Sote lähtee maakuntaan – miten voi kunta?

– Tuleva muutos on jo kokonaisuutena mahdollisuus. Sen toteuttaminen ei ole helppoa, enkä kadehdi maakuntia, jotka ottavat sote-asioiden hoitamisen kontolleen. Todennäköistä kuitenkin on, että meille kuntiin jäävät selkeämmät tehtäväkokonaisuudet, ja voimme keskittyä kehittämiseen, sanoo Lempäälän kunnanjohtaja ja Kuntajohtajat ry:n puheenjohtaja Heidi Rämö toiveikkaana pohdiskellessaan kuntien muuttuvaa tehtävää.

Rämö näkee tärkeänä myös kunnan roolin yhtenäisyyden rakentajana ja ylläpitäjänä.

– Tavallaan kunnissa on mahdollisuus lähteä rakentamaan kunnan tehtävää uudelleen.

Hallituksen linjauksen mukaan kunnat vastaavat jatkossakin työllisyyden hoidosta, osaamisen, sivistyksen, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, liikunta-, kulttuuri- ja vapaa-ajanpalveluista, nuorisotoimesta, paikallisesta elinkeinopolitiikasta ja maankäytöstä. Kiteyttäen käteen jää siis ”kolme koota”: koulutus, kehittäminen ja kaavoitus.

Rahoitusmalli on keskeisen tärkeä

 Ennen kuin kunnat voivat lähteä tarkempiin kannanottoihin tai suunnitelmiin, pitää Rämön mukaan kuitenkin olla selvyys siitä, miten valtionosuusjärjestelmä muuttuu ja miten uusi aluehallinto rahoitetaan.

– Rahoitusjärjestelmä ja ohjausmekanismi haluttaisiin saada lausunnolle kokonaisuus ratkaistuna, koska vasta silloin voidaan ottaa järkevästi kantaa ja suunnitella. Jos maakunnan rahoittajaksi tulee valtio, elimestä tulee vain valtion jatke kuten entinen lääninhallinto. Silloin maakuntahallinto ei merkitse aitoa päätäntävaltaa, Rämö huomauttaa.

Jos maakunta saa verotusoikeuden ja valtiolta vain osittaista rahoitusta, itsehallinto on vahvempi ja muistuttaa käytännössä suurkuntaa.

– Ei suurkuntakaan ole meidän näkökulmastamme mitenkään huono asia, jos meillä on selkeät profiilit ja tiedämme, mitä odotetaan. Jos se entinen kunta on yhtenäisyyden tekijä ja tradition ylläpitäjä sekä koulutuksen ja kehityksen tekijä kuntalaisten tasolla ja aluekunta hoitaa pääasiassa sote-palvelutehtävää, niin se on sitten sellainen tehtävänjako. Ei se sen kummempi asia ole, Rämö tuumaa.

Maakuntien rahoituksesta vastaavaksi on ainakin aluksi suunniteltu valtiota, mutta mahdollisuuksia maakuntien omaan verotukseen selvitetään. Mahdollinen päätös jäisi tuleville hallituksille.

Hallituksen linjaukset vaihtelevat

– Odotan todella näkeväni esitykset tulevista laeista maakuntahallinnon sekä rahoituksen osalta. Silloin pystyn ottamaan kantaa ja miettimään, miten asioiden pitäisi meillä peruskunnissa mennä.

Rämön mukaan hallitus on antanut perustavanlaatuisia linjauksia ja vetänyt niitä sitten takaisin antaakseen taas uusia. Hänestä kunnissa pysyttäisiin paremmin menossa mukana, jos suunnittelutyöryhmissä olisi kuntasektorin toimijoita edustajina pelkän Kuntaliiton välillisen edustuksen lisäksi.

– Tämä etenee nyt vähän virkamiesvalmistelukeskeisesti, ylätasolla lainsäädäntöön keskittyen. Siitä saattaa seurata haasteita jatkossa, kun muutoksia sovelletaan kuntalaisten arkeen. Mitä muutoksia esimeriksi yhtiöittäminen toisi arkiseen toimintaan?

