Syntyvyydestä politiikan uusi kuumemittari

Perhevapaauudistuksesta ei päästy tällä vaalikaudella yksimielisyyteen, mutta jatkoa ajatellen perhepolitiikan tutkijan ja sosiaalipolitiikan professorin Heikki Hiilamon viesti päättäjille on yksinkertainen.

– Perheiden näkökulmastahan näitä uudistuksia pitäisi tehdä. Varsinkin kun meillä on niin matala syntyvyys.

Hiilamo ei puhuisikaan perhevapaauudistuksesta, vaan perhetukiuudistuksesta. Siihen sisältyisivät sekä vanhempainvapaat, kotihoidontuki että päivähoitomaksut ja päivähoito-oikeus.

Hän myös ymmärtää, miksi uudistusta on ollut niin vaikea saada aikaan.

– Kun osa rahoituksesta tulee kunnilta, osa valtiolta, se on aina sellainen yhdistelmä, että on vaikea tehdä uudistuksia.

– Tietysti yhtenä isona tekijänä on tämä työllisyystilanne. On ollut vaikea uudistaa kotihoidon tukijärjestelmää niin, että pienten lasten äidit kävisivät useammin töissä, jos työpaikkoja ei ole, Hiilamo pohtii.

Aleneva syntyvyys uhkaa hyvinvointivaltiota

Tulevat vaalit ovat virittäneet perhepolitiikkaan liittyvät keskustelut jälleen kuumiksi. Lämpöä lisää Tilastokeskuksen tuore väestöennuste ja yhä pienenevä syntyvyys.

Hiilamo on syntyvyysluvuista erittäin huolissaan.

– Se on mielestäni todella iso ongelma, eikä vain sellainen, joka liittyisi eläkkeisiin. Meillä on noin viidenneksen ero tänä vuonna ja 2010 syntyneiden välillä, ja siitä aiheutuu paljon erilaisia ongelmia. Se ei ole pelkästään sellainen asia, joka näkyisi tulevaisuudessa, vaan se näkyy jo nyt.

Ikäluokkien kokoerot vaikuttavat esimerkiksi neuvolatoimintaan, päivähoitoon ja kouluihin.

Hiilamon mukaan aleneva syntyvyys voi olla myös viesti siitä, etteivät nuoret enää usko tulevaisuuteen. Tulevaisuudenuskoa nakertavat esimerkiksi taloudelliset vaikeudet tai ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvät huolet.

Syntyvyyden alenemisen puolustamista Hiilamo pitää epäreiluna.

– Onhan niitä, jotka sanovat että on hyväkin että syntyvyys laskee, kun maailmassa on liikaa ihmisiä. Se on kuitenkin mielestäni aika itsekästä ja hyvin lyhytnäköistä puhetta. Itsekästä siinä mielessä, että näin puhuva henkilö ei ota huomioon sitä, että vaikka hän itse ei haluaisi lapsia, on muita jotka haluavat mutta eivät uskalla hankkia. On paljon pienituloisia ihmisiä, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät koe itsellään olevan mahdollisuuksia siihen, Hiilamo sanoo.

Lyhytnäköistä puhe on suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta.

– Jos on sitä mieltä, että Suomessa syntyvä väestö voi pienentyä, pitäisi kuitenkin esittää jokin realistinen tapa, miten me yhteiskuntana pärjäämme. Emme pärjää, jos ei esimerkiksi tule lisää maahanmuuttajia, Hiilamo perustelee.

– Hyvinvointivaltio perustuu tietynlaiseen ketjukirjeeseen ja ajatukseen siitä, että meillä on suurin piirtein tasainen väestö. Jos siinä tapahtuu isoja muutoksia varsinkin alaspäin, niin kyllä meidän järjestelmien kestokyky joutuu koetukselle.

Politiikassa on tähän saakka tuijotettu työllisyysastetta eli työssäkäyvien osuutta väestöstä. Työllisyysaste ei kuitenkaan ratkaise asioita, jos työntekijöiden kokonaismäärä pienenee.

– Itse arvioin, että syntyvyys voi olla jatkossa politiikan kuumemittari, siis luku johon kiinnitetään huomiota työllisyysasteen rinnalla ja jopa sen ohi, Hiilamo sanoo.

Lisää tasa-arvoa perhevapaiden käyttöön

Syntyvyystaso on monen tekijän summa, johon vaikuttavat muun muassa työllisyystilanne, asuntopolitiikka ja koko yhteiskunnallinen ilmapiiri. Hiilamo uskoo, että oikeanlaisella perhepolitiikalla syntyvyyttä voitaisiin kuitenkin kohentaa.

Yksi keskeinen kysymys liittyy Hiilamon mukaan tasa-arvoon. Lapsista koituvat kustannukset kohdistuvat yleensä vahvemmin naisille, koska miehet käyttävät vähemmän perhevapaita. Tasaisempi perhevapaiden käyttö saattaisi edistää myös syntyvyyttä.

Kelan mukaan isät pitivät vuonna 2016 vanhempainpäivärahapäivistä vain 9,5 prosenttia ja viidennes isistä ei pitänyt perhevapaata lainkaan. Miksi isien perhevapaat ovat yhä näin epäsuosittuja? Hiilamon mielestä kyse ei välttämättä ole asenteista tai halusta, vaan turvallisuudesta.

– Suomessa on ollut aika huono työmarkkinatilanne jo pitkään. Ehkä siitä epävarmuudesta johtuu, että tällainen uudenlainen käyttäytymismalli ei ole saanut suosiota. Toisaalta yhteiskunnan puolelta perhepolitiikassakaan ei ole yhtä voimakkaasti kannustettu miehiä perhevapaiden käyttöön kuin muissa Pohjoismaissa.

Suomi laahaa jäljessä

Hiilamon mukaan perhevapaiden kiintiöinti kummallekin vanhemmalle on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi parantaa tasa-arvoa muissa Pohjoismaissa.

Länsinaapurissa ollaan joustavampia myös erotilanteissa: lapsilisä on mahdollista jakaa ruotsalaisvanhempien kesken, ja pienituloiset vanhemmat voivat jakaa elatustuen.

Ruotsin elatustukijärjestelmä kannustaa vuorotteluvanhemmuuteen, joka Suomessa on paljon harvinaisempaa. Hiilamon mukaan Suomessa erotilanteisiin liittyy yhä vahvasti ajatus yksinhuoltajuudesta ja erityisiä tukimuotoja mietitään vain yksinhuoltajien näkökulmasta. Vuorotteluvanhemmuusmalli voi kuitenkin monissa tilanteissa ehkäistä yksinhuoltajuuden aiheuttamaa köyhyyttä.

– Meillä on vahva perinteinen ajatus siitä, että pienten lasten äidin pitää hoitaa lapsia. Usein erotilanteissa ajatellaan, että vuorotteluvanhemmuus on jotenkin vahingollinen asia, vaikka tutkimukset tuntuvat osoittavan sen olevan ihan hyvä järjestely, Hiilamo sanoo.