Talousilmasto – maailma, Suomi ja kunnat

Maailmalla talouden kasvunäkymät ovat pikkuhiljaa hiipumassa. Suomen Pankki arvioi vastikään, että maailmantalouden kasvu kyllä jatkuu, mutta näkymät ovat vaimentuneet. Erityisesti kauppapoliittiset jännitteet lisäävät riskiä, että talous kehittyy odotettua heikommin.  Yhdysvalloissa finanssipoliittinen elvytys siivittää kasvua, mutta samalla se lisää julkista velkaa ja kasvattaa vaihtotaseen vajetta. Kiinassa talouskasvun ennakoidaan hiipuvan aikaisemmasta vauhdistaan, mutta pysyvän edelleen suhteellisen korkealla tasolla. Huolta on herättänyt se, onko kasvu kestävällä pohjalla. Venäjällä, joka on ollut perinteisesti Suomen tärkeä kauppakumppani – ainakin ennen pakotteita – on talouden kasvu asettumassa maltilliseen tasoon.

Euroalueella vire jatkuu vahvana, mutta kasvu on hidastumassa huippuvauhdistaan. Positiivista on, että työllisyys on kasvanut, joten yhä useampi EU-kansalainen on päässyt mukaan työmarkkinoille. EU-alueen sisäisiä huolia ovat muun muassa Italian talouteen liittyvät epävarmuudet ja epäilemättä myös brexit , vaikkakin siitä suurempi huoli on Iso-Britannialla itsellään. Myös palkkojen nousuvauhti on kiihtynyt, mutta tuottavuuden kasvu voi vaimentaa yksikkötyökustannusten nousua ja hintapaineita.

Suomessa on monien ennusteiden mukaan saavutettu suhdannehuippu. Talouden kasvuvauhdin ennakoidaan hidastuvan tämän vuoden noin kolmesta prosentista ensi vuoden vajaaseen kahteen prosenttiin. Huolta aiheuttaa se, että julkinen talous velkaantuu edelleen suhdannehuipulla, eikä varautumista seuraavaan matalasuhdanteeseen talouspuskureiden muodossa ole päässyt syntymään. Toki positiivisena piirteenä on, että työllisyysaste on lähtenyt pienen alkuvitkastelun jälkeen jopa yllättävän nopeaan kasvuun. Tästä kasvusta on pidettävä kiinni ja asetettava työllisyyden uudeksi tavoitetasoksi vähintään 75 prosenttia.

Kunnissakin on saavutettu paras tulos aikoihin. Viime vuoden tilinpäätöslukujen mukaan kuntien yhteenlaskettu vuosikate oli erittäin hyvällä tasolla. Toki alueelliset ja kuntakohtaiset erot ovat totuttuun tapaan suuria.

Kilpailukykysopimuksen vaikutukset tai siitä johtuvat toimenpiteet ovat aiheuttaneet pääsärkyä varsinkin kuntien ja ministeriöiden talousihmisten joukossa. Osittain kikystä johtuneiden valtionosuusleikkausten tulkinnasta on käyty keskustelua jopa eduskunnan suuresta salista käsin.

Kikyä on parjattu jopa turhana sopimuksena, mutta pitää muistaa, että vaihtoehdot  – ja myös kuntatalousvaikutukset  – olisivat olleet rankemmat ja että jälkikäteen kikyn on todettu osaltaan edesauttaneen Suomen talouden toipumista vuosikymmenen ahdingosta.
Sote- ja maakuntauudistus antaa odottaa itseään vielä tovin, mutta sen vaikutuksia kuntatalouteen ja tulevien maakuntien talouteen on ministeriöiden toimesta pyritty hyvissä ajoin kartoittamaan. Yksi suurimmista epävarmuustekijöistä on maakuntiin siirtyvän henkilöstön palkkojen harmonisointi.

Tämä muutoskustannus uhkaa viime aikaisten oikeustapausten myötä muodostua varsin suureksi. Miten suureksi, sitä ei kukaan pysty sanomaan, sillä kaikkea tietoa sen määrittelemiseksi ei vielä ole olemassa. Kuntatyönantajien mielestä riski suuremmille kustannuksille on kuitenkin olemassa ja siksi palkkojen harmonisoinnista pitäisi säätää lailla.

Summa summarum: Toivottavasti tämän kirjoituksen ketjun loppupäässä olevat kunnat (ja maakunnat) eivät joudu alussa kuvatun kaltaisen (talous)hirmumyrskyn kouriin mistään syystä – ei edes sen globaalin perhosen siiveniskusta. Tulevaisuuden ilmastonmuutos näyttää, miten käy.