Yhteiset ohjeet paikalliseen sopimiseen

Kilpailukykysopimuksen mukaisesti KT ja kunta-alan pääsopijajärjestöt ovat käyneet alakohtaiset neuvottelut paikallisen sopimisen edistämisestä kunta-alalla. Osapuolet ovat laatineet yhteisen ohjeistuksen paikallisesta sopimisesta ja sen mahdollisuuksista sopia palvelussuhteen ehdoista paikallisten olosuhteiden mukaan.

Olennainen osa yhteistä ohjeistusta on työnantajan heikkoon taloustilanteeseen liittyvän paikallisen sopimisen ohjeistus. Kilpailukykysopimukseen sisältyy ns. selviytymislauseke. Yhteisissä ohjeissa on KT:n ja pääsopijajärjestöjen kannanotto siitä, miten paikallista sopimista voi käyttää vaihtoehtona lomautuksille ja irtisanomisille.

Vaihtoehto lomautuksille ja irtisanomisille

On tärkeää ja henkilöstön kannalta perusteltua, että työnantajan yksipuolisten, työvoiman käytön vähentämiseen tähtäävien toimien vaihtoehtona on myös paikallinen sopiminen, kun työnantaja joutuu käynnistämään yhteistoimintamenettelyn vaikean taloustilanteensa vuoksi.

Työvoiman käytön vähentämisen vaihtoehtona on yhteistoimintamenettelyn yhteydessä hyvä käsitellä myös palvelusuhteen ehtojen sopeuttamista koskevan paikallisen sopimisen mahdollisuus.

KT pitää tärkeänä erityisesti yhteistä käsitystä, että jos paikallinen työ- ja virkaehtosopimus säästötoimenpiteistä saadaan kunnassa/kuntayhtymässä aikaan, voi työnantaja sen vastineeksi sitoutua pidättäytymään osa-aikaistamisista, lomautuksista ja irtisanomisista taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla määrätyksi ajanjaksoksi.

Erityisesti lomautusprosessi on kuntasektorilla hyvin raskas toteuttaa. Usein sen oikeellisuus arvioidaan vielä tuomioistuinkäsittelyssä.

Luottamusmiesten riittävät toimintaedellytykset

Koska paikallisen sopimisen sopimusmääräyksissä ei tapahtunut muutosta, myöskään luottamusmiesten toimintaedellytyksiä ei lisätty. Paikallisen sopimisen laajat mahdollisuudet ovat jo nykymääräyksissä. Ne mahdollistavat myös tilapäisen ajankäytön lisäämisen paikallista sopimista koskevan neuvottelun ajaksi.

KT Kuntatyönantajat ja kunta-alan pääsopijajärjestöt pitävät tärkeänä, että paikallista sopimusta koskevien neuvottelujen ajan huolehditaan siitä, että luottamusmiehillä on riittävät mahdollisuudet perehtyä neuvottelujen kohteena olevaan materiaaliin ja osallistua neuvotteluihin.

Yhteisen kannanoton mukaan paikallinen sopimus ei tarvitse voimaan tullakseen liittotason hyväksyntää, vaan paikalliset osapuolet ratkaisevat sopimuksen teon tarpeellisuuden. KT ja pääsopijajärjestöjen keskustason toimijat tukevat paikallista sopimista yhteisellä koulutuksella ja ohjeistuksella.

Laajat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen

Kunnallinen pääsopimus vuodelta 1993 mahdollistaa paikallisen työ- ja virkaehtosopimuksen tekemisen, mikäli siihen on paikallisesta erityisolosuhteista aiheutuva perusteltu syy. Paikallisella virka- ja työehtosopimuksella voidaan poiketa valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksistä.

KVTES 1 luvun 4 §:n mukaan paikallisella sopimuksella ei kuitenkaan saa sopia KVTES:n mukaan vähintään maksettavaa pienemmästä peruspalkasta eikä poiketa KVTES:n säännöllisen työajan keskimääräistä pituutta, vuosiloman pituutta eikä sairaus- ja äitiyslomaetuuksia koskevista määräyksistä.

Paikallinen sopiminen kunta-alalla on laajasti mahdollista, mutta pääsääntöisesti kaikki paikalliset sopimukset ovat olleet palkansaajien kannalta ehdoiltaan parempia kuin valtakunnalliset työ- ja virkaehtosopimukset. Sellaisia paikallisia sopimuksia, joilla henkilöstömenoja olisi ollut tarkoitus sopeuttaa, ei ole onnistuttu juuri tekemään.

KT:n ja pääsopijajärjestöjen yhteisistä ohjeista on lähetetty KT:n yleiskirje 7/2016. Yleiskirje löytyy KT:n verkkosivuilla www.kt.fi

Miksi paikallista sopimista tarvitaan?

Mahdollisuus paikalliseen sopimiseen on tarpeen, koska kuntien ja kuntayhtymien taloudellinen asema, niiden tuottamat palvelut ja palvelujen järjestämisen tapa vaihtelevat siinä määrin, ettei valtakunnallisissa virka- ja työehtosopimuksissa voida näitä eroja aina riittävästi ottaa huomioon.

Valtakunnallisiin virka- tai työehto- sopimuksiin sisältyy myös lukuisia määräyksiä, jotka oikeuttavat sopimaan määräyksessä nimenomaisesti mainitusta asiasta paikallisesti toisin.

Yksinkertaisimmillaan kyseinen määräys on sellainen, että työnantaja voi poiketa sopimusmääräyksen edellyttämästä pääsäännöstä, mikäli viranhaltija tai työntekijä antaa siihen suostumuksensa.

Sopijaosapuolina ovat yleensä työnantaja ja yksittäinen viranhaltija tai työntekijä. Joissakin määräyksissä sopijaosapuolina ovat työnantaja ja asianomainen sopijajärjestö tai sen alayhdistys tai luottamusmies.

Tällainen sopimusmääräyksen pääsäännöstä poikkeamaan oikeuttava määräys voi myös olla laajempi, kuten esimerkiksi työaikaluvun määräys, joka mahdollistaa sopimisen säännöllisestä työajasta virka- ja työehtosopimuksessa määrätyistä yleisistä työajoista poikkeavasti.

Asiasta sopivat työnantaja ja viranhaltija tai työntekijä. Jos poikkeava työaikajärjestely koskee vähintään viittä viranhaltijaa tai työntekijää, toisena sopijakumppanina pitää olla asianomainen luottamusmies tai asianomainen sopijajärjestö.

Paikallisessa sopimuksessa on todettava, keihin sopimusta sovelletaan. Koskeeko se kaikkia kunnan viranhaltijoita ja työntekijöitä vai vain tiettyjä henkilöstöryhmiä tai yksittäisiä viranhaltijoita tai työntekijöitä.

Samoin on todettava, miten sopimusta sovelletaan eri henkilöstöryhmiin, mitkä määräykset koskevat mitäkin ryhmää jne. Sopimus voi koskea vain sopimuksen tehneen/tehneiden järjestöjen jäseniä:

Mistä voidaan sopia paikallisesti?

Määräykset paikallisen virka- ja työehtosopimuksen tekemisestä ovat pääsopimuksen 13  §:ssä. Toisin sopiminen on mahdollista seuraavin edellytyksin:

• Valtakunnallinen virka- ja työehtosopimus on voimassa.
• Asiasta on nimenomainen määräys valtakunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa.
• Toisin sopimiseen on olemassa paikallisista erityisolosuhteista johtuva perusteltu syy.
• Kyseessä on kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:ssä ja kunnallisen työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettu ns. sopimuksenvarainen asia.
• Asiasta toisin sopimista ei ole kielletty laissa (ns. työlainsäädännön ehdottomat säännökset.)

Mistä ei voi sopia toisin?

Paikallisesti ei voi sopia:

• vähintään maksettavaa peruspalkkaa pienemmästä peruspalkasta tai vastaavasta (KVTES II luku 3 ja 4 §);
• palkkaluokittelun palkka-asteikon peruspalkkaa pienemmäksi (OVTES);
• sopimuksessa määriteltyä tehtäväkohtaista vähimmäispalkkaa tai
• vähimmäisansiota pienemmäksi (TS);
• perustuntipalkkaryhmän alinta perustuntipalkkaa pienemmäksi (TTES).

Paikallisella sopimuksella ei myöskään saa poiketa valtakunnallisten virka- ja työehtosopimusten säännöllisen työajan keskimääräistä pituutta, vuosiloman pituutta eikä sairaus- eikä äitiyslomaetuja koskevista määräyksistä.