen prosenttia. Tänä vuonna Kainuussa täyttämättä oli joka viides vakanssi. Noin 15 prosentin lääkärivaje oli myös Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla.

Hammaslääkäreistä pahin pula oli Itä-Savossa, jossa täyttämättä oli peräti joka neljäs vakanssi. Lapissa, Päijät-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa vaje oli lähellä 15 prosenttia tehtävistä. Vaasassa ja Satakunnassa täyttämättä oli yli joka kymmenes hammaslääkärin tehtävä.

Psykiatreja ja radiologeja pitäisi kouluttaa lisää

Erikoissairaanhoidossa samat erikoisalat kärsivät lääkärivajeesta vuodesta toiseen. Viime lokakuussa lukumääräisesti eniten vajetta  oli psykiatrian, päivystyksen/akuuttilääketieteen ja radiologian erikoisaloilla. Nämä ovat olleet viimeisen viiden vuoden aikana pahimpia pula-aloja, ja pulaa on vuosittain ollut 40–70 psykiatrista ja 50–65 radiologista. Virkamäärä aloilla on kuitenkin vuosittain kasvanut eli suhteellinen vaje on pienentynyt.

Päivystyksen/akuuttilääketieteen jälkeen suhteellinen vaje oli suurinta geriatrian alalla, jossa vaje oli vajaat 15 prosenttia. Myös lastenpsykiatrian ja lastenneurologian erikoisaloilla yli joka kymmenes tehtävä oli täyttämättä.

Lastenpsykiatriassa täyttämättömien tehtävien osuus on vaihdellut viiden vuoden aikana noin 10 ja 16 prosentin välillä ja nuorisopsykiatriassa täyttämättömien tehtävien osuus on ollut 8–15 prosenttia. Näille aloille näyttäisi olevan perusteltua lisätä erikoislääkärikoulutusta.

Suuremmista erikoisaloista vaje on ollut pientä naistentautien ja synnytysten, lastentautien ja korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoisaloilla. Näillä aloilla vaje on ollut viimeisen viiden vuoden aikana aina alle viiden prosentin, välillä jopa alle kaksi prosenttia.

Erikoissairaanhoidon vaje oli suurinta OYS-erityisvastuualueen (erva) ja TYKS-ervan alueella, missä vaje lähenteli kymmentä prosenttia. Kummassakin erikoislääkäritilanne heikkeni edellisvuodesta. Erikoishammaslääkärivaje oli viime vuoden tutkimuksessa vähäistä (3,3 %). Vaje oli suurinta TAYS-ervan alueella, jossa se ylitti kymmenen prosenttia.

Erikoisaloista suu- ja leukakirurgian alalla vaje oli 4,5 prosenttia.

Yksi iso sairaanhoitopiiri tulkitsee vajeen eri tavoin, eikä ilmoita vajeita, mikä vaikeuttaa tulosten vertailtavuutta. Yhden sairaanhoitopiirin vastaukset ovat vuodelta 2016, jolloin se edellisen kerran vastasi kyselyyn.

Lähde: KT Kuntatyönantajat

Lisävakansseja toivottiin

Sekä Hammaslääkäriliitto että Lääkäriliitto kysyivät selvityksessään johtavilta lääkäreiltä / hammaslääkäreiltä, tarvitaanko väestön hoitamiseen lisävakansseja. Johtavat lääkärit toivoivat yhteensä 188 lisävakanssia terveyskeskuksiin.

Samaan aikaan johtavat lääkärit arvioivat lääkärien saatavuuden heikentyneen. Avoimien tehtävien täyttöä ja sijaisten saatavuutta piti huonona tai erittäin huonona jo yli kolmannes johtavista lääkäreistä. Edellisenä vuonna näin arvioi noin neljännes.

Johtavat hammaslääkärit toivoivat yhteensä 115 uutta hammaslääkärin vakanssia. Yhteensä siis vaje ja lisävakanssien tarve olisi terveyskeskuksissa lääkäreille noin 415 ja hammaslääkäreille 230 kokoaikaista työpanosta.

Edessä eläköitymisaalto

Hammaslääkäriliiton ennusteen mukaan seuraavina vuosina jopa 200 hammaslääkäriä jää eläkkeelle vuosittain. Hammaslääkärikoulutuksen sisäänotto on 185, joten kotimaisella koulutuksella ei pystytä korvaamaan eläköityvien määrää. Nykyiset koulutusmäärät kääntävät hammaslääkärimäärän nousuun vasta noin kymmenen vuoden päästä.

Lääkäriliiton tilastojen mukaan eläköityvien lääkäri-ikäluokkien koko on 2020-luvulla keskimäärin noin 600. Nykyisin lääkärisisäänotot ovat noin 750 vuodessa, mutta lääkäriopiskelijoiden sisäänotto oli noin 600 vielä vuonna 2013.

Lääkärien määrä ei siis kasva lähivuosina ilman maahanmuuttoa. Suomeen onkin virrannut lääkäreitä ulkomailta paikkaamaan työvoimatarvetta. Kuntasektorilla jopa kymmenen prosenttia lääkäreistä on ulkomaalaistaustaisia.

Meneillään oleva eläköitymisaalto aiheuttaa rekrytointipaineita, joiden voimakkuus riippuu kunkin työnantajan tilanteesta sekä alueellisesti että lääkäriryhmittäin. Kokonaisuutena nähty vajeiden kasvu ei ole yllättävää, sillä kiihtyvän eläköitymisen ajan on tiedetty koittavan. Siitä huolimatta koulutusmääriä pidettiin pitkään alle eläköityvien ikäluokkien koon.

Opiskelijat ovat reagoineet tilanteeseen ja uranäkymiin. Yhä useampi suomalainen lähtee maksulliseen lääkärikoulutukseen ulkomaille. Kela maksoi viime vuonna opintotukea jo yli tuhannelle lääkäriopiskelijalle ulkomailla. Lääkäriliiton kysely mukaan noin 60 prosenttia ulkomailla opiskelevista on aikeissa hakeutua töihin Suomeen valmistumisensa jälkeen. Tulevaisuudessa lääkärien työmarkkinat Suomessa näyttävät nuorison silmissä erittäin houkuttelevilta.

Lääkäritarve kasvaa ikääntymisen myötä

Lääkäriliitosta on väläytetty tarvetta jopa tuhannelle lisälääkärille terveyskeskuksissa, jotta perusterveydenhuollon potilaat pääsisivät paremmin hoitoon. Myös erikoissairaanhoidon järjestämisessä törmätään pullonkauloihin, kun lääkäreitä ei riitä päivystysvuorojen kestojen lyhentämiseen.

Ylimääräistä työvoimaresurssia ei tällä hetkellä ole, sillä myös yksityissektorin tarpeet huomioivan ammattibarometrin mukaan yleis-, erikois- ja ylilääkäreistä on pulaa kaikkialla maassa. Näin on ollut vuodesta toiseen.

Lisäpainetta terveydenhuoltojärjestelmälle luo asiantuntijoiden arviot siitä, että eri erikoislääkärien tarve kasvaa merkittävästi tulevaisuudessa. Osalla erikoisaloista on vaikeuksia korvata edes nykyisiä eläköityviä erikoislääkäreitä vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi lähes kaikki erikoisalat arvioivat erikoislääkärien tarpeen kasvavan selvästi, ja tähän ei useilla aloilla nykyisillä lääkärikoulutusmäärillä pystytä vastaamaan.

Erilaiset yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat lääkärien kysyntään. Sote-uudistus saattaa aiheuttaa tarvetta rajata julkisen ja yksityisen sektorin välillä työskentelyä. Työaikalaki asettaa tiettyjä rajoituksia yksittäisen henkilön työmäärille. Paineet päivystysvuorojen jakamiseen voivat edellyttää suurempaa lääkärimäärää. Lääkärien suhtautuminen päivystykseen ylipäänsä on murroksessa. Kaikki nämä muutokset voivat vaikuttaa siihen, että lääkäreitä tarvitaan lukumääräisesti enemmän, jos lääkärien keskimääräinen työaika pienenee.

Suomessa vähemmän lääkäreitä kuin muissa Pohjoismaissa

Suomen lääkäritiheys on 3,2 tuhatta asukasta kohden, kun se OECD-maissa on keskimäärin 3,4. Muissa Pohjoismaissa lääkärimäärät ovat selvästi OECD-maiden keskiarvon yläpuolella, Tanskassa lääkäreitä on 3,7, Islannissa 3,9, Ruotsissa 4,3 ja Norjassa peräti 4,5 tuhatta asukasta kohden.

Jos Suomessa haluttaisiin päästä edes Tanskan tasolle, pitäisi työikäisten lääkärien määrää kasvattaa noin 15 prosenttia eli yli 3 000 työikäisen lääkärin verran. Hammaslääkäritiheys Suomessa on muiden pohjoismaiden tasolla.

Terveydenhuollon resursointi on poliittinen päätös, mutta jos siihen halutaan satsata, on pidettävä huoli osaavan henkilökunnan saatavuudesta. Vakanssipohjaan verrattu vaje ei sinällään kerro koko tilannetta, jos vakanssien määrä ei ole oikea. Lääkärien ja hammaslääkärien työttömyys on ollut käytännössä olematonta koko 2000-luvun ajan.

Koulutus mitoitettava tarpeen mukaan

Lääkärien ja hammaslääkärien nykyiseen ikärakenteeseen suhteutettuna koulutusmääriä pidettiin pitkään niin alhaisena, että kotimaisista yliopistoista valmistuvilla on vaikeaa korvata eläköityviä ikäluokkia. Nykyisin lääkäriksi koulutetaan ikäluokasta jo useampi kuin yksi sadasta ja hammaslääkäriksi noin yksi kolmestasadasta.

Olisi tehtävä huolellinen analyysi siitä, mille tasolle Suomen lääkäri- ja hammaslääkäritarjonta halutaan asettaa. Riittäisikö Suomeen keskimääräinen Pohjoismainen taso? Suomessa terveyspalvelujen kysyntää lisää poikkeuksellisen voimakas väestön ikääntyminen, mikä kasvattaa selvästi lääkärikäyntien tarvetta tulevaisuudessa.

Sama tarvearvio tulisi tehdä myös erikoisalakohtaisesti. Valmistuminen erikoislääkäriksi kestää keskimäärin lähes 15 vuotta opintojen aloittamisesta. Koulutusputken tulisi toimia tehokkaasti, ja olisi tarpeellista arvioida myös koulutuksen sisältöjä, kestoa sekä työssä oppimisen määrää. Erilaiset viiveet erikoislääkäriksi valmistumisen välillä pitäisi saada lyhyemmiksi.

Tämän hetken tiedot näyttäisivät sekä tarvearvioiden että kansainvälisten vertailujen perusteella siltä, että lääkärien näkökulmasta työmarkkinat vetävät tulevaisuudessa hyvin. Tätä puoltaa myös kasvava opiskelijoiden virta ulkomaille opiskelemaan lääkäriksi. Kotimaista koulutusta suosimalla saataisiin koulutuksen hyödyt jäämään kotimaahan. Lääkärien työllisyysaste on poikkeuksellisen hyvä ja heidän korkealle osaamiselle on helppo arvioida olevan monipuolisesti kysyntää myös tulevaisuudessa.

KT Kuntatyönantajat selvitti erikoissairaanhoidon, Suomen Lääkäriliitto perusterveydenhuollon lääkärien ja Suomen Hammaslääkäriliitto hammaslääkärien työvoimatilannetta lokakuussa 2018. KT:n, Hammaslääkäriliiton ja Lääkäriliiton tilastotietojen lisäksi jutun lähteitä ovat TEM:n ammattibarometri, TIlastokeskuksen väestöennuste, OECD Health Statistics 2018, Nordic Dentistry in Numbers 2015 sekä VATT:N, OKM:n, OPH:n ja THL:n terveyspalvelujen kysyntää koskevat arviot.