Rämön mielestä kuntien pätevien sosiaali- ja terveysjohtajien pitäisi olla uudistuksen suunnittelussa mukana voimavarana, koska he ovat tehneet uudistusta aluetasolla jo kauan.

Asukkaiden tarpeista kunnan tehtävää määrittämään

Sosiaali- ja terveysasiat siirretään maakunnille, mutta mikä kaikki siirtyy, kun soten rajat ovat Rämön mukaan määrittelemättä.

– Mihin luetaan esimerkiksi koulujen kuraattorit, psykologit ja terveydenhoitajat? Näiden roolien olemassaolon aikana on 2–3 vuodessa onnistuttu auttamaan perheitä ja esimerkiksi vähentämään huostaanottoja, Rämö sanoo.

Hän itse lähtisi mieluiten purkamaan koko asiaa palvelunäkökulmasta; käyttäjien eli asukkaiden tarpeesta miettimällä, mitkä palvelut olisi pidettävä asukasta lähellä. Vasta sen jälkeen olisi hallinnollisten ja rahoitusmallien päättämisen aika.

Rämö uskoo kuntien kuitenkin selviävän tulevista haasteistaan hyvin, sillä kehitystyötä on tehty vähenevien eurojen maailmassa jo pitkään ja siinä on onnistuttukin: Tällä hetkellä kunnat esimerkiksi tuottavat sote-palvelut samoilla valtionosuustasoilla kuin vuonna 1992.

Muutos koskettaa lukuisia kuntalaisia

Tuleva sote- ja maakuntauudistus on suurin Suomessa tehty hallinnon ja toimintatapojen uudistus. Lokakuussa 2015 kunnissa ja kuntayhtymissä työskenteli 422 000 henkilöä. Lempäälässä heistä toimii  1 500. Muutos tulee koskemaan heistä monen elämää, kun kunnilta siirtyy muutoksen toteutuessa maakunnille 215 000 henkilötyövuotta ja 350 organisaatiota

– Tuleva muutos aiheuttaa liikehdintää myös työelämässä ja vaikuttaa hyvin moniin kuntalaisiin sitäkin kautta. On johtamisen arjen tuskaa, että henkilöstö kyselee nyt asioista, josta heille epätietoisuuden vallitessa ei osata vastata.

Rämö uskoo, että kunnat selviävät muutoksen yli edelleen itsenäisinä pakkoliitoksitta järjestämällä palveluita entisin yhteistoiminta-aluein. Osa kuntia on esimerkiksi toiminut jo pitkään ilman omia terveyspalveluita, joten jo ulkoistettuja tehtäviä on helpompi siirtää. Tärkeää on, että rahoitus riittää edelleen kunnille jääviin tehtäviin.

Rämö toivoo, että yhtiöittämisajatuksista palveluiden järjestämisessä luovuttaisiin sen riskien vuoksi.

– Keskeinen kysymys on, kuka voi ja saa kehittää. Kunta voi ostaa ja kehittää yhdessä perusterveydenhuoltoa yhtiön kanssa, mutta toimiiko kehittäminen, jos maakunnan parina on monikansallinen yhtiö? Tämä voi olla myös kohtalonkysymys esimerkiksi pienille kuntoutusta tarjoaville yrityksille, Rämö arvelee.

Kunnissa tarvitaan aktiivisia kansalaisia

Lempäälän kunnassa on viime syksynä hyväksytty tulevaisuusohjelma, jossa on mietitty toimintamalleja ja tähdätään siihen vuoteen, kun tehtävät konkreettisesti siirtyvät.

– Suurin haaste koko valtakunnassa on, miten saadaan tähän demokraattiseen päätöksentekojärjestelmään ihmisiä, joita kiinnostaa yhteisten asioiden hoitaminen, Rämö sanoo.

Edelläkävijäkunnat ovat jo rakentamassa uusia osallistumisen ja osallistamisen tapoja, joilla mahdollistetaan kuntalaisten mukaantulo helpommin ja pienemmälläkin osaamisella.