Yksittäisistä sopeutustoimista
 kokonaisuuteen

Talouskasvun ja työllisyyden edellytysten parantaminen on epäilemättä hallituksen ykkösjuttu. Finanssipolitiikan puolella keskeisimpänä tavoitteena on ohjata julkisen sektorin kokonaisuutta tasapainon tuntumaan.

Tarkalleen hallitus on päättänyt, että sekä valtion että kuntien tulojen ja menojen erotuksen eli ns. rahoitusaseman pitää olla vuonna 2019 korkeintaan miinus ½ prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen eli noin -1,1 miljardia euroa. Tavoitetta tuetaan neljän miljardin euron suuruisella sopeutuspaketilla sekä rakenteellisilla uudistuksilla.

Lisäsäästöpäätöksellä kunnista tehtiin syntipukki

Huhtikuussa hallitus päätti yhteensä noin 370 miljoonan euron uusista säästöistä, jotta neljän miljardin euron sopeutuspaketti ei jäisi vajaaksi. Tässä yhteydessä kunnista tehtiin syntipukki, sillä hallituksen mukaan kunnat eivät ole toimeenpanneet hallitusohjelman mahdollistamia säästöjä täysimääräisesti. Toteuttamatta jättämisen mittaluokaksi arvioitiin 130 miljoonaa euroa.

Konkreettisia kuntien lisäsäästöjä lähdetään kuromaan umpeen vasta vuoden 2017 kehysriihessä. Tässä vaiheessa hallitus esitti sopeutuskeinoiksi sosiaalitoimen asiakasmaksujen vähimmäismaksurajaa tai kiinteistöverotuksen alarajojen nostoa, mutta täsmällisistä keinoista neuvotellaan kehysriihessä 2017.

Lisäsäästöjen etsiminen kuntatalouteen on sympaattista, sillä kuntatalouden tulojen ja menojen välillä on epäsuhtaa, ja tulevaisuuden haasteita ei voi vähätellä. Toisaalta päätöksenteon sietämätöntä epätäydellisyyttä kuvastaa se, että samalla kun hallitus päätti kehysriihessä etsiä kuntatalouteen lisätuottoja 130 miljoonalla eurolla, sen valtiontaloutta tasapainottavat päätökset lyövät kuntataloutta poskelle 75 miljoonalla eurolla jo ensi vuoden alusta.

Tavoitteiden toteutumista tarkasteltava kokonaisuutena

Valtion menoleikkauksiin päädyttiin muun muassa odotettua matalamman inflaation vuoksi, mikä söi hallitusohjelman indeksikorotusten jäädyttämisestä arvioituja laskennallisia säästöjä. Tämän vuoksi indekseihin sidottuja julkisia menoja leikataan nyt 0,85 prosentilla. Kunnille päätös merkitsee 75 miljoonan euron leikkausta valtionosuuksiin.

Hallituksen tavoite pitää tiukasti kiinni hallitusohjelman toimenpiteistä kertyvästä neljän miljardin euron kokonaissäästöstä on ymmärrettävä, mutta tapaan tarkastella hallitusohjelman onnistumista yksittäisten toimenpiteiden kautta sisältyy kauneusvirhe. Huomiota on kiinnitettävä enemmän kokonaisuuteen sekä kuntien ja valtion todelliseen tasapainottumisuraan.

VM:n painelaskelman mukaan kuntatalouden rahoitusasema on nykyuralla edettynä, eli ilman sote-uudistusta, -1,7 miljardia euroa vuonna 2019. Vielä viime syksynä vastaava ennuste oli -1,9 miljardia euroa. Valtion rahoitusasema on VM:n ennusteen mukaan -4,0 miljardia euroa vuonna 2019. Viime syksynä ennuste oli täsmälleen sama.

Kunnat toteuttaneet omia sopeutustoimiaan

Kunnat eivät ole toteuttaneet hallitusohjelmaan kirjattuja asiakasmaksujen korotuksia täysimääräisesti. Kunnat eivät myöskään pääse hallitusohjelmaan kirjattujen lakimuutosten tuomiin kustannussäästöihin täysimääräisesti, sillä lakimuutosten taloudellisten vaikutusten laskentaa ohjataan usein hyvin poliittisista lähtökohdista.

Silti kunnat ovat edenneet valtiota nopeammin kohti hallituksen asettamaa rahoitusasematavoitetta. Keskeisenä syynä ovat kuntien omat sopeutustoimet henkilöstömenojen ja palveluverkon uudistamiseksi. Tämä työ kantaa nyt hedelmää ja näkyy kuntatalouden ennusteiden paranemisena.

Työtä tulee myös jatkaa, eikä saa unohtaa, että kuntasektori on jo hyvin lähellä hallituksen asettamaa rahoitusasematavoitetta. Pahin kriisipesäke piilee nyt valtiontalouden heikossa tilassa.