Suomi ei houkuttele osaajia

– Meidän huoltosuhteemme paikkaamiseen mikään maahanmuutto ei riitäisi.

Helsingin kaupungin erikoistutkija Pasi Saukkosen näkemys väestön ikääntymiseen ja työperäiseen maahanmuuttoon on karu mutta tosi. Hän kuitenkin kannattaa työperäistä maahanmuuttoa, muuten monet työt ovat vailla tekijöitä.

Maahanmuuttoa ja kotoutumista tutkivan Saukkosen mukaan EU:sta ei löydy kovin montaa maata, joissa maahanmuuttajien osuus väestöstä olisi yhtä pieni kuin meillä.

– Tosiasiallisesti Suomi ei ole saanut työperäistä maahanmuuttoa juuri muualta kuin Virosta. Nyt näyttää siltä, että tulo Virostakin on vähenemään päin ja tänne kertaalleen tulleet ovat alkaneet muuttaa pois.

Saukkonen pitää valtiovallan toimia työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi toistaiseksi heppoisina. Maat, joiden kanssa Suomi kilpailee kansainvälisillä työmarkkinoilla, ovat Suomea kiinnostavampia.

– Suomi on huonosti tunnettu verrattuna muihin pohjoismaihin. Muissa maissa on jo valmiiksi ihmisiä, jotka välittävät tietoa että tänne kannattaa tulla. Maahanmuutto synnyttää maahanmuuttoa, hän sanoo.

Muut maat ovat olleet toimissaan aktiivisempia. Saukkosen mielestä Suomessa on saatu ehkä hieman väärä käsitys siitä, miten muualla toimitaan.

– Sellaiset maat kuin Tanska tai Alankomaat näyttäytyvät julkisuudessa tiukan maahanmuuttopolitiikan maina erityisesti suhteessa pakolaisiin. Samanaikaisesti molemmat ovat käyneet hyvin aggressiivista rekrytointikampanjaa ja pyrkineet saamaan korkeasti koulutettuja osaajia ulkomailta.

Kuntasektori on tärkeä työllistäjä

Kuntasektorilla Saukkonen pitää etenkin kuntakonserneja tärkeinä maahanmuuttajien työllistäjinä. Pääkaupunkiseudulla ulkomaalaistaustaisia on runsaasti esimerkiksi julkisen liikenteen puolella ja terveydenhoitoalalla.

Kaikki pääkaupunkiseudun suuret kaupungit ovat pyrkineet saamaan maahanmuuttajien osuuden henkilöstöstä lähemmäksi heidän osuuttaan koko väestöstä. Saukkonen näkee kuitenkin esteitä maahanmuuttajien rekrytoinnissa.

– Yksi on varmaan se, että kunnan henkilöstö on korkeasti koulutettua. Esimerkiksi lastentarhanopettajapulahan on täällä aikamoinen, mutta se vaatii ammattipätevyyden.

Toinen este on suomen ja ruotsin kielen osaaminen. Kielitaidon pitäisi olla hyvällä tasolla, jotta pystyisi hoitamaan useimpia kunnan tehtäviä.

Saukkosen mukaan maahanmuuttajien työllistämistä kuntiin voitaisiin edistää myös tutkimalla tarkemmin rekrytointitilanteita, ja selvittämällä sisältyykö niihin syrjiviä elementtejä, jotka asettavat maahanmuuttajia epäedulliseen asemaan.

– Pidemmällä tähtäimellä kysymys on pitkälti koulutuspoliittinen. Pitää katsoa, että on saatavilla alkeista lähtevää koulutusta tai täydentävää jatkokoulutusta, joilla saadaan hilattua Suomeen muuttaneita ihmisiä samalle viivalle muiden työnhakijoiden kanssa, hän pohtii.

Ylikoulutus on osaamisen haaskausta

Maahanmuuttajat ovat kantaväestöä useammin määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa. Monet ovat myös alityöllisiä. Osa ongelmista johtuu Saukkosen mukaan siitä, että maahanmuuttajat sijoittuvat usein tehtäviin, joilla osa- ja määräaikaisuutta on enemmän kuin muilla aloilla. Näitä tehtäviä löytyy esimerkiksi siivous- ja logistiikka-aloilta.

Moni ulkomaalaistaustainen on myös ylikoulutettu tehtäviinsä. Saukkonen pitää ilmiötä vakavana ongelmana, joka vaatii enemmän tutkimista.

– Se on heidän osaamisensa haaskaamista eikä motivoi pitemmän päälle.

Valitettavasti rekisteripohjaiset koulutustiedot maahanmuuttajista ovat epäluotettavia. Saukkonen haluaisi tietää, kuinka suuri osuus esimerkiksi bussia tai kuorma-autoa kuljettavista maahanmuuttajista on korkeasti koulutettuja.

– Naisista tiedetään, että virolaisia koulutettuja naisia työskentelee siivoojina. Terveydenhuollossa voi olla niitä, joilla on lääkärin pätevyys, mutta he työskentelevät huomattavasti alemmissa tehtävissä, Saukkonen sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, ettei ylikoulutus tilapäisenä elämäntilanteena välttämättä ole huono juttu.

– On sisäänpääsyammatteja, joissa saa kontakteja suomalaisiin ja oppii lisää kieltä. Jos tätä reittiä pääsee kohtuuajassa tekemään sitä mitä oikeasti osaa ja mihin on motivoitunut, niin mikäpä siinä.

Lisää resursseja kotouttamiseen

Kotouttamistyössä alkuvaihe on usein kriittisin. Saukkosen mukaan koko Euroopassa on viime aikoina puhuttu paljon siitä, kuinka tärkeää olisi saada heti maahanmuuton alussa luotettava ja riittävän tarkka kuva siitä, mitä ihminen osaa. Resursseja tähän ei kuitenkaan ole Suomessa ollut riittävästi.

Myös kielikoulutustarjonta voi pienissä kunnissa olla merkittävästi suppeampi kuin isoissa kaupungeissa, joissa puolestaan joutuu helposti jonoon.

– Useimmat jotka tänne tulevat, tulevat sillä mielellä että haluavat kantaa kortensa kekoon. Mutta jos he löytävät itsensä odottamassa kuukausikaupalla sitä että pääsevät kielikurssille, niin se rupeaa väsyttämään, Saukkonen sanoo.

– Tutkijana edustan sitä näkökantaa, että viime kädessä koko kunta kotouttaa. Hirveän paljon on vaikutusta paikallisella ilmapiirillä, eli sillä, kokevatko ihmiset täällä olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi ja onko kanssakäyminen ihmisten kanssa luontevaa ja helppoa.

Maakuntauudistukseen liittyy riskejä

Entä voisiko maakuntauudistus parantaa kototuttamisen laatua?

– Kun uudistus lähti käyntiin, olin toiveikkaampi kuin mitä olen nyt, Saukkonen vastaa.

Tällä hetkellä kotouttamisen vastuut ovat hajallaan, kun osa työstä on TE-hallinnolla ja osa kunnilla. Maakunnissakaan tämä duaalimalli ei näyttäisi kokonaan poistuvan, kun osa kotouttamisesta järjestetään kasvu- ja osa sosiaalipalveluina.

Toisena ongelmana Saukkonen näkee sen, että kotouttaminen on ennen muuta paikallinen prosessi.

– On väärin edellyttää, että kotoudutaan Suomeen. Ei Suomeen kotouduta, vaan kotoudutaan Helsinkiin, Kuopioon tai Närpiöön. Helsingin tapauksessa saattaa vielä olla, että kotoudutaan esimerkiksi Vuosaareen.

Saukkosta pelottaa, ettei maakuntatasolla ymmärretä riittävän hyvin, mitä paikallistasolla tapahtuu ja mitä siellä tarvitaan.

– Toinen pelko on, että riittääkö maakunnilla aina intressejä rahoittaa kotoutumista riittävästi, kun rahoitus on yleiskatteista eikä kotouttamisessa ole paljon lakisääteisiä velvoitteita.