Suomalaisille varattu opettajan ammatti
Perusopetuksen tiukat kelpoisuusvaatimukset rajaavat ulkomaalais-taustaisten opettajien rekrytointia.
Opettajan ammatti on koulutukseen perustuva ja varsin tarkasti säännelty. Opettajien kelpoisuusvaatimuksista on säädetty asetuksella. Kelpoisuus perustuu kapea-alaiseen ainekohtaiseen kelpoisuuteen antaa opetusta.
Varsinaisten kelpoisuusvaatimusten lisäksi sääntelyn yksityiskohtaisuus ulottuu myös kielitaitovaatimuksiin. Perusopetuksen opettajalta edellytetään erinomaista suomen kielen hallintaa.
Ulkomailla suoritetusta korkeakoulutasoisesta opettajakoulutuksesta opetushallitus tekee hakemuksesta tunnustamispäätöksen. Tutkinnon tunnustaminen voi edellyttää suoritettavia lisäopintoja ja/tai ns. sopeutumisajan, jolla tarkoitetaan työskentelyä Suomessa opettajatehtävissä.
Varsinaisten kelpoisuusvaatimusten lisäksi on säädetty myös kielitaitovaatimuksista. Koulu- tai oppilaitos on joko suomen- tai ruotsinkielinen. Rehtorilta vaaditaan aina koulun tai oppilaitoksen kielestä erinomainen kielitaito.
Toisella asteella (lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa) opettajan kielitaitovaatimuksena on opetuskielen hallinta, jonka työnantaja/koulutuksenjärjestäjä käytännössä toteaa. Perusopetuksessa edellytyksenä on erinomaisen kielitaidon vaatimus kaiken opetuksen osalta.
Muualla kuin Suomessa suoritettu tutkinto antaa siis kelpoisuuden opettajan ammattiin ja opetushallituksen päätös rinnastuu tällöin tutkintotodistukseen. Näin periaatteessa. Kelpoisuus jää kielitaidon osalta vajaaksi, jos vaatimuksena on erinomainen opetuskielen hallinta.
Kielitaito pitää osoittaa
Erinomaisen kielitaidon hallinta pitää aina osoittaa säädetyllä tavalla. Suomessa koulusivistyksensä saanut ja suomalaisessa korkeakoulussa tutkintonsa suorittanut osoittaa kielenhallinnan käytännössä tutkintonsa kypsyysnäytteellä. Jos kielitaitoa ei ole osoitettu opintojen yhteydessä, kielitaito on osoitettava valtionhallinnon kielitutkinnolla tai yleisellä kielitutkinnolla.
Käytännössä erinomaisen kielitaidon saavuttaminen ja sen osoittaminen tutkinnolla suullisessa, kirjallisessa ja ymmärtämisen taidossa edellyttää vuosien oleskelua ja kielitaidon harjaantumista kieliympäristössämme. Aikaisemman lainsäädännön vaatimus täydellisestä kielen hallinnasta kuvaakin kielitaitovaatimuksia osuvammin.
Kielitaitovaatimukset eivät ole merkityksettömiä, ja opettajan on tietenkin aina hallittava opetuksessa käytettävä kieli. Yhdenvertaisuuslaki edellyttää työnantajalta syrjimättömyyttä mm. rekrytointitilanteessa. Tässä kielitaitovaatimus perustuu kuitenkin lainsäädäntöön eli sen vuoksi kyse ei ole kielletystä syrjinnästä, vaikka säännös itsessään olisikin syrjivä.
Kielitaitovaatimukset ovat tiukat
Voidaankin kysyä, kuinka tarkoituksenmukainen tai oikeutettu kategorinen kielitaitovaatimus on ja mihin muuhun se perustuu paitsi kaksikymmentävuotta sitten säädettyyn asetukseen. Peruskoulun toimintaympäristö on kielenkin osalta monipuolistunut. Yhä suurempi osa oppilaista käyttää arjessaan myös muita kieliä kuin suomea tai ruotsia. Miksi suomenkielisessä peruskoulussa esimerkiksi matematiikan tai vieraan kielen opettajalta vaaditaan erinomaista suomen kielen taitoa? Toisen asteen koulutuksessa kielitaitovaatimus on jo väljempi.
Kysymys tiukkojen kielitaitovaatimusten tarkoituksenmukaisuudesta voidaan perustellusti esittää, koska suuri osa opetustehtävistä on nimenomaisesti perusopetuksessa. Tiukoilla kelpoisuusvaatimuksilla rajataan ulkomaalaistaustaiset opettajat ammatinharjoittamisensa ulkopuolelle.
Suomalaista erinomaista opettajakoulutusta ja ammattitaitoisia opettajia väheksymättä, muualta tulleet opettajat voisivat rikastuttaa ja monipuolistaa koulumaailmaa. Kapea-alaiset ja joustamattomat kelpoisuusvaatimukset eivät edistä toimivia työmarkkinoita. Suomalainen opettaja työllistyy helposti ulkomailla, vaikka uuden kotimaan kieli ei heti olisikaan täydellinen. Toiseen suuntaan tälle opettajavaihdolle annetaan vain vähän mahdollisuuksia.
25.10.2